2014
Lähetys-, sukututkimus- ja temppelityö
Lokakuu 2014


Lähetys-, sukututkimus- ja temppelityö

Puheesta, joka pidettiin uusien lähetysjohtajien seminaarissa 25. kesäkuuta 2013.

Kuva

Kirtlandin temppelissä 6. huhtikuuta 1837 pidetyssä juhlakokouksessa profeetta Joseph Smith sanoi: ”Loppujen lopuksi suurin ja tärkein velvollisuus on saarnata evankeliumia.”1

Miltei tarkalleen seitsemän vuotta myöhemmin – 7. huhtikuuta 1844 – hän julisti: ”Suurin velvollisuus, mitä Jumala on meille antanut tässä maailmassa, on kuolleidemme etsiminen. Apostoli sanoo: ’He eivät voi päästä täydellisyyteen ilman meitä’ [ks. Hepr. 11:40], sillä on tarpeen, että hallussamme on sinetöimisvoima sinetöidäksemme lapsemme ja kuolleemme aikojen täyttymisen taloudenhoitokautta varten – taloudenhoitokautta, jonka aikana täyttyvät lupaukset, jotka Jeesus Kristus antoi ihmisten pelastukseksi ennen maailman perustamista.”2

Jotkut saattavat ihmetellä, kuinka evankeliumin saarnaaminen ja kuolleidemme etsiminen voivat samanaikaisesti olla suurimpia velvollisuuksia, mitä Jumala on antanut lapsilleen. Tarkoituksenani on esittää, että nämä opetukset tähdentävät myöhempien aikojen pelastuksen työn ykseyttä ja yhtenäisyyttä. Lähetystyö sekä sukututkimus- ja temppelityö ovat yhden suuren työn toisiaan täydentäviä ja toisiinsa yhteydessä olevia osa-alueita, kun aikojen täyttymisen taloudenhoitokautena Herra on ”yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaiken, mitä on taivaassa ja maan päällä” (Ef. 1:10; ks. myös englanninkielinen kuningas Jaakon raamatunkäännös).

Rukoilen, että Pyhän Hengen voima auttaisi teitä ja minua, kun tarkastelemme yhdessä myöhempien aikojen ihmeellistä pelastuksen työtä.

Sydämet ja pappeuden toimitukset

Evankeliumin saarnaaminen ja kuolleidemme etsiminen ovat Jumalalta saatuja velvollisuuksia, jotka liittyvät sekä sydämeemme että pappeuden toimituksiin. Herran työn syvin olemus on muuttaa, kääntää ja puhdistaa sydäntä asianmukaisella pappeuden valtuudella tehtyjen liittojen ja toimitusten kautta.

Sanaa sydän käytetään pyhissä kirjoissa yli 1 000 kertaa, ja se on vertauskuvana yksilön sisäisistä tunteista. Siten meidän sydämemme – meidän toiveidemme, kiintymystemme, aikeidemme ja asenteidemme kokonaissumma – määrittelee sen, keitä me olemme, ja ratkaisee sen, mitä meistä tulee.

Herran määrittämä tarkoitus lähetystyölle on kutsua kaikkia tulemaan Kristuksen luokse, vastaanottamaan palautetun evankeliumin siunaukset ja kestämään loppuun asti uskomalla Kristukseen.3 Me emme vie evankeliumia eteenpäin vain kasvattaaksemme myöhempien aikojen kirkon jäsenmäärää ja voimaa. Sen sijaan me pyrimme täyttämään Jumalalta saadun velvollisuuden julistaa Isän onnensuunnitelman todellisuutta, Hänen ainosyntyisen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, jumalallisuutta ja Vapahtajan sovitusuhrin vaikutusta. Evankeliumin saarnaamisen keskeiset päämäärät ovat kaikkien kutsuminen tulemaan Kristuksen luokse (ks. Moroni 10:30–33), sydämen ”voimallisen muutoksen” kokeminen (ks. Alma 5:12–14) ja pelastuksen toimitusten tarjoaminen kuolevaisuudessa ihmisille, jotka eivät vielä ole liiton alaisia.

Herran tarkoitus temppelien rakentamiselle ja sijaistoimitusten suorittamiselle on korotuksen mahdollistaminen eläville ja kuolleille. Me emme palvele pyhissä temppeleissä yksinomaan siksi, että saisimme unohtumattoman kokemuksen itsellemme tai perheellemme. Sen sijaan me pyrimme täyttämään Jumalalta saadun velvollisuuden tarjota pelastuksen ja korotuksen toimitukset koko ihmissuvulle. Isille – Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille – annettujen lupausten kylväminen lasten sydämiin, lasten sydänten kääntäminen omien isiensä puoleen sekä suvun tutkiminen ja sijaistoimitusten suorittaminen temppelissä ovat työtä, joka siunaa niitä yksilöitä henkimaailmassa, jotka eivät vielä ole liiton alaisia.

Kuva

Pappeuden toimitukset ovat tie jumalisuuden voimaan:

”Ja tämä suurempi pappeus hallitsee evankeliumia ja pitää hallussaan valtakunnan salaisuuksien avainta, nimittäin Jumalan tuntemisen avainta.

Sen tähden sen toimituksissa ilmenee jumalisuuden voima.

Ja ilman sen toimituksia ja pappeuden valtuutta jumalisuuden voima ei ilmene ihmisille lihassa.” (OL 84:19–21.)

Miettikääpä näiden jakeiden vakavoittavaa merkitystä. Ihmisen täytyy ensin kulkea kasteen portin läpi ja vastaanottaa Pyhän Hengen lahja – ja sitten edelleen ponnistella eteenpäin liittojen ja toimitusten tiellä, joka johtaa Vapahtajan ja Hänen sovituksensa siunausten luokse (ks. 2. Nefi 31). Pappeuden toimitukset ovat välttämättömiä, jotta voi tulla täysin Kristuksen luokse ja tulla täydelliseksi Hänessä (ks. Moroni 10:30–33). Ilman toimituksia ihminen ei voi vastaanottaa kaikkia niitä siunauksia, jotka Herran ääretön ja iankaikkinen sovitusuhri – vieläpä jumalisuuden voima – on tehnyt mahdolliseksi (ks. Alma 34:10–14).

Herran työ on yhtä majesteettista työtä, joka keskittyy sydämiin, liittoihin ja pappeuden toimituksiin.

Johtopäätökset

Tämä jumalallinen oppi tuo esiin kaksi tärkeää johtopäätöstä, jotka liittyvät työhömme kirkossa.

Ensiksi – saatamme usein aiheettomasti tähdentää pelastuksen työn erillisiä osa-alueita sekä niihin liittyviä toimintaperiaatteita ja menettelytapoja. Pelkään, että monet meistä saattavat keskittyä Herran työn tiettyihin puoliin niin yksipuolisesti ja kiihkeästi, että meiltä jää käyttämättä hyväksi tämän kattavan pelastuksen työn täysi voima.

Vaikka Herra pyrkii yhdistämään Kristuksessa yhdeksi kaiken, niin me saatamme usein jakaa työtä osiin ja erikoistua sellaisin tavoin, jotka rajoittavat ymmärtämystämme ja näkemystämme. Äärimmäisyyksiin vietynä etusija annetaan ohjelmien johtamiselle ja tilastojen kohentamiselle sen sijaan että kutsuttaisiin yksilöitä solmimaan liittoja ja vastaanottamaan toimituksia kelvollisina. Tällainen suhtautuminen rajoittaa sitä puhdistumista, iloa, jatkuvaa kääntymystä sekä hengellistä voimaa ja varjelusta, jotka koituvat siitä, että annamme sydämemme Jumalalle (ks. Hel. 3:35). Se, että pelkästään suoritamme ja velvollisuudentuntoisesti merkitsemme tehdyiksi kaikki kohdat evankeliumin pitkästä tehtäväluettelosta, ei välttämättä mahdollista sitä, että saamme Hänen kuvansa kasvonpiirteisiimme tai että meissä tapahtuu voimallinen sydämenmuutos (ks. Alma 5:14).

Toiseksi – Elian henki on keskeisellä sijalla ja välttämätöntä evankeliumin julistamisen työssä. Herra kenties tähdensi tätä totuutta nimenomaan siinä tapahtumien järjestyksessä, jonka myötä evankeliumin täyteys palautettiin maan päälle näinä myöhempinä aikoina.

Pyhässä lehdossa Joseph Smith näki iankaikkisen Isän ja Jeesuksen Kristuksen ja puhui Heidän kanssaan. Tämä näky aloitti aikojen täyttymisen taloudenhoitokauden (ks. Ef. 1:10) ja mahdollisti sen, että Joseph sai tietoa jumaluuden todellisesta luonteesta ja jatkuvasta ilmoituksesta.

Noin kolme vuotta myöhemmin, vastauksena vilpittömään rukoukseen syyskuun 21. päivän iltana 1823, Josephin makuuhuone täyttyi valolla, kunnes se ”oli valoisampi kuin keskipäivällä” (JS–H 30). Tämän nuoren pojan vuoteen viereen ilmestyi persoona, joka kutsui häntä nimeltä ja julisti ”olevansa Jumalan edestä – – lähetetty sanansaattaja ja että hänen nimensä on Moroni” (JS–H 33). Moroni antoi Josephille tietoa Mormonin kirjan esiintulosta. Ja sitten hän lainasi Vanhasta testamentista Malakian kirjaa käyttäen hieman eri sanoja kuin kuningas Jaakon raamatunkäännöksessä olevat:

”Katso, minä ilmoitan teille pappeuden profeetta Elian käden kautta ennen Herran suuren ja pelottavan päivän tuloa. – – Ja hän istuttaa lasten sydämiin isille annetut lupaukset, ja lasten sydämet kääntyvät heidän isiensä puoleen. Ellei niin tapahtuisi, koko maa hävitettäisiin täysin hänen tullessaan.” (JS–H 38–39.)

Moronin nuorelle profeetalle antamiin ohjeisiin sisältyi pohjimmiltaan kaksi pääaihetta: 1) Mormonin kirja ja 2) Malakian sanat, jotka ennustivat Elian roolin palautuksessa, ”jolloin kaikki pannaan kohdalleen, niin kuin Jumala ikiajoista asti on luvannut pyhien profeettojensa suulla” (Ap. t. 3:21). Näin palautuksen alkutapahtumat toivat julki oikean ymmärryksen jumaluudesta, osoittivat todeksi jatkuvan ilmoituksen todellisuuden, tähdensivät Mormonin kirjan tärkeyttä ja ennakoivat pelastuksen ja korotuksen työtä sekä elävien että kuolleiden hyväksi.

Pyydän teitä nyt miettimään, millainen tehtävä Mormonin kirjalla on sydänten muuttamisessa – ja Elian hengellä sydänten kääntämisessä.

Mormonin kirja yhdessä Herran Hengen kanssa on ”suurenmoisin yksittäinen väline, mitä Herra on antanut meille maailman käännyttämiseksi”4. Tämä palautuksen pyhä kirja on uskontomme lakikivi ja välttämätön sielujen tuomisessa Vapahtajan luokse. Mormonin kirja on toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta – ratkaisevan tärkeä vahvistava todistus Lunastajan jumalallisuudesta maailmassa, joka käy entistä maallisemmaksi ja kyynisemmäksi. Ihmisten sydän muuttuu, kun he lukevat ja tutkivat Mormonin kirjaa ja rukoilevat vakain aikein saadakseen tiedon siitä, onko kirja totta.

Elian henki on ”Pyhän Hengen ilmoitus, joka todistaa perheen jumalallisesta luonteesta”5. Tämä Pyhän Hengen selvästi erottuva vaikutus todistaa voimallisesti Isän onnensuunnitelmasta sekä kannustaa ihmisiä etsimään ja pitämään arvossa esivanhempiaan ja sukulaisiaan – sekä edesmenneitä että nykyisiä. Elian henki vaikuttaa sekä kirkkomme jäseniin että kirkkoomme kuulumattomiin ja saa ihmisten sydämet kääntymään isien puoleen.

Nyt on meidän aikamme käyttää tehokkaammin hyväksemme sitä vaikuttavaa yhdistelmää, joka muodostuu ensisijaisesti Mormonin kirjan hengellisen voiman mahdollistavasta voimallisesta sydämenmuutoksesta ja sydänten kääntymisestä isien puoleen, mikä saavutetaan Elian hengen avulla. Kaipuu yhteyteen menneisyyden kanssa voi valmistaa ihmistä vastaanottamaan Jumalan sanan voiman ja vahvistaa hänen uskoaan. Isien puoleen kääntyvä sydän auttaa ainutlaatuisella tavalla ihmistä kestämään vastustajan vaikutusta ja vahvistaa kääntymystä.

Katso toinen video, niin näet kertomuksen, joka havainnollistaa tätä periaatetta.

Periaatteet

Haluan nyt esittää neljä periaatetta siitä hengellisestä voimasta, joka kumpuaa sydänten muuttumisesta ja kääntymisestä.

  1. Sydämet ja kääntymys. Isien puoleen kääntyminen herättää sydämen ja valmistaa sitä kokemaan voimallisen muutoksen. Siten Elian henki auttaa kokemaan kääntymyksen.

    Katso kolmas video, niin näet kertomuksen, joka havainnollistaa tätä periaatetta.

  2. Sydämet ja aktiivisena pitäminen. Isien puoleen kääntyminen tukee ja vahvistaa sydäntä kokemaan voimallisen muutoksen. Siten Elian henki auttaa pitämään uudet käännynnäiset aktiivisina.

    Katso neljäs video, niin näet kertomuksen, joka havainnollistaa tätä periaatetta.

  3. Sydämet ja uudelleen aktivoiminen. Isien puoleen kääntyminen pehmittää sydäntä, joka on paatunut sen jälkeen kun se on kokenut voimallisen muutoksen. Siten Elian henki auttaa uudelleen aktivoimisessa.

    Katso viides video, niin näet kertomuksen, joka havainnollistaa tätä periaatetta.

  4. Sydämet ja uskolliset lähetyssaarnaajat. Lähetyssaarnaaja, joka on kokenut sekä voimallisen muutoksen sydämessään että sydämen kääntymisen, on palavampi, pyhittyneempi ja uskollisempi palvelija.

    Katso kuudes video, niin näet kertomuksen, joka havainnollistaa tätä periaatetta.

Kun meillä on nopeasti kasvava ja paremmin valmistautunut joukko lähetyssaarnaajia, niin määritellessämme toimintatapojamme ja menetelmiämme tulevaisuudessa me emme yksinkertaisesti voi tukeutua yksinomaan aiempiin onnistumisiin käännytystyössä. Herra on antanut innoitusta tekniikkaan ja välineisiin, joiden avulla voimme hyötyä lähetystyön sekä temppeli- ja sukututkimustyön ykseydestä paremmin kuin minään aiempana aikana tällä taloudenhoitokaudella. Eikä ole sattumaa, että nämä keksinnöt ovat tulleet esiin juuri tänä aikana, jolloin niitä todella tarvitaan lähetystyön edistämiseksi kaikkialla maan päällä. Herran työ on yhtä majesteettista työtä, joka keskittyy sydämiin, jotka muuttuvat ja kääntyvät, pyhiin liittoihin sekä jumalisuuden voimaan, joka ilmenee pappeuden toimituksissa.

Yhteenveto ja todistus

Herra on julistanut: ”Minä kykenen tekemään oman työni” (2. Nefi 27:21) ja ”minä joudutan työtäni aikanaan” (OL 88:73). Me näemme, että Hän jouduttaa työtään.

Me elämme ja palvelemme aikojen täyttymisen taloudenhoitokaudella. Sen, että ymmärrämme, miten iankaikkisesti tärkeällä ja erityisellä taloudenhoitokaudella me elämme, tulisi vaikuttaa kaikkeen, mitä teemme ja millaisiksi pyrimme tulemaan. Pelastuksen työ, joka näinä viimeisinä aikoina on toteutettava, on suurta, laajaa, välttämätöntä ja kiireellistä. Kuinka kiitollisia meidän jokaisen tulisikaan olla niistä siunauksista ja velvollisuuksista, jotka liittyvät siihen, että saamme elää tänä erityisenä viimeisen taloudenhoitokauden aikana. Kuinka nöyriä meidän tulisikaan olla tietäessämme, että ”siltä, jolle paljon on annettu, paljon vaaditaan” (OL 82:3).

Evankeliumin saarnaaminen ja kuolleidemme etsiminen ovat yhden suuren työn toisiaan täydentäviä osia – rakkauden työn, jonka on tarkoitus muuttaa, kääntää ja puhdistaa vilpittömien totuuden etsijöiden sydän. Se keinotekoinen raja, jonka me niin usein mielessämme vedämme lähetystyön sekä temppeli- ja sukututkimustyön välille, on poistumassa. Tämä on samaa suurta pelastuksen työtä.6

Voimmeko alkaa ymmärtää sitä, miten temppeli- ja sukututkimustyö auttavat tutkijaa tai vähemmän aktiivista jäsentä saamaan syvällisemmän ymmärryksen pelastussuunnitelmasta? Käsitämmekö, että yksi suurimmista vaikuttajista käännynnäisten aktiivisina pitämisessä on Elian henki? Pystymmekö me täydellisemmin arvostamaan sitä, miten tärkeitä keinoja sekä jäsenille että lähetyssaarnaajille – heidän etsiessään ihmisiä opetettaviksi – ovat perheestä ja suvusta kerrottaessa syntyvät sydäntä koskettavat hetket? Voimmeko auttaa niitä, joita palvelemme, pääsemään useammin osallisiksi jumalisuuden voimista siten että he osallistuvat kelvollisina toimituksiin kuten sakramenttiin sekä kasteisiin ja konfirmointeihin kuolleiden puolesta?

Toivon, että näette selkeästi, kuulette erehtymättömästi ja muistatte aina sen, miten tärkeää teidän palvelunne on Herran työssä sydänten muuttamiseksi, kääntämiseksi ja puhdistamiseksi.

Viitteet

  1. Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, 2007, s. 345.

  2. Ks. Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, s. 497.

  3. Ks. Saarnatkaa minun evankeliumiani – lähetystyöpalvelun opas, 2005, s. 1.

  4. Ks. Ezra Taft Benson, ”Uusi todistus Kristuksesta”, Valkeus, konferenssiraportti 154. puolivuotiskonferenssista, 1985, s. 5.

  5. Russell M. Nelson, ”Uusi sadonkorjuun aika”, Valkeus, heinäkuu 1998, s. 38.

  6. Ks. Spencer W. Kimball, ”Iankaikkisuuden asiat – antaudummeko me vaaraan?”, Valkeus, toukokuu 1977, s. 2.