Hieman jouluajoka päivä

Joulu oli jo ovella. Amalie oli innoissaan. Pian hän voisi avata kuusen alla olevat lahjat!

Oli äidin vuoro pitää perheillan oppiaihe.

”Miksi me annamme lahjoja jouluna?” äiti kysyi.

”Koska on Jeesuksen syntymäpäivä!” Amalie sanoi.

”Eikö meidän sitten pitäisi antaa lahja Hänelle?” äiti kysyi.

Isä auttoi Amalien veljeä Noahia lukemaan pyhien kirjoitusten kohdan. Siinä sanottiin, että kun me palvelemme muita ihmisiä, me palvelemme Jumalaa (ks. Moosia 2:17).

”Onko muiden palveleminen lahja Jeesukselle?” äiti kysyi.

Noah nyökkäsi.

”Mikä muu on?”

”Käskyjen pitäminen”, Amalie sanoi.

”Se, että on kiltti”, Noah sanoi.

”Hienoja ideoita!” äiti sanoi. ”Pelataanpa yhtä peliä. Minä sanon lahjan, jonka joku antoi Jeesukselle. Kertokaa minulle, kun tiedätte, kuka se oli. Aloitetaan. Tämä henkilö jakoi joulukortteja vanhainkodissa.”

Noah nosti kätensä. ”Amalie teki niin!”

”Tämä henkilö meni kotiopetukselle.”

”Se on isä”, Amalie sanoi.

Pian he olivat nimenneet useita lahjoja, joita he olivat jo antaneet Vapahtajalle.

”Me voimme antaa lahjoja joka päivä”, äiti sanoi.

Seuraavana aamuna oli aika siivota koti. ”Voi ei”, Amalie valitti. Mutta sitten hän muisti. Muiden palveleminen on lahja! Jos hän auttaisi äitiä, se olisi sama kuin auttaisi Jeesusta. Hän löysi rätin ja hankasi keittiön työtasot kiiltäviksi.

Seuraavana päivänä Amalie ansaitsi vähän rahaa.

”Kymmenyksesi ovat kahdeksan senttiä”, äiti sanoi.

Amalie muisti jälleen. Kymmenysten maksaminen on käsky, joten maksaminen on lahja. Hän laittoi kahdeksan senttiä kymmenyspurkkiin.

Myöhemmin samalla viikolla Amalie auttoi nostamaan tyynyjä lattialta. Hänen pieni veljensä oli heittänyt ne sohvalta. ”Taas lahja Jeesukselle”, hän sanoi.

Jouluaattona äiti ja isä kertoivat Amalielle olevansa ylpeitä hänestä. ”Olet antanut lahjoja Jeesukselle koko viikon ajan”, isä sanoi. ”Se on ihan kuin olisi hieman joulua joka päivä.”