Erittäin houkuttelevaa myrkkyä
Alison L. Randall, Utah, USA
Kun astuin ulos etuovesta hakeakseni sanomalehden, näin epämiellyttävän näyn. Yön aikana nurmikon ja jalkakäytävän väliseen rakoon oli noussut punainen tulimuurahaisten keko.
Vaikka emme olleet mieheni kanssa asuneet Texasin osavaltiossa pitkään, niin tuskallisesta kokemuksesta tiesin, että nämä muurahaiset olivat saaneet nimensä pistävän puremansa, eivät värinsä vuoksi. Menin autotalliin, jossa säilytimme tuholaismyrkkyä. Sitten luin etiketissä olevat ohjeet.
”[Tämä tuholaistorjunta-aine] on tulimuurahaisista erittäin houkuttelevaa”, siinä sanottiin. ”Ne kantavat sen kekoon, syöttävät sitä kuningattarelleen, ja koko yhdyskunta kuolee.” Etiketissä neuvottiin sirottelemaan rakeita keon päälle ja ympärille. Muurahaiset pitäisivät huolen muusta.
Olin epäileväinen. Tulimuurahaiset vaikuttivat minusta aika nokkelilta, kun olivat kyenneet rakentamaan kookkaan keon yhdessä yössä. Epäilin, lankeaisivatko ne valepukuiseen myrkkyyn, mutta sirottelin sitä silti.
Vähän myöhemmin huomasin, että keossa kävi kuhina. Kumarruin seuraamaan sitä touhotusta vähän matkan päästä. Muurahaiset olivat haltioissaan aivan kuin taivaasta olisi juuri satanut mannaa. Ne nostelivat valkoisia rakeita pikkuruisilla pihdeillään ja tönivät toisiaan kumoon kiiruhtaessaan viemään myrkkyä kekoonsa.
Katselin sitä kauhistuneen hämmästyksen vallassa. Ne veivät innokkaasti myrkkyä kotipesäänsä. Ilmiselvästi sanat ”erittäin houkuttelevaa” eivät olleet liioiteltuja. Jollakin tavoin tuholaismyrkky-yritys oli pystynyt saamaan pahan – suorastaan tappavan – aineen näyttämään äärimmäisen hyvältä.
En ollut koskaan nähnyt hätkähdyttävämpää esimerkkiä siitä, kuinka paha voitiin saada näyttämään hyvältä. Se herätti minut miettimään, kuinka Saatana toimii samalla tavoin. Tunsin lohtua oivaltaessani, että vaikka hän voi sirotella valepukuista myrkkyään kotini ympärille, hän ei pysty tuomaan sitä sisään – ellen minä anna hänen tehdä niin. Kuinka siis voisin pitää myrkyn poissa kodistani?
Mieleeni tuli yksi pyhien kirjoitusten lempikohdistani: ”Sillä katso, Kristuksen Henki on annettu jokaiselle ihmiselle, jotta hän voi erottaa hyvän pahasta.” Moroni selittää, että tuon Hengen avulla me voimme tietää ”täysin varmasti”, onko jokin Jumalasta vai Saatanasta. (Moroni 7:16.)
Tuo kokemus noiden tuhoon tuomittujen muurahaisten katselemisesta täytti minut kiitollisuudella siitä, että mieheni ja minä voimme arvioida ja tietää varmasti, mitä päästämme kotiimme. Tehtävämme on opettaa lapsiamme kuuntelemaan Kristuksen Henkeä, jotta hekin voisivat tunnistaa myrkyn, kun he näkisivät sitä.
Kumartuessani katsomaan, kuinka nuo hyönteiset kuljettivat viimeisenkin rakeen kekoonsa, lupasin itselleni, että tekisin kaikkeni pitääkseni myrkyn poissa kotoani.
Etiketissä neuvottiin sirottelemaan rakeita keon päälle ja ympärille. Muurahaiset pitäisivät huolen muusta.