Pesoja taivaalliselle Isälle
Kirjoittaja asuu Pohjois-Carolinassa Yhdysvalloissa.
”Käskyjä seuraa. Se rauhan ja varmuuden tuo.” (Lasten laulukirja, s. 69.)
Ana mutusteli viimeistä tortillapalastaan. Se oli pehmeä ja maukas. Ana rakasti isoäitinsä tortilloja. Ne olivat paras osa aamiaista.
Ana katseli, kun isoäiti eli abuela tiskasi.
Oli ihan tavallinen aamu. Mutta yksi asia ei ollut samoin.
Abuela käveli yleensä torille ostamaan ruokaa. Mutta ei tänään. Tänään ei ollut yhtään rahaa ostaa ruokaa.
”Mitä me syömme huomenna?” Ana mietti.
Sitten Ana muisti. Hän tiesi, missä oli vähän rahaa! Eilen illalla hän oli nähnyt abuelan panevan muutamia pesoja pieneen valkoiseen kangaspussiin.
”Abuela, unohditko sinä? Sinulla on rahaa ostaa ruokaa.”
”Mitä rahaa?” abuela kysyi.
Ana juoksi hakemaan rahat. Hän kilisteli pientä kolikkopussia. Klik! Klik!
Abuela hymyili. ”Ne ovat kymmenyksemme, Ana. Ne ovat Herran rahoja.”
”Mutta mitä me syömme huomenna?” Ana kysyi.
”Älä ole huolissasi”, abuela sanoi. ”Uskon siihen, että taivaallinen Isä auttaa meitä.”
Seuraavana aamuna abuela antoi Analle viimeisen maissitortillan. Sitten hän istuutui tuoliinsa. Hän ompeli punaisia kukkia mekkoon ja kertoi siitä, kun hän oli ollut pikkutyttö. Hän ei näyttänyt huolestuneelta.
Sitten Ana kuuli koputuksen. Hän juoksi avaamaan oven.
”Pedro-eno!”
”Minulla oli tunne, että minun pitäisi käydä teidän kahden luona”, Pedro-eno sanoi. Hän laski pöydälle kolme säkkiä. Ensimmäisessä oli maissijauhoa tortilloja varten. Toisessa oli lihaa. Kolmannessa oli tuoreita vihanneksia torilta.
”Oi suloinen poikani”, abuela sanoi. ”Minä teen sinulle parasta lihapullakeittoani!”
”Sinun keittosi on parasta maailmassa”, Pedro-eno sanoi.
Ana nauroi ja taputti käsiään.
Sitten hän lopetti. Oli yksi asia, jonka hän halusi tietää. ”Abuela, tiesitkö sinä, että Pedro-eno tulisi tänään? Siksikö sinä et ollut huolissasi?”
”En tiennyt”, abuela vastasi. ”Kun maksan kymmenykseni, uskon siihen, että taivaallinen Isä siunaa minua. Ja niin Hän teki!”
Ana halasi abuelaa. Hän tunsi olevansa onnellisin tyttö Meksikossa. Hän ja abuela uskoivat taivaalliseen Isään. Nyt hän malttoi tuskin odottaa, että saisi syödä abuelan maukasta keittoa!