Sinnikkyys ja opetuslapseus
Vanhin David F. Evans
seitsemänkymmenen koorumista
Brigham Youngin yliopiston hartaustilaisuudessa 4. marraskuuta 2014 pidetystä puheesta ”Tenacity” [Sinnikkyys]. Koko puheen teksti englanniksi on osoitteessa speeches.byu.edu.
Osoita uskoa Jumalaan ja Hänen lupauksiinsa ja tee oikein koko ajan – riippumatta siitä, kuka asiasta tietää.
Kuva © iStock/Thinkstock
Yksi verkkosanakirja määrittelee sanan sinnikkyys tarkoittavan hellittämättömyyttä, pitkäjänteisyyttä ja itsepäistä päättäväisyyttä. Siinä sanotaan myös: ”Sinnikkyyttä osoittaa henkilö, joka ei suostu antamaan periksi – joka jatkaa yrittämistä, kunnes on saavuttanut tavoitteensa.”1
Me tarvitsemme sinnikkyyttä tullaksemme Vapahtajan todellisiksi opetuslapsiksi ja saavuttaaksemme ne aidosti hyvät tavoitteet – että meistä tulee hyviä lähetyssaarnaajia, saamme opintomme päätökseen, löydämme iankaikkisen puolison ja perustamme perheen – jotka, kuten taivaallinen Isämme tietää, meidän täytyy saavuttaa valmistautuaksemme iankaikkisuuteen. Meidän kykymme olla sinnikkäitä kaikessa hyvässä ratkaisee sen, tuleeko meistä sellaisia Jumalan poikia ja tyttäriä, jollaisia Hän tietää meistä voivan ja täytyvän tulla.
Nykypäivän kokoaikaisten lähetyssaarnaajien sukupolvea on kutsuttu kirkon historian suurenmoisimmaksi lähetyssaarnaajien sukupolveksi, ja heitä on verrattu Helamanin 2 000 nuoreen sotilaaseen.2 Huolimatta näiden nuorten miesten merkittävistä ominaisuuksista ja sinnikkäästä uskosta ja ponnisteluista heidän johtajansa Helaman sanoo: ”Minun kahdestatuhannesta kuudestakymmenestäni kaksisataa oli taintunut verenhukasta; kuitenkaan Jumalan hyvyyden mukaisesti ja meidän suureksi hämmästykseksemme sekä koko sotajoukkomme iloksi ainoakaan sielu heistä ei menehtynyt” (Alma 57:25).
He pelastuivat ”heidän tavattoman suuren uskonsa tähden siihen, mitä heitä oli opetettu uskomaan – että oli olemassa oikeudenmukainen Jumala ja että jokainen, joka ei epäillyt, varjeltuisi hänen ihmeellisellä voimallaan” (Alma 57:26).
Helaman sanoo heistä: ”He ovat nuoria, ja heidän mielensä on luja, ja he turvaavat alati Jumalaan” (Alma 57:27).
Niin täytyy olla meidänkin kohdallamme. Elämässä juuri silloin kun sateet lankeavat ja tulvat tulevat ja tuulet puhaltavat ja piiskaavat meitä ja taloamme, me määritämme, onko meidän uskomme vahva ja luotammeko Jumalaan jatkuvasti. Koetus tulee yksinkertaisesti vasta vastoinkäymisten myötä.
Älä lannistu
Joitakin vuosia sitten vaimoni Mary ja minä johdimme Nagoyan lähetyskenttää Japanissa. Sanat urhea, rohkea, voimakas, toimelias ja uskollinen, jotka kuvailivat 2 000:ta nuorta sotilasta (ks. Alma 53:20), kuvailevat myös niitä lähetyssaarnaajia, joiden kanssa työskentelimme. Eräs toinenkin kuvaus 2 000 nuoresta sotilaasta – jotkut taintuivat (ks. Alma 57:25) – kuvaa myös joitakin lähetyssaarnaajistamme.
Lähetystyö ei ole helppoa. Sitä ei ole elämäkään. Kaikki loukkaantuvat jollakin tavoin. Osa tästä kivusta tulee selvittämättömistä rikkomuksista. Osa tulee onnettomuuden tai sairauden myötä. Osa tulee siitä, kun näemme niiden, joita rakastamme, joko hylkäävän Jeesuksen Kristuksen evankeliumin tai lakkaavan olemasta uskollisia sille, minkä he tietävät olevan totta. Mutta kaiken tämän kautta me opimme tuntemaan Jumalan ja me kasvamme Vapahtajan opetuslapsiksi. Sydämemme muuttuu, ja siitä muutoksesta tulee pysyvä, kun me jatkuvasti valitsemme vanhurskauden synnin ja epäilyksen sijaan.
Nuo 2 000 nuorta sotilasta olivat toiveissaan sinnikkäitä. He yksinkertaisesti eivät antaneet periksi, vaikka heidän tiensä oli vaikea. Sukupolvi aiemmin heidän isänsä ja äitinsä olivat saaneet opetusta Ammonilta ja tämän veljiltä. Näillä lähetyssaarnaajilla oli suurta menestystä, mutta heidänkin täytyi pitää pintansa ja olla luovuttamatta, kun heidän lähetystyönsä kävi vaikeaksi ja lannistavaksi.
Ammon kuvailee niitä aikoja: ”Nyt, kun sydämemme oli masentunut ja aioimme kääntyä takaisin, katso, Herra lohdutti meitä ja sanoi: Menkää veljienne lamanilaisten keskuuteen ja kestäkää kärsivällisesti ahdinkonne, niin minä annan teille menestystä” (Alma 26:27).
Kärsivällisinä ja sinnikkäinä Ammon ja hänen toverinsa selviytyivät ahdingoistaan ja saavuttivat lopulta huomattavaa menestystä.
Sinnikkyys evankeliumissa
Vuonna 1999 sisar Marci Barr tuli Nagoyan lähetyskentälle Japaniin Columbusista Ohiosta Yhdysvalloista. Japanin kieli ei ollut hänelle helppoa, mutta hän oli sinnikäs. Kun hän oppi kommunikoimaan, hän ei lakannut puhumasta ihmisten kanssa evankeliumista.
Suuria lupauksia annetaan uskollisille, hellittämättömille ja sinnikkäille lähetyssaarnaajille, jotka avaavat suunsa rohkeutta ja rakkautta osoittaen ja jotka työskentelevät koko väkevyydellään tavoilla, jotka Herra on asettanut (ks. OL 31:7). Mutta jotkut lähetyssaarnaajat alkavat pelätä torjumista ja antavat pelkojensa voittaa rakastavan rohkeutensa.
Ei kuitenkaan sisar Barr! Hän etsi ja opetti, ja hän opetti ja etsi koko lähetystyöpalvelunsa ajan.
Lähetystyönsä viimeisenä päivänä sisar Barr oli matkalla lähetyskotiin Nagoyaan. Sinä iltana puhuttelisin hänet ja sanoisin hänelle, että hän oli tehnyt suurenmoista työtä. Seuraavana päivänä hän lähtisi kotiin.
Matkansa aikana hän näki ryhmän lukioikäisiä tyttöjä juttelemassa keskenään metrossa. Hän meni heidän luokseen ja kysyi, voisiko hän jutella heidän kanssaan. Hän kertoi evankeliumista ja sen palauttamisesta. Sitten hän antoi lähetystyölehtisen yhdelle tytöistä, joka tuntui kiinnostuneelta, ja kertoi hänelle lähetyssaarnaajasisarista, jotka voisivat opettaa hänelle evankeliumia.
Sen jälkeen sisar Barr tuli lähetyskotiin ja oli puhuttelussaan eikä kertonut minulle mitään kokemuksestaan metrossa. Hänestä se ei ollut merkittävää. Hän vain teki sitä, minkä hän tiesi oikeaksi, aina loppuun asti. Ehkäpä tämä on paras tuntemani määritelmä sinnikkyydestä evankeliumissa: osoita kaikesta huolimatta jatkuvasti uskoa Jumalaan ja Hänen lupauksiinsa ja tee oikein koko ajan – riippumatta siitä, kuka asiasta tietää.
Sisar Barr palasi kotiin Columbusiin. Opiskelijaseurakunnassa hän tapasi tulevan miehensä, ja he kasvattavat yhdessä perhettä Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa.
Lähetyssaarnaajasisaret opettivat metrossa ollutta tyttöä, Hitomi Kitayamaa. Hitomi oli hellittämätön ja osoitti omanlaistaan sinnikkyyttä, kun hän otti vastaan evankeliumin totuudet voittaen perheensä jäsenten vastustuksen ja omat epäilyksensä.
Tapasimme Hitomin miltei kuusi vuotta myöhemmin eräässä lähetyssaarnaajien konferenssissa Tokiossa, missä hän palveli lähetyssaarnaajana. Hän kertoi meille tavanneensa sisar Barrin metrossa sekä sen jälkeisestä kääntymyksestään evankeliumiin.
Lähetystyön jälkeen hän tapasi erään toisen kotiin palanneen lähetyssaarnaajan, Shimpei Yamashitan, ja solmi avioliiton tämän kanssa. On kiinnostavaa, että kesällä 1971, jolloin palvelin ensimmäistä kertaa lähetystyössä Japanissa, vanhin Randy Checketts ja minä opetimme Shimpein isää.
Me tarvitsemme sinnikkyyttä tehdä oikein muulloinkin kuin vain viedessämme evankeliumia eteenpäin. Tarvitsemme sitä samaa vanhurskasta sinnikkyyttä, kun pyrimme voittamaan henkilökohtaisia syntejä ja kiusauksia, saatamme opintojamme päätökseen ja pyrimme solmimaan temppeliavioliiton ja saamaan iankaikkisen perheen. Tarvitsemme sinnikkyyttä, rakkautta ja lannistumattomuutta, kun pidämme kiinni puolisostamme ja lapsistamme sekä selviydymme läpi haasteiden, joita tulee jokaiseen avioliittoon ja perheeseen. Ja tarvitsemme sinnikkyyttä, sitoutumista ja kärsivällisyyttä, kun siunaukset, joita tavoittelemme, eivät tule odottamallamme aikavälillä.
Kaikessa tässä ja kaikissa muissa vanhurskaissa asioissa maailma asettaa kyseenalaiseksi sitoutumisemme tehdä oikein ja olla oikeassa. Mutta me emme saa antaa periksi. Meidän täytyy jatkaa yrittämistä, kunnes saavutamme tavoitteemme. Meidän lopullinen tavoitteemme on iankaikkinen elämä miehemme tai vaimomme, lastemme ja heidän lastensa kanssa tulevissa sukupolvissa.
Aseta kelvollisia tavoitteita
Kuinka omaksumme sitoumuksen tehdä oikein ja kuinka saamme voimaa säilyttää sen?
Ensiksi, asetamme tavoitteita, jotka ovat saavuttamisen arvoisia ja yhdenmukaisia iankaikkisen elämän lopullisen tavoitteemme kanssa. Näitä ovat koulutus- ja työllistymistavoitteet, jotka johtavat perheen saamiseen, henkilökohtaiseen kasvuun, palveluun, aktiivisuuteen kirkossa ja henkilökohtaiseen onnellisuuteen sekä ovat niiden kanssa yhdenmukaisia. Näiden tavoitteiden asettaminen on osittain oma henkilökohtainen valintamme, mutta toisaalta siihen täytyy sisältyä myös rukouksia ja henkilökohtaista ilmoitusta. Jos välität kylliksi tavoitellaksesi Jumalan tahtoa, Hän vastaa.
Niiden monien asioiden joukossa, joita sinun tulee rukoilla, on se, että löydät kelvollisen kumppanin, jonka kanssa voit mennä temppeliin ja solmia pyhiä liittoja. Jos haluat solmia pyhiä liittoja ja pitää ne sekä saada motivaatiota saavuttaa vanhurskaimmat tavoitteesi, niin tavoittele rukoillen avioliiton siunauksia ja vastuita.
Tällä ja muilla elämäsi osa-alueilla ota selville, mitä Jumala haluaisi sinun tekevän. Tutki sitä tarkoin. Tee päätöksiä. Vie ne Herran eteen ja ota selville. Ryhdy sitten saavuttamaan tavoitteitasi.
Jos aiomme olla sinnikkäitä vanhurskaissa asioissa, meidän täytyy kaikessa tässä pysyä lähellä Herraa elämällä vanhurskaasti. Harvat asiat häiritsevät meitä vanhurskaiden tavoitteidemme saavuttamisessa enemmän kuin se, että emme ole kelvollisia Hengen siunauksiin elämässämme.
Aseta vanhurskaita tavoitteita. Rukoile aina ja tavoittele Herran johdatusta. Ole kelvollinen ja vältä niitä asioita, jotka häiritsevät tai estävät edistymistäsi. Hanki temppelisuositus ja käytä sitä. Pidä tekemäsi liitot, varsinkin silloin kun elämä on vaikeaa. Tavoittele iankaikkisen avioliiton ja perheen siunauksia. Sitten pidä pintasi. Älä anna periksi. Älä luovuta.
Ole sinnikäs jokaisessa vanhurskaassa asiassa. Huomaat uskosi vahvistuvan ja huomaat vahvuuksiesi ja kykyjesi syvenevän ja enenevän sitä mukaa kuin uskosi kasvaa. Ja muista, mitä kahdentoista apostolin koorumin jäsen, vanhin Jeffrey R. Holland on luvannut: ”Jotkin siunaukset tulevat pian, jotkin tulevat myöhemmin, jotkin tulevat vasta taivaassa – mutta niille, jotka omaksuvat Jeesuksen Kristuksen evankeliumin, ne tulevat.”3