Mitä me tiedämme elämästä kuoleman jälkeen?
”Voiko ihminen herätä eloon, kun hän on kuollut?” Kyllä! Mutta mitä sitten?
Lukemattomat ihmiset ovat kautta aikain esittäneet saman kysymyksen kuin Job: ”Voiko ihminen herätä eloon, kun hän on kuollut?” (Job 14:14.) Niillä, joilla on todistus Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen ylösnousemuksestaan, on suurenmoinen etuoikeus vastata tähän kysymykseen raikuvasti ”Kyllä!”
Monet ympärillämme olevista elävät kuitenkin ”maailmassa – – ilman Jumalaa” (Ef. 2:12), ja heidän täytyy suunnistaa erilaisten kuolemaa koskevien tosiasioiden ja uskonkäsitysten välillä. Ensinnäkin heidän on kohdattava se silminnähtävä todiste eli ”karu todellisuus”, että kuolema on yleismaailmallinen ja ehdoton – he eivät ole nähneet kenenkään tulevan takaisin. Sitten on niitä laajalle levinneitä selontekoja kuolemanrajakokemuksista, joiden välillä on merkittäviä yhteneväisyyksiä. Ja sitten on se tosiseikka, että kulttuureissa kaikkialla maailmassa on aina ollut käsitys jonkinlaisesta elämästä kuoleman jälkeen – jälleen yksi johdonmukaisuus, joka vaatii selitystä.
Mutta varmuus siitä, ettei elämämme pääty kuolemaan, tulee Jumalalta, joka on ilmoittanut tämän alusta asti lukuisien todistajien välityksellä, joita ovat profeetat, apostolit ja, mikä tärkeintä, Pyhä Henki.
Alusta asti
Pelastussuunnitelmaa opetettiin täällä maan päällä ensimmäisen kerran Aadamille ja Eevalle, ensimmäisille vanhemmillemme. He oppivat Jeesuksen Kristuksen evankeliumia ja sitä, kuinka palata taivaallisen Isän luokse – ja he ymmärsivät, että palaaminen tarkoittaa sitä, että me olemme olleet Hänen luonaan aikaisemmin. Niinpä Aadam ja Eeva tiesivät alusta alkaen hyvin selvästi, ettei tämä elämä ole kaikki. He tiesivät – ja opettivat lapsilleen – että Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta he nousisivat kuolleista tämän elämän jälkeen, ja jos he olisivat kuuliaisia, he saisivat iankaikkisen elämän (ks. Moos. 5:10–12).
Maalliset teoriat olettavat, että usko kuolemanjälkeiseen elämään on itsenäinen seuraus jonkinlaisesta yleismaailmallisesta psykologisesta tarpeesta. Mutta laajalle levinnyt ajatus elämästä kuoleman jälkeen muodostuu tavallaan esivanhempien antamasta tai kollektiivisesta muistista (ellei jopa kuolevaisuutta edeltävästä muistista), joka koskee sitä, mikä on ilmoitettu alussa ja sitten siirretty sukupolvelta toiselle. Se, mitä presidentti Joseph F. Smith (1838–1918) sanoi kerran joistakin yleisistä uskonnollisista käytännöistä, pätee myös yleisiin uskonkäsityksiin elämästä kuoleman jälkeen: ”Epäilemättä tieto [siitä] – – kulkeutui Aadamin jälkeläisten mukana kaikkiin maihin ja siirtyi edelleen – – Nooan välityksellä – – niille, jotka tulivat hänen jälkeensä, leviten kaikkiin kansakuntiin ja maihin” (”Discourse”, Deseret News, 19. helmikuuta 1873, s. 36).
Siten ajatus elämästä tämän elämän jälkeen on niin yleismaailmallinen, koska sen alkuperä on samalta ajalta kuin itse ihmissuvun alkuperä.
Selkeitä ja kallisarvoisia totuuksia
Me myöhempien aikojen pyhät voimme omalta osaltamme tuoda toivoa niiden ihmisten elämään, jotka elävät maailmassa ilman Jumalaa, lausumalla luottavaisina oman todistuksemme olemassaoloamme koskevasta totuudesta: kuolema ei ole loppu. Lisäksi voimme vastata moniin kuolemanjälkeistä elämää koskeviin kysymyksiin palautetun evankeliumin selkeiden ja kallisarvoisten totuuksien ansiosta, jotka on ilmoitettu. Seuraavassa on lyhyitä vastauksia muutamiin tällaisista kysymyksistä.
Mitä meille tapahtuu heti kuoltuamme?
Kuoleman hetkellä henkemme erkaantuu ruumiistamme ja menee sitten henkimaailmaan (ks. Jaak. 2:26; Alma 40:11).
Millainen henkemme on?
Henkiruumiimme näyttää samalta kuin se näytti kuolevaisuutta edeltävässä elämässä: ihmisruumis täydellisessä aikuisen muodossa (ks. Et. 3:16; Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph F. Smith, 1999, s. 131). Kuoleman jälkeen meidän hengellämme on samat asenteet, mielihalut ja toiveet kuin meillä oli fyysisen kuolemamme hetkellä maan päällä (ks. Alma 34:34).
Mitä henki on?
Henki on eräänlaista ainetta, vain ”hienompaa tai puhtaampaa” (OL 131:7).
Millainen henkimaailma on?
Henkimaailmassa henget ovat jakaantuneet kahteen päätilaan eli osastoon: paratiisiin ja henkivankilaan. Vanhurskaat henget menevät paratiisiin, joka on levon tila, rauhan tila, ”missä he saavat levätä kaikista vaivoistaan ja kaikesta huolesta ja murheesta” (Alma 40:12). On sanottu, että niiden ihmisten henget, jotka eivät olleet vielä ottaneet vastaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumia, ovat henkivankilassa (ks. 1. Piet. 3:18–20). He voivat yhä valita hyvän tai pahan ja ottaa vastaan evankeliumin tai hylätä sen. Paratiisissa olevat henget voivat saarnata heille evankeliumia (ks. OL 138). Ne, joiden henki ja ruumis on erossa kauan, pitävät tätä eroa ”vankeutena” (OL 45:17; 138:50).
Mikä on taivas?
Taivas ymmärretään yleensä paikaksi, jossa Jumala asuu ja jossa vanhurskaat ihmiset voivat lopulta asua. Tässä mielessä se on erilainen kuin henkimaailman paratiisi.
Mikä on helvetti?
Pyhissä kirjoituksissa helvetti voi tarkoittaa jompaakumpaa näistä kahdesta: 1) ”väliaikainen asuinsija henkimaailmassa niille, jotka ovat olleet tottelemattomia kuolevaisuudessa”, tai 2) ”niiden pysyvä paikka, joita Jeesuksen Kristuksen sovitus ei lunasta” (PKO, ”Helvetti”, scriptures.lds.org/fi). Yleisessä merkityksessä se on niiden kärsimä hengellinen tila, jotka ovat hylänneet evankeliumin. Joseph Smith on opettanut: ”Se suuri kurjuus, jota poismenneet henget kokevat – –, johtuu siitä tiedosta, että he ovat menettäneet sen kirkkauden, joka on toisten osana ja jonka he itse olisivat voineet saada, ja he ovat itse omia syyttäjiään” (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, 2007, s. 234).
Mikä on ylösnousemus?
Ylösnousemus on hengen ja ruumiin yhdistyminen täydelliseen, kuolemattomaan tilaan (ks. Alma 11:43).
Ketkä nousevat kuolleista?
Kaikki ihmiset, jotka ovat eläneet maan päällä, nousevat kuolleista (ks. 1. Kor. 15:22; Alma 11:44).
Milloin me nousemme kuolleista?
Ihmiset nousevat kuolleista eri aikoina. Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus aloitti ensimmäisen ylösnousemuksen eli vanhurskaiden ylösnousemuksen. Sittemmin jotkut vanhurskaat ovat jo nousseet kuolleista. Jeesuksen Kristuksen toisen tulemisen jälkeen paljon useammat vanhurskaat nousevat kuolleista. Tuhatvuotisen valtakunnan aikana muut hyvät ihmiset nousevat kuolleista. Tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen jumalattomat nousevat kuolleista. (Ks. OL 76:32–112; 88:97–101.)
Millainen on ylösnoussut ruumis?
Ylösnoussut ruumis on lihaa ja luuta (ks. Luuk. 24:39), kuolematon (ks. Alma 11:45), täydellinen (ks. Alma 11:43), loistava ja kaunis. ”Ei ole mitään kauniimpaa katsottavaa kuin ylösnoussut mies tai nainen” (presidentti Lorenzo Snow [1814–1901], The Teachings of Lorenzo Snow, toim. Clyde J. Williams, 1996, s. 99).
Mitä tapahtuu sen jälkeen kun olemme nousseet kuolleista?
Kun kaikki ihmiset ovat nousseet kuolleista ja tuhatvuotinen valtakunta on päättynyt, meidät tuodaan Jumalan eteen tuomittaviksi sanojemme, tekojemme, ajatustemme ja halujemme mukaan (ks. Ilm. 20:12; Alma 12:14; OL 137:9). Jeesus Kristus on oleva meidän Tuomarimme (ks. Joh. 5:22, 27–29; Room. 14:10).
Mitä tapahtuu viimeisen tuomion jälkeen?
Viimeisen tuomion jälkeen me saamme yhden seuraavista iankaikkisista palkinnoista:
Selestinen valtakunta: taivaallisen Isän, Jeesuksen Kristuksen ja kaikkien niiden koti, jotka ovat osoittautuneet kelvollisiksi iankaikkiseen elämään solmimalla kaikki evankeliumin liitot ja pitämällä ne (ks. OL 76:50–70).
Terrestrinen valtakunta: niiden hyvien ihmisten koti, jotka eivät hyväksyneet Jeesuksen Kristuksen evankeliumia mutta ottivat sen vastaan henkimaailmassa tai jotka eivät elämässä olleet rohkeita todistuksessa Jeesuksesta Kristuksesta (ks. OL 76:71–80).
Telestinen valtakunta: niiden koti, jotka olivat jumalattomia eivätkä ottaneet vastaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumia ja jotka nousevat kuolleista vasta tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen (ks. OL 76:81–89).
Loputon rangaistus: kadotuksen poikien sekä Perkeleen ja hänen enkeliensä lopullinen tila (ks. OL 76:31–49).
Mitä ihmiset tekevät selestisessä valtakunnassa?
Ne, jotka perivät selestisen valtakunnan korkeimman asteen, korotetaan, mikä tarkoittaa sitä, että he saavat iankaikkisen elämän, heistä tulee taivaallisen Isämme kaltaisia ja he saavat kaiken, mitä Isällä on. Taivaallisen Isän kaltaiseksi tuleminen tarkoittaa sitä, että omaksuu Hänen täydellisyyden ominaisuutensa, kuten rakkauden ja palvelun.1 Se tarkoittaa myös sitä, että pääsee osalliseksi Hänen työstään ja kirkkaudestaan, joka on ”ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen” (Moos. 1:39). Korotukseen sisältyvät tuleminen sinetöidyksi iankaikkiseen avioliittoon, eläminen iankaikkisessa perheessä ja iankaikkisten henkilasten saaminen. (Ks. OL 76:59, 62; 130:2; 132:19–23.)
Mitä ihmiset tekevät muissa valtakunnissa?
Ne, jotka ovat muissa valtakunnissa, tulevat olemaan enkeleitä, jotka ”ovat avustavia palvelijoita, jotka auttavat niitä, jotka ovat arvollisia paljon suurempaan, ylenpalttiseen ja iankaikkiseen kirkkauden määrään” (OL 132:16). He eivät solmi avioliittoa eivätkä saa henkilapsia (ks. OL 131:1–4; 132:16–17).