Vastustusta lähetystyötäni kohtaan
Kirjoittaja asuu Manausissa Brasiliassa.
Puhuteltuaan minua lähetystyötä varten vaarnanjohtajani sanoi: ”Elämässäsi alkaa tapahtua outoja asioita, joilla sinua yritetään saada muuttamaan mielesi.”
Kuvitus Greg Newbold
Liityin kirkkoon 15-vuotiaana, ja neljä vuotta myöhemmin lähetin lähetyssaarnaajahakemukseni. Puhutellessaan minua vaarnanjohtajani kiitti minua siitä, että olin päättänyt palvella Herraa kokoaikaisena lähetyssaarnaajana. Sitten tuo innoitettu johtaja sanoi jotakin, mikä teki minuun syvän vaikutuksen: ”Veli, tästä lähtien elämässäsi alkaa tapahtua outoja asioita, joilla sinua yritetään saada muuttamaan mielesi päätöksestäsi palvella Herraa.”
Kun odotin lähetystyökutsuani, olin työharjoittelijana Xeroxilla. Tämän työn ansiosta minun oli mahdollista hankkia joitakin niistä tavaroista, joita tarvitsisin lähetyskentällä, ja auttaa äitiäni kodin menoissa. Asiat sujuivat erittäin hyvin.
Valitettavasti ”outoja asioita” alkoi todella tapahtua. Ensinnäkin äitini pahoinpideltiin, ja hän oli kuolla vammoihinsa, mutta hyvä taivaallinen Isä säästi ihmeellisellä tavalla hänen henkensä.
Siihen aikaan äiti, kaksi pikkusiskoani ja minä asuimme vuokratalossa. Elimme minun tuloillani sekä pienellä eläkkeellä, jota äiti sai isäni kuoltua vuosia aiemmin.
Jotkut ihmiset, myös kirkon jäsenet, kyselivät: ”Onko sinulla rohkeutta jättää äitisi tällä tavoin ja lähteä lähetystyöhön?” Tämän kysymyksen kuuleminen yhä uudestaan alkoi herättää epäilyksiä sydämessäni.
Eräänä päivänä vaarnanjohtajani soitti ja kertoi minulle, että lähetystyökutsuni oli saapunut, ja pyysi minua tulemaan sinä iltana toimistoonsa, jotta hän voisi antaa minulle kirkon keskustoimistosta tulleen kauan odotetun kirjekuoren. Olin uutisesta sekä jännittynyt että onnellinen.
Samana päivänä päällikköni töissä pyysi saada puhua kanssani ennen lounasta. Kun menin hänen toimistoonsa, hän tervehti minua ystävällisesti, ja puhuimme muutaman minuutin harjoittelustani ja siitä, mitä olin oppinut tässä yrityksessä. Sitten tämä yrityksen piirissä vaikutusvaltainen mies sanoi jotakin, mistä useimmat kaupungin asukkaista unelmoivat: ”Olet tehnyt täällä hyvää työtä harjoittelijana, ja haluamme palkata sinut ja pitää sinut joukossamme. Mitä sanot?”
Se oli yksi elämäni vaikeimmista päätöksistä. Sekunnit tuntuivat ikuisuudelta. Oli kuin olisin kuullut ihmisten kyselevän minulta, aioinko jättää äitini ilman taloudellista tukeani ja lähteä lähetystyöhön.
Muistin kuitenkin, mitä olin oppinut pyhistä kirjoituksista ja kirkon johtajiltani, ja tiesin hyvin pyhällä tavalla ja vuorenvarmasti, että Jumala halusi minun palvelevan kirkkonsa kokoaikaisena lähetyssaarnaajana. Tiesin, että Hän pitäisi huolen perheestäni, että voisin luottaa Häneen ja että kaikki järjestyisi.
Selitin tilanteen päällikölleni, ja hänen vastauksensa kaikuu yhä mielessäni: ”Minä pidin sinua todella järkevänä nuorukaisena, ja nyt sinä hylkäät elämäsi tilaisuuden.”
Kiitin häntä koko sydämestäni hänen tarjouksestaan, ja 28 päivää myöhemmin ilmoittauduin lähetyssaarnaajien koulutuskeskuksessa São Paulossa Brasiliassa.
Lähetystyöni aikana Herra piti huolta perheeni tarpeista kirkon ystävien avulla ja ihmeellisin keinoin. Äidin terveys palautui, ja sisarilleni ja hänelle avautui uusia työmahdollisuuksia.
”Outoja asioita” todellakin tapahtuu, kun päätämme palvella Herraa. Silti lisäisin nöyrästi todistukseni niiden tuhansien muiden todistuksiin, jotka ovat lähteneet Jumalan palvelukseen, että lähetystyöpalvelulla on ollut syvä vaikutus elämääni.