Minä kuuntelin lapsia

Kuva

illustration of child praying by his bed

Kliininen masennus on tila, jota en halunnut enää koskaan kokea. Mutta 12 vuoden jälkeen se palasi.

Olin peloissani ja hätääntynyt. Esitin kysymyksiä taivaalliselle Isälle ja rukoilin voimaa selviytyä koettelemuksestani. Pyysin Häneltä myös hartaasti, ettei masennukseni kestäisi viittä vuotta kuten oli käynyt edellisellä kerralla.

Miehelläni ja minulla on kolme lasta, kaksi poikaa ja tytär, jotka ovat siunanneet meitä 13 lastenlapsella. Koska tyttäreni tiesi epätoivon, jota koin, hän organisoi päivän, jolloin perhe paastoaisi ja rukoilisi. Kaikki lastenlapset, iältään yhdestä kymmeneen, halusivat rukoilla mummin puolesta, ja heistä kolme, jotka oli kastettu, halusivat paastota. Oli hyvin lohdullista tietää, että mieheni, lapseni ja lastenlapseni paastoaisivat ja rukoilisivat puolestani.

Kun seuraavana päivänä heräsin päiväunilta, masennuksen tunne ei tuntunut niin voimakkaana. Seuraavana päivänä se keveni entisestään. Viidenteen päivään mennessä masennukseni oli kokonaan poissa. Kun sinä iltana pohdin, kuinka tämä ihme oli tapahtunut, ääni kosketti sydäntäni ja sanoi minulle: ”Minä kuuntelin lapsia.” Taivaallinen Isä oli kuullut heitä heidän viattomuudessaan ja oli vastannut heidän nöyryyttä, uskoa ja rakkautta osoittaviin rukouksiinsa.

Vapahtaja on opettanut:

”Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.

Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa.” (Matt. 18:3–4.)

Kirjoitin lastenlapsilleni ja kiitin heitä siitä, että he olivat paastonneet ja rukoilleet puolestani. Kerroin heille, kuinka paljon rakastan heitä. Kerroin heille, että taivaallinen Isä oli kuullut heitä ja vastannut heidän rukouksiinsa.

Kun lastenlapseni varttuvat evankeliumissa, toivon heidän muistavan tilanteen, jolloin taivaallinen Isä sanoi heidän mummilleen: ”Minä kuuntelin lapsia.” Ja toivon, että kokemus vahvistaa heidän todistustaan ja auttaa heitä pysymään vahvoina evankeliumissa.