Hengellinen vakaus: rakentakaa uppoamaton laiva
Vanhin Dale G. Renlund
kahdentoista apostolin koorumista
Brigham Youngin yliopiston hartaustilaisuudessa 16. syyskuuta 2014 pidetystä puheesta. Koko puheen teksti englanniksi on osoitteessa speeches.byu.edu.
Me tarvitsemme riittävästi hengellistä vakautta ohjataksemme menestyksellä kuolevaista elämäämme ja palataksemme turvallisesti taivaalliseen kotiimme.
Kuvake ja valokuvat laivasta © lublubachka/Thinkstock, MicheleBolero/Thinkstock, David Harding/Thinkstock
1600-luvun alkupuolella Ruotsin kuningas Kustaa II Adolf määräsi rakennettavaksi sotalaivan, joka ristittäisiin Vasaksi. Laivan rakentaminen merkitsi huomattavia kustannuksia tarveaineissa, etenkin tammessa, josta se rakennettaisiin. Kustaa Adolf valvoi tiiviisti rakentamista pyrkien varmistamaan, että Vasa täyttäisi täysin hänen odotuksensa.
Rakentamisen alettua Kustaa Adolf määräsi, että Vasasta tehtäisiin pidempi. Koska leveyssuunnan tukirakenteet oli jo tehty kallisarvoisesta tammesta, kuningas antoi rakentajille määräyksen kasvattaa laivan pituutta lisäämättä sen leveyttä. Vaikka laivanrakentajat tiesivät, että tehdessään niin he vaarantaisivat Vasan merikelpoisuuden, he epäröivät kertoa kuninkaalle sellaista, mitä he tiesivät, ettei tämä halunnut kuulla. He noudattivat määräystä. Kustaa Adolf vaati myös, että tavanomaisen yhden tykkikannen sijaan kanuunoita olisi kolmella kannella ja raskaimmat niistä yläkannella. Jälleen vastoin parempaa tietämystään laivanrakentajat noudattivat määräystä.
Vasa aloitti neitsytmatkansa 10. elokuuta 1628. Kun Vasa lähti satamasta, voimakkaat tuulet tarttuivat sen purjeisiin ja se alkoi kallistua. Ennen pitkää ”se kallistui kyljelleen ja vesi syöksyi sen ampuma-aukkojen läpi, kunnes se hitaasti upposi pohjaan purjeineen, lippuineen päivineen”1. Vasa-laivan neitsytmatka oli noin 1 300 metriä.
Kustaa Adolfin halu saada ylellinen statussymboli tuhosi suunnitelmat, joiden avulla olisi saatu aikaan suurenmoinen purjealus, oman aikansa mahtavin sotalaiva. Laivanrakentajien haluttomuus puhua suoraan – heidän pelkonsa kuninkaan suuttumuksesta – epäsi kuninkaalta heidän tietämyksensä ja näkemyksensä. Kaikki mukana olleet kadottivat näkyvistä hankkeen tavoitteet: suojella Ruotsia ja edistää sen päämääriä maailmalla. Laiva, joka pyrkii uhmaamaan fysiikan lakeja, on yksinkertaisesti laiva, joka ei pysy pinnalla.
Me tarvitsemme riittävästi hengellistä vakautta ohjataksemme menestyksellä kuolevaista elämäämme, kohdataksemme sivutuulia ja poikkivirtauksia, tehdäksemme tarpeellisia käännöksiä ja palataksemme turvallisesti taivaalliseen kotiimme. On olemassa asioita, joita voimme tehdä lisätäksemme hengellistä vakauttamme. Käsittelen neljää niistä.
Noudattakaa Jumalan käskyjä
Ensimmäinen on Jumalan käskyjen noudattaminen. Aivan kuten Vasa oli fyysisten lakien alainen, me kaikki olemme hengellisten lakien alaisia. Kukaan ei ole poikkeus. Meidän pitää noudattaa näitä hengellisiä lakeja, joista puhumme Jumalan käskyinä.
Fyysisten lakien noudattaminen laivan rakentamisessa saattoi tuntua Kustaa Adolfista rajoittavalta, mutta Vasa ei olisi uponnut ennen sen tehtävän alkamista, jos se olisi mukautunut näihin lakeihin. Sen sijaan sillä olisi ollut vapautta ja joustavuutta toteuttaa sitä, mihin se oli tarkoitettu.
Niin myös Jumalan lakien noudattaminen säilyttää vapautemme, joustavuutemme ja kykymme saavuttaa se, mihin meillä on mahdollisuus. Käskyjen tarkoituksena ei ole rajoittaa meitä. Pikemminkin kuuliaisuus johtaa lisääntyneeseen hengelliseen vakauteen ja pitkäaikaiseen onneen.
Kuuliaisuus on meidän valintamme. Jeesus antoi ohjeen: ”Katso, minä olen antanut teille käskyt; pitäkää siis minun käskyni” (3. Nefi 15:10). Se on niin yksinkertaista. Selvittäkää se itsellenne. Päättäkää nyt olla täsmällisen kuuliaisia. Mikään ei lisää hengellistä vakautta enemmän kuin se. Mikään ei anna meille suurempaa vapautta toteuttaa elämäntehtäväämme.
Noudattakaa neuvoja ja tulkaa elinikäisiksi oppijoiksi
Toiseksi meidän pitää kiinnittää huomiota luotettavista lähteistä saatuihin neuvoihin, noudattaa niitä ja sitoutua tulemaan elinikäisiksi oppijoiksi.
Yksi tiedon hankkimisen sudenkuopista on ylimielisyys, joka voi kehittyä, kun kuvittelemme tietävämme niin paljon, ettei ole mitään lisää opittavaa. Me olemme kaikki nähneet sen ihmisissä, jotka ovat liian varmoja omasta etevyydestään. On todella vaikea opettaa kaikkitietävää.
Tästä tietoisena ja halussaan olla elinikäinen oppija presidentti Henry B. Eyring, ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, on sanonut: ”Olen yhä lapsi, jolla on paljon opittavaa. Useimmat ihmiset voivat opettaa minulle jotakin.”2 Kun presidentti Eyring esitti minulle kutsun johtavaksi auktoriteetiksi, hän antoi minulle tärkeän opetuksen. Hän sanoi, että kun hän kuulee jonkun kertovan kertomuksen, jonka hän on kuullut aiemmin, tai käyttävän pyhien kirjoitusten kohtaa, joka on hänelle hyvin tuttu, hän kysyy itseltään: ”Miksi Herra tähdentää tätä minulle?” tai ”Mitä minulla on vielä opittavaa tästä kertomuksesta tai pyhien kirjoitusten kohdasta?” Jos toivomme lisäävämme hengellistä vakauttamme, niin me olemme halukkaita oppimaan ja olemaan riittävän nöyriä ottaaksemme vastaan ohjausta, olipa ikämme ja kokemuksemme mikä tahansa.
Se on todellakin meidän valintamme. Me voimme kuunnella ja noudattaa kirkon johtajien meille antamia ohjeita, etenkin niiden ohjeita, joita me tuemme profeettoina, näkijöinä ja ilmoituksensaajina, sekä vanhempiemme ja luotettavien ystäviemme ohjeita – tai sitten emme. Me voimme pyrkiä olemaan elinikäisiä oppijoita – tai sitten emme. Me voimme lisätä hengellistä vakauttamme – tai sitten emme. Jos emme lisää hengellistä vakauttamme, meistä tulee kuin Vasa – laiva, joka ei pysy pinnalla.
Palvelkaa muita
Kolmanneksi ulospäin suuntautuminen, muista välittäminen ja muiden palveleminen lisää hengellistä vakauttamme.
Iankaikkisuus pysyy selkeämmin tähtäimessä, kun keskitymme muihin pyrkiessämme auttamaan taivaallisen Isän lapsia. Olen huomannut, että on paljon helpompaa saada innoitusta, kun rukoilen saadakseni tietää, kuinka voin auttaa jotakuta toista, kuin silloin kun rukoilen pelkästään itseni puolesta.
Me saatamme uskoa, että jossakin vaiheessa tulevaisuudessa tilanteemme on sellainen, että voimme auttaa paremmin. Todellisuudessa se aika on nyt. Erehdymme, jos ajattelemme, että on käytännöllisempää sitten kun meillä on enemmän aikaa, enemmän rahaa tai enemmän mitä tahansa palvellaksemme muita. Olosuhteistamme riippumatta valinta on meidän. Autammeko muita vai emme? Me reputamme merkittävässä kuolevaisuuden kokeessa, jos emme tee valintaa auttaa apua tarvitsevia. Ja jos autamme, me lisäämme omaa hengellistä vakauttamme.
Tehkäämme Jeesuksesta Kristuksesta perustuksemme
Kuvake ja valokuvat laivasta © lublubachka/Thinkstock, MicheleBolero/Thinkstock, David Harding/Thinkstock
Neljänneksi, viimeiseksi ja tärkeimpänä, hengellinen vakautemme lisääntyy siinä määrin kuin me teemme Jeesuksesta Kristuksesta perustuksemme.
Ilman Kristusta meitä viedään kuin alusta, joka heittelehtii aalloilla. Meillä ei ole voimaa, koska meillä ei ole purjetta. Meillä ei ole vakautta etenkään myrskyisinä aikoina, koska meillä ei ole ankkuria. Meillä ei ole suuntaa eikä tarkoitusta, koska meillä ei ole mitään, millä ohjata. Meidän täytyy tehdä Kristuksesta perustuksemme.
Voidaksemme kohdata ja voittaa elämän sivutuulet ja poikkivirtaukset sekä olla valmiina niihin meidän täytyy noudattaa Jumalan käskyjä, tulla nöyriksi, halukkaiksi ja päättäväisiksi elinikäisiksi oppijoiksi, palvella muita ja tehdä Jeesuksesta Kristuksesta elämämme perustus. Kun teemme niin, me lisäämme hengellistä vakauttamme. Toisin kuin Vasa me pystymme palaamaan turvalliseen satamaan täytettyämme elämäntehtävämme.