Jordanin opiskeluystävä
Kirjoittaja asuu Virginiassa Yhdysvalloissa.
Jordan kaipasi sitä, että saisi olla Kirsin opiskeluystävä. Mutta sitten hän sai hienon ajatuksen!
”Niin hengen hyvän saan; se auttaa tuntemaan, ett kirjoitukset totta on” (”Tutki ja rukoile”, Lasten laulukirja, s. 66).
Jordan ei ollut nähnyt Kirsi-siskoaan yli vuoteen – se tuntui ikuisuudelta! Pian Kirsi tulisi lähetystyöstä kotiin mennäkseen leikkaukseen. Jordan oli surullinen siitä, että Kirsi oli kipeä, mutta hän oli onnellinen siitä, että he olisivat pian yhdessä.
Kun hän tuli seuraavana päivänä koulusta kotiin, Kirsi istui sohvalla. Jordan juoksi halaamaan häntä.
”Hei, Jordan! Olen kaivannut sinua!” Kirsi sanoi.
Jordan hymyili. ”Minäkin olen kaivannut sinua! Kurjaa, että olet kipeä.”
”Kiitos, kaveri”, Kirsi sanoi. Hänellä oli sylissään Mormonin kirja.
”Voinko lukea sinun kanssasi?” Jordan kysyi.
”Mitäpä jos menisit hakemaan oman Mormonin kirjasi, niin voimme aloittaa alusta yhdessä?”
Jordan juoksi huoneeseensa hakemaan oman kirjansa. ”Tässä!” hän huusi juostessaan takaisin. Hän säntäsi Kirsin viereen.
He avasivat kirjan nimisivun kohdalta. ”Mormonin kirja – toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta”, Jordan luki. He lukivat vuorotellen.
”Lähetystyössä opiskelin pyhiä kirjoituksia toverini kanssa joka päivä”, Kirsi sanoi. ”Olisitko sinä minun opiskeluystäväni, kunnes minun on aika jälleen palata lähetystyöhöni?” Kirsi kysyi.
”Joo!” Jordan sanoi.
Muutaman päivän kuluttua Kirsille tehtiin leikkaus. Hän palasi sairaalasta muutamaksi viikoksi kotiin lepäämään ja toipumaan. Hän ja Jordan opiskelivat Mormonin kirjaa yhdessä joka päivä.
Ennen kuin Kirsi palasi lähetystyöhönsä, hän sanoi: ”Jordan, haluan antaa sinulle haasteen lukea Mormonin kirja loppuun, ennen kuin menet kasteelle!”
Jordan mietti asiaa. Hänen kahdeksanvuotispäivänsä olisi vain muutaman kuukauden päässä. Hänellä olisi paljon luettavaa. Hän halusi kuitenkin tehdä sen. ”Selvä”, Jordan vastasi.
”Kun luet, voitko rukoilla ja kysyä, onko se totta?” Kirsi kysyi. ”Moroni lupasi, että jos teemme sen, niin Pyhä Henki kertoo meille, onko se totta.”
”Selvä”, Jordan vastasi.
Siinä vaiheessa kun Kirsi palasi lähetystyöhönsä, he olivat päässeet yhdessä Toiseen Nefin kirjaan.
Jordanilla oli todella ikävä Kirsiä. Hän kaipasi varsinkin sitä, että saisi olla Kirsin opiskeluystävä. Mutta sitten hän sai hienon ajatuksen!
Seuraavana päivänä koulussa hän käveli parhaan kaverinsa Jaken pulpetin luo.
”Minä aion lukea koko Mormonin kirjan ennen kuin menen kasteelle”, Jordan sanoi. ”Koska olemme kumpikin menossa kasteelle samana päivänä, haluaisitko sinäkin lukea?”
”Joo”, Jake sanoi. ”En ole koskaan aikaisemmin lukenut koko Mormonin kirjaa.”
Joka päivä koulussa he esittivät toisilleen saman kysymyksen.
”Kuinka pitkällä sinä olet?”
”Jaakobin kirjan lopussa. Kuinka pitkällä sinä olet?”
Pian heidän ei tarvinnut enää edes esittää sitä kysymystä. He vain katsoivat toisiaan ja tiesivät kysymyksen.
”Luulen, että saamme kirjan luettua juuri ennen meidän kastetilaisuuttamme”, Jordan sanoi.
Viimein koitti heidän kastepäivänsä.
”Minä sain kirjan loppuun eilisiltana”, Jordan kuiskasi.
”Niin minäkin!” Jake sanoi. ”Ja minä rukoilin tietoa siitä, onko se totta, ja minusta tuntui todella lämpimältä ja onnelliselta.”
Jordan hymyili. ”Samoin. Tunsin oloni todella onnelliseksi, kun rukoilin.” Hän oli hyvin kiitollinen Kirsin antamasta haasteesta. Nyt hän kasvatti aivan omaa todistustaan.