Pyhien kirjoitusten kääntäminen sydämemme kielelle

Jos Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on hengellinen kotimme, niin on vain sopivaa, että se tuntuu mukavalta ja tutulta. Kotona me lepäämme. Me ravitsemme itseämme. Me puhumme rakkaittemme kanssa kielellä, jonka opimme äitimme polvella. Se on sydämemme kieltä, ja koska sydän on juuri se paikka, joka evankeliumin täytyy tavoittaa, pyhien kirjoitusten lukeminen sydämemme kielellä on ratkaisevan tärkeää.

Opissa ja liitoissa sanotaankin niin. Siellä Herra ilmoittaa, että ensimmäisellä presidenttikunnalla olevien pappeuden avainten välityksellä ”Herran käsivarsi ilmoitetaan voimakkaana kansakuntien – – saamiseksi vakuuttuneiksi niiden pelastuksen evankeliumista.

Sillä sinä päivänä tapahtuu, että jokainen saa kuulla evankeliumin täyteyden oman puhetapansa mukaan ja omalla kielellään niiltä, jotka on asetettu tähän voimaan sen Lohduttajan palveluksella, joka on vuodatettu heidän päällensä Jeesuksen Kristuksen ilmoittamiseksi.” (OL 90:10–11.)

Jim Jewell, joka työskenteli pyhien kirjoitusten käännöstyöryhmässä kirkon keskustoimistossa, kertoo, kuinka henkilökohtaisilta pyhät kirjoitukset voivat tuntua, kun ne käännetään sydämen kielelle:

”Kun Mormonin kirjaa käännettiin sesothoksi, afrikkalaisessa Lesothon valtiossa puhutulle kielelle, meidän piti löytää joku avuksemme arvioimaan käännöstyöryhmän työtä. Projektin valvoja Larry Foley löysi Lesothosta kirkon jäsenen, joka oli valmistunut Utahin osavaltiollisesta yliopistosta. Lesothossa koulukielenä on englanti, joten tämä nainen ja hänen lapsensa olivat käyneet koulua englanniksi ensimmäisestä luokasta lähtien, mutta he puhuivat silti kotonaan sesothoa.

Nainen suostui työskentelemään käännöksen parissa. Hänen arviointinsa luvuista, jotka lähetimme hänelle, oli todella hyödyllinen. Lähetimme hänelle toistuvasti yksityiskohtaisia kysymyksiä, jotka koskivat sanastoa ja kielen rakennetta, ja hän esitti niistä hyödyllisiä huomautuksia. Huomasimme kuitenkin, että hän oli korostanut keltaisella monia jakeita, jotka eivät liittyneet kysymyksiimme. Kun kysyimme häneltä korostetuista jakeista, hän sanoi: ’Ne ovat jakeita, jotka koskettivat syvästi sydäntäni ja joita en ollut koskaan ymmärtänyt täysin englanniksi. Korostin ne, jotta voisin käydä ne läpi lasteni kanssa.’”

Raamatun kääntämisellä on pitkä ja kiehtova historia, joka alkaa siitä, kun osia Vanhasta testamentista käännettiin hepreasta kreikaksi. Myöhemmin Raamattu käännettiin kreikasta latinaksi, sitten latinasta, hepreasta ja kreikasta englanniksi ja lukuisille muille kielille.¹ Siitä syystä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko ei käännä Raamattua eri kielille vaan ottaa käyttöön versiot, jotka noita kieliä puhuvat kristityt ovat jo hyväksyneet virallisiksi käännöksiksi.²

Kuva

men at work translating

Suurin osa kirkon tekemästä pyhien kirjoitusten käännöstyöstä koskee siis Mormonin kirjaa (joka käännetään ensimmäiseksi), Oppia ja liittoja sekä Kallisarvoista helmeä. Kieli, jolta nämä kirjat käännetään, on englanti – kieli, jolla profeetta Joseph Smith ne ilmoitti, hänen sydämensä kieli. Sen prosessin, jolla pyhät kirjoitukset käännetään muille kielille, pitäisi olla tuttu kirkon historiaa tutkiville. Se on monilta osin sama prosessi, jota profeetta käytti Mormonin kirjan kääntämiseen englanniksi.

Joseph Smith oli nöyrä, lähestulkoon kouluja käymätön maalaispoika. Mutta hänellä oli ominaisuuksia ja piileviä kykyjä, joita Herra tarvitsi työhön, joka oli tehtävä. Josephia ja hänen perhettään oli todellakin valmistettu, ja heidät oli asetettu sellaiseen asemaan, jossa he saattoivat tehdä tämän työn.³

Josephille annettiin myös apua – sekä jumalallista että kuolevaista – nefiläisten aikakirjojen kääntämiseen. Enkeli Moroni kävi Josephin luona joka vuosi neljän vuoden ajan ennen kuin Joseph sai luvan hakea aikakirjan. Me emme tiedä kaikkea, mitä Moroni opetti profeetalle, mutta Moronin käynnit ilmeisesti valmistivat Josephia hengellisesti ja henkisesti edessä olevaan tehtävään.⁴

Herra myös valmisti ”kääntäjät” hyvissä ajoin keinoksi kääntää kadonnutta kieltä. Nämä ”kääntäjät”, joita on kuvattu kahdeksi läpikuultavaksi metallikehyksiin kiinnitetyksi kiveksi, ja samankaltainen väline, jota sanotaan näkijänkiveksi, auttoivat profeettaa kääntämään nefiläisen aikakirjan englanniksi. Profeetta ei kertonut tästä prosessista yksityiskohtaisesti. Hän yksinkertaisesti todisti, että hän käänsi Mormonin kirjan ”Jumalan lahjan ja voiman” avulla.⁵

Saamansa jumalallisen avun lisäksi Josephilla oli kuolevaista apua kirjureiden muodossa, jotka työstivät kirjallisen teoksen ja jonka muut sitten latoivat, painoivat, kustansivat ja toimittivat maailmalle.

Samoin kuin Josephia valmistettiin ja autettiin käännöstyössään, Herra valmistaa niitä, jotka nykyään saavat tehtävän kääntää pyhiä kirjoituksia, ja he saavat työhönsä niin jumalallista kuin kuolevaistakin apua.

Kuva

local reviewers reading

Vaativaan käännösprosessiin liittyy sellaista hengellistä voimaa, jota kenties parhaiten kuvataan ”ilmoituksena neuvonpidon avulla”. Kaksi tai kolme henkilöä, jotka valitaan kääntäjiksi, muodostavat työtä tehdessään työryhmän muiden kanssa. Heillä on käytettävissään kirkon keskustoimiston valvojia, paikallisia tarkastajia, sanasto⁶, käännösoppaita, tietokoneohjelmia ja kirkollista tukea, joka ulottuu aina ensimmäiseen presidenttikuntaan saakka. (Katso oheista luetteloa.) Kun ensimmäinen presidenttikunta antaa lopullisen hyväksyntänsä käännökselle, sen jälkeen työ ladotaan, painetaan ja toimitetaan jakeluun. Koska se on valmistettu digitaalisessa muodossa, se julkaistaan myös sivustolla lds.org ja Evankeliumiaiheinen kirjasto -sovelluksessa.

Tämä yhdessä tehtävä työ on sekä intensiivistä että innoitettua. Siinä kiinnitetään tarkoin huomiota sisällön laadukkuuteen ja sen fyysisen muodon laatuun, jossa se toteutetaan. Käännöksiä tarkastetaan monella tasolla, etenkin kirkollisella tasolla, jolla haetaan Herran hyväksyntää. Vasta kun tuo hyväksyntä saadaan, käännös etenee. Vaikka kyseessä ei olekaan aivan samanlainen ilmoituksellinen prosessi kuin se, jolla profeetta Joseph Smith käänsi Mormonin kirjan, Herra selkeästi johtaa käännöstyötä – lahjojensa ja voimansa avulla.

Se ei tarkoita sitä, että käännös on valmistuessaan täydellinen. Usein aika ja pyhiä kirjoituksia tutkivien myöhemmät tarkastukset tuovat esiin parannuksia kielioppiin ja sanastoon tai löytävät ladonta- tai oikeinkirjoitusvirheitä. Muutoksia opin selventämiseksi tehdään harvoin. Kun niitä tehdään, ne tehdään ensimmäisen presidenttikunnan johdolla.

Herra tukee tätä käännöstyötä myös muutoin. Kun jokin tarve ilmaantuu, on tyypillistä, että kirkon keskustoimiston käännöstyöryhmä toteaa Herran jo huolehtineen asiasta.

Yhtenä monista esimerkeistä on se, kun tarvittiin kääntäjää kääntämään ja äänittämään kirkon aineistoa mamin kielelle (mayojen kielen jälkeläinen, jota puhutaan Guatemalassa). Ensimmäisten Guatemalaan kutsuttujen lähetyssaarnaajien joukossa oli vanhin, jonka isoisä oli puhunut mamia. Tämä lähetyssaarnaaja oli kasvanut kaupungissa ja puhui vain espanjaa. Mutta joka ilta hänen isoisänsä tuli hänen luokseen unessa ja opetti hänelle mamia. Tästä nuoresta vanhimmasta tuli mamin kielen pääkääntäjä kirkossa.

Usein käännöstyötä tehdään suurin henkilökohtaisin uhrauksin. Taloudellisesta tilanteesta riippuen jotkut kääntäjät lahjoittavat palveluksensa, ja muille maksetaan, jotta heillä olisi aikaa omistautua käännöstyölle.

Mies, josta tuli yksi urdun kielen kääntäjistä, kääntyi kirkkoon Pakistanissa toimiessaan siellä opettajana. Kääntymyksensä johdosta hän menetti työpaikkansa, hän menetti talonsa, jonka koulu, jossa hän oli opettanut, oli maksanut, ja hän menetti lastensa koulutuksen. Eräs kirkon käännöstyön valvoja kysyi häneltä, halusiko hän palvella kääntäjänä, ja tarjosi hänelle vaatimatonta korvausta. Toimittuaan muutaman kuukauden kääntäjänä tämä mies otti yhteyden valvojaan ja kysyi arasti, ostaisiko valvoja hänelle uuden kuulakärkikynän. Hänen käyttämästään kynästä oli loppunut muste. Vasta silloin valvoja huomasi ja korjasi kirjaamisvirheen, joka oli aiheuttanut sen, että kääntäjä oli saanut paljon vähemmän kuin mitä hänelle olisi pitänyt maksaa.

Mutta aivan kuten Herra siunasi Joseph Smithiä niin, että hän pystyi viemään työnsä päätökseen, Herra siunaa kääntäjiään. Esimerkiksi latviankielisten pyhien kirjoitusten kääntäjä oli lakimies, joka oli opiskellut oikeustiedettä Venäjällä, missä hän oli kokenut kääntymyksen palautettuun evankeliumiin. Palattuaan Latviaan hän oli perustamassa omaa toimistoa. Hän palveli myös seurakunnanjohtajana. Hän oli erittäin kiireinen, mutta kirkko tarvitsi häntä ja hänen englannin kielen taitoaan.

Hän pyysi aikaa rukoilla pyynnön johdosta, koska sen hyväksyminen, kuten hän sanoi kirkon edustajalle, ”veisi ruoan lasteni suusta”. Rukoiltuaan hän päätti ottaa tehtävän vastaan, mutta pyysi Herraa siunaamaan häntä niin, että hän voisi tehdä tätä vaikeaa, hengellisesti vaativaa ja aikaa vievää työtä.

Hän alkoi lähteä lakiasiaintoimistoonsa tuntia aikaisemmin joka päivä ja käytti tuon tunnin Mormonin kirjan kääntämiseen. Hän sai käännöksen valmiiksi paljon lyhyemmässä ajassa kuin ne viisi vuotta, jotka prosessi yleensä vie. Itse asiassa tämä oli yksi nopeimmista käännöksistä sen jälkeen kun Joseph käänsi Mormonin kirjan noin 60 päivässä.

Monia muitakin kokemuksia voitaisiin kertoa Herran käden vaikutuksen havainnollistamiseksi Hänen pyhien kirjoitustensa käännöstyössä. Ne kaikki vakuuttavat selkeästi, että tämä on Hänen työtään ja että se on Hänelle erittäin tärkeää. Hän valmistaa ihmisiä tekemään Hänen työtään. Hän valmistaa välineet, joita he tarvitsevat työn jouduttamiseksi. Ja Hän innoittaa ja siunaa heitä matkan varrella.

Tuloksena on maailma, jota Jumalan sana rikastuttaa ja joka annetaan Hänen lapsilleen sydämen kielellä.