Vanhan testamentin profeetat
Jeremia
”Jeremia eli vaikeaan aikaan vaikeassa paikassa, mutta Herra salli hänen ’nähdä ennalta toivon ajan myöhempien aikojen Israelin kokoamisessa’.”1 – Linda K. Burton, Apuyhdistyksen ylijohtaja
Valokuva kirjakääröstä dimdimich/iStock/Thinkstock; Walter Ranen teos Jeremia © IRI
Olen Hilkian poika, Jerusalemin läheltä Anatotista kotoisin oleva pappi. Ollessani nuori ”minulle tuli tämä Herran sana:
– Jo ennen kuin sinut äidinkohdussa muovasin, minä valitsin sinut. Jo ennen kuin sinä synnyit maailmaan, minä pyhitin sinut omakseni ja määräsin sinut kansojen profeetaksi.”
Tunsin, etten ollut valmis tähän tehtävään, ja vastasin: ”En minä osaa puhua, minä olen niin nuori!”
Herra vastasi: ”Älä sano, että olet nuori, vaan mene, minne ikinä sinut lähetän, ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua.
Älä pelkää ketään, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua.” Sitten Herra ”kosketti suutani” ja antoi sanat suuhuni.2
Minä profetoin Jerusalemissa 40 vuotta – vuosina 626–586 eKr. – Josian, Jojakimin ja Sidkian hallituskausina.3 Olin Mormonin kirjan profeetta Lehin aikalainen. Me kumpikin tuomitsimme Jerusalemissa asuvien ihmisten jumalattomuuden ja ennustimme tuon suuren kaupungin tuhon.4
Herra käski minua tallentamaan profetiani ”kirjakääröön”5. Kun kuningas Jojakim kuuli profetiat, hän poltti kirjakäärön. Herra käski minua kirjoittamaan profetiat uudelleen ja lisäämään niihin monia uusia.6
Kohtasin jatkuvaa vastustusta saarnatessani Herran sanaa. Temppelin ylivalvojan poika Pashur löi minua ja pani minut jalkapuuhun. Väkijoukko halusi saarnaamiseni vuoksi surmata minut. Olin epäsuosittu profeetta, ja usein minut heitettiin kaivoihin ja vankiloihin. Elin todella suuren jumalattomuuden aikana.7
Mutta huolimatta siitä, että elin koettelemusten keskellä, Herra salli minun nähdä ennalta, että israelilaiset koottaisiin viimeisenä päivänä, että Herra kirjoittaisi lakinsa ”heidän sydämeensä” ja että Hän toisi heidät yhden joka kaupungista ja kaksi joka kansan keskeltä Siioniin.8
Kun jatkoin Herran sanan saarnaamista – silloinkin kun se oli vaikeaa – opin, että sisäinen sitoutuminen evankeliumiin johtaa rauhaan. Kun luomme henkilökohtaisen kumppanuuden Herran kanssa, me kaikki voimme kokea toivoa koetusten ja koettelemusten keskellä.