Muistoja kuudenkymmenen vuoden takaa – ensimmäinen matkani Sveitsin temppeliin

Äitini Annikki Hartiala aloitti koko Suomen laajuisten temppelimatkojen järjestämisen Sveitsiin kuusikymmentä vuotta sitten silloisen lähetysjohtajan, John D. Warnerin pyynnöstä. Vuoden 1961 kesämatka oli muistaakseni ensimmäinen, ja sille pääsin minäkin osallistumaan. Muistan sen hyvin, koska täytin 21. kesäkuuta 12 vuotta, ja heti seuraavana päivänä pääsin temppeliin tekemään kasteita kuolleiden puolesta.

Matkustimme laivalla ensin Helsingistä Tukholmaan ja sitten junalla aina Baseliin asti. Oli erikoista, kun juna pantiin jopa kahteen lauttaan. Baselissa vaihdoimme pienempään junaan, jolla menimme Berniin. Matkoilla ei pysähdytty yöksi majapaikkoihin vaan nukuimme junassa. Oli jännää, kun päivällä käytössä olleet sohvat vaihtuivat yötä varten sängyiksi. Bernistä Zollikofeniin meitä kuljettamaan oli vuokrattu bussi.

Majoituimme Zollikofenissa pääasiallisesti katolisissa perheissä. Silloin ei ollut asuntolaa eikä kirkon jäseniä, joiden luokse olisimme voineet majoittua. Zollikofenin asukkaat olivat juuri sellaisia, kuin presidentti Nelson pyytää meitä olemaan – ystävällisiä ja rakastavia myös toisin uskovia kohtaan.

Tunsimme olevamme hyvin tervetulleita temppeliin. Temppelityöntekijät yrittivät jopa puhua suomea. Ääntämistapa kuulosti pikkutytön korviin hauskalta. Minulle oli ollut hyvin tärkeää matkustaa Sveitsiin, mutta kun astuin temppeliin, Sveitsiin pääsyn innostus muuttui temppelin ja siellä tehdyn työn tärkeyden ymmärtämiseksi. Olin nähnyt Salt Lake Cityn, Mesan ja muiden suurten temppelien kuvia, ja Sveitsin temppeliä ulkoapäin katsoessani ajattelin, että tämähän on pieni temppeli, mutta eipä ollut pieni enää ovesta sisään astuessani.

Äiti ja isä olivat tavanneet aikoinaan partiossa ollessaan. He menivät naimisiin vuonna 1942 ja saivat viisi lasta. Kirkkoon vanhempani liittyivät vuonna 1951. Lähetysjohtaja Henry Matis oli kutsunut vanhempiani järjestämään partiotyön kirkossa sekä tytöille että pojille. Seuraavana vuonna 1952 presidentti David O. McKay tuli Suomeen, ja hän tuli partioleirille, jossa minäkin 3-vuotiaana olin mukana. Isäni Martti O. J. Hartiala kuoli tammikuussa 1959.

Äidille sukututkimustyö oli tärkeää. Hänelle annettiin tehtäväksi matkustaa eri seurakuntiin opettamaan sukututkimustyön perustietoja, mm. kirkonkirjojen selvemmin ymmärtämistä, miten hautausmailta saa tietoja, ja miten kirkon sukututkimuskaavakkeita täytetään. Tämän ja partiotaustansa vuoksi äidille oli luontevaa aloittaa temppelimatkojen järjestäminen.

Kaikki ystäväni lapsuudestani ja NVK:n ajoilta ovat iankaikkisia ystäviä. Yhteinen rohkeus siinä varmaan on pohjana. Olimmehan muiden mielestä outoja ja vähän ihmeellisiäkin, mutta päätimme keskittyä hyvään. Ja täytyy myöntää, että kyllä oli aika hienoa saada jo 11-vuotiaana matkustaa Sveitsiin.