Vapaa tahdonvapaus vai moraalinen tahdonvapaus?
Tahdonvapauden viisas käyttäminen pitää vaihtoehtomme avoimina ja parantaa kykyämme valita oikein.
Kuvitus Bryan Beach
Muistan yhä, kuinka huolissani olin valmistautuessani puhumaan piispani kanssa palvelemisesta lähetystyössä. Mietin, olinko tarpeeksi hyvä. Kuten profeetta Joseph Smith, minäkään en ollut syyllistynyt ”mihinkään suuriin tai pahoihin synteihin” (JS–H 28) mutta siitä huolimatta hermoilin.
Olin levoton, koska en voinut olla ajattelematta ystävääni Dannya (nimi on muutettu). Kuukausien ajan Danny oli puhunut siitä, kuinka paljon hän odotti palvelemista lähetystyössä. Mutta se muuttui, kun hän oli käynyt piispan puheilla.
Danny kertoi minulle myöhemmin, että hän oli itse aiheuttanut sen, että oli kelvoton palvelemaan kokoaikaisessa lähetystyössä oltuaan sopimattomasti tekemisissä muutamien nuorten naisten kanssa. Hän ei ollut enää vapaa valitsemaan lähetystyötä.
Danny oli – kahdentoista apostolin koorumin presidentin Boyd K. Packerin sanoin – langennut Saatanan houkutteluun käyttää moraalista tahdonvapauttaan väärin1.
Todellista vapautta, kuten Nuorten voimaksi -kirjasessa opetetaan, me koemme silloin kun käytämme tahdonvapauttamme kuuliaisuuden valitsemiseen. Vapauden menettäminen, kuten Danny oppi, on seurausta tottelemattomuuden valitsemisesta.
”Vaikka oletkin vapaa valitsemaan, kuinka toimit, et voi valita tekojesi seurauksia. Olivatpa seuraukset hyviä tai pahoja, ne seuraavat luonnollisena tuloksena tekemistäsi valinnoista.”2
Vapaus toimia oman tahtomme mukaan
Koska pyhissä kirjoituksissa opetetaan, että me olemme ”vapaita valitsemaan”, ”vapaita toimimaan” ja vapaita tekemään asioita ”omasta vapaasta [tahdostamme]” (2. Nefi 2:27; 10:23; OL 58:27; ks. myös Hel. 14:30), me saatamme usein pitää tahdonvapautta liiankin vapaana.
Mutta tiesitkö, ettei pyhissä kirjoituksissa ole ilmausta ”vapaa tahdonvapaus”? Sen sijaan pyhissä kirjoituksissa opetetaan, että ”jokainen voi toimia – – opissa ja periaatteessa moraalisen tahdonvapauden mukaan, jonka minä olen antanut hänelle, niin että jokainen voi olla vastuussa omista synneistään tuomiopäivänä” (OL 101:78, kursivointi lisätty).
Vanhin D. Todd Christofferson kahdentoista apostolin koorumista on opettanut: ”Sana tahdonvapaus esiintyy [pyhissä kirjoituksissa] joko yksinään tai määritteen moraalinen kanssa. – – Kun käytämme termiä moraalinen tahdonvapaus, me tähdennämme asianmukaisesti vastuullisuutta, joka kuuluu olennaisesti tahdonvapauden jumalalliseen lahjaan. Me olemme moraalisia olentoja ja vapaita toimimaan oman tahtomme mukaan eli olemme vapaita valitsemaan mutta myös vastuussa valinnoistamme.”3
Presidentti Packer lisää: ”Tahdonvapaus määritellään pyhissä kirjoituksissa moraaliseksi tahdonvapaudeksi, mikä tarkoittaa, että me voimme valita hyvän ja pahan välillä.”4 Tämä Jumalan antama lahja tarkoittaa, että me olemme ”vapaita valitsemaan vapauden ja iankaikkisen elämän kaikkien ihmisten suuren Välimiehen kautta, tai valitsemaan orjuuden ja kuoleman Perkeleen orjuuden ja vallan mukaisesti” (2. Nefi 2:27).
Saatanan sota tahdonvapautta vastaan
Koska moraalisella tahdonvapaudella on tärkeä sija pelastussuunnitelmassa, Saatana pyrki hävittämään sen kuolevaisuutta edeltävässä maailmassa. Kapinoimisensa vuoksi hänet karkotettiin, ja nyt hän pyrkii ”eksyttämään ja sokaisemaan ihmisiä ja johdattamaan heitä vankeina tahtonsa mukaan”. (Moos. 4:3–4.)
Saatana haluaa meidän tekevän valintoja, jotka rajoittavat vapauttamme, johtavat huonoihin tapoihin ja riippuvuuksiin ja tekevät meistä voimattomia vastustamaan hänen houkutuksiaan. Evankeliumin kauneus on siinä, että se tekee meidät tietoisiksi valinnoistamme ja noiden valintojen seurauksista. Tahdonvapauden viisas käyttäminen pitää vaihtoehtomme avoimina ja parantaa kykyämme valita oikein.
Vapahtajan esimerkki
Kun pelastussuunnitelma esitettiin taivaan suuressa neuvonpidossa, Vapahtaja näytti meille, kuinka käytämme moraalista tahdonvapauttamme oikein. Hän sanoi: ”Isä, sinun tahtosi tapahtukoon, ja kunnia olkoon sinun ikuisesti” (Moos. 4:2). Koska Jeesus oli halukas tekemään taivaallisen Isän tahdon silloin ja myöhemmin Getsemanen puutarhassa ja ristillä (ks. Matt. 26:39; Luuk. 22:42), Hän maksoi huonojen valintojemme lunnaat ja tarjosi meille keinon saada anteeksi, kun teemme parannuksen.
Jos noudatamme Vapahtajan esimerkkiä, niin sen sijaan että sanoisimme: ”Teen, mitä haluan”, me julistamme: ”Teen, mitä Isä haluaa.”5 Moraalisen tahdonvapautemme käyttäminen tällä tavalla tuo meille vapautta ja onnea.
Kun menin piispani puheille ensimmäiseen lähetystyöpuhutteluuni, olin kiitollinen siitä, että olin tehnyt hyviä valintoja. Muutamia kuukausia myöhemmin palvelin Herraa Guatemalassa – opettaen muille pelastussuunnitelmaa ja sitä, miten ratkaiseva sija moraalisella tahdonvapaudella on tuossa suunnitelmassa.