Meidät on kutsuttu kertomaan Vapahtajan evankeliumista

Kuva

Lähetyssaarnaajien ryhmä Englannissa

Oikealla: valokuva kirjoittajan luvalla

Kutsumuksemme Jumalan palvelijoina

Me Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet olemme Jumalan palvelijoita. Hänen palvelijoinaan meidän tehtävämme on kertoa muille – kuten niille, joita opetin Englannissa – siitä toivosta, jota Vapahtaja tarjoaa elämänsä, opetustensa, sovituksensa ja palautetun evankeliuminsa kautta (ks. 3. Nefi 27:13–14). Se ei ole helppo tehtävä maailmassa, joka on täynnä epäilystä, epätoivoa ja pimeyttä, mutta palautettu evankeliumi tarjoaa juuri sitä valoa, jota Jumalan lapset tarvitsevat myrskyisinä aikoina.

Presidentti Russell M. Nelson on julistanut, että maailma tarvitsee Jeesuksen Kristuksen evankeliumia nyt enemmän kuin koskaan: ”Hänen evankeliuminsa on ainoa vastaus, kun monet maailmassa ovat järkyttyneitä pelosta. Tämä tähdentää sitä, miten tärkeää meidän on noudattaa Herran opetuslapsilleen antamaa ohjetta: ’Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille’ [Mark. 16:15, korostus lisätty; ks. myös Matt. 28:19]. Meillä on pyhä vastuu kertoa Jeesuksen Kristuksen voimasta ja rauhasta kaikille, jotka kuuntelevat ja jotka antavat Jumalan vallita elämässään.” Presidentti Nelson lisäsi: ”Meistä jokaisella on oma roolinsa Israelin kokoamisessa.”¹

Kuva

Sisarlähetyssaarnaajat ja pariskunta katsomassa puhelinta

Yksi tapa, jolla me täytämme tuon tehtävän, on ottaa vastaan kutsu palvella kokoaikaisena lähetyssaarnaajana. Tiedämme, kuten presidentti Nelson on äskettäin tähdentänyt, että vastuu kokoaikaisesta lähetystyöstä kuuluu pääasiassa nuorille miehille, jotka on säästetty myöhempien aikojen kokoamista varten. Heille lähetystyö on ”pappeusvastuu”. Vaikka lähetystyö on nuorille naisille valinnaista, presidentti Nelson on pyytänyt heitä kysymään Herralta, haluaisiko Hän heidänkin palvelevan. ”Teidän panoksenne tähän työhön on suurenmoinen!” hän sanoi heille. Ja tietenkin Herra tarvitsee vanhempia aviopareja palvelemaan sikäli kuin heidän olosuhteensa sallivat. Presidentti Nelsonin sanoin ”heidän ponnistelunsa ovat yksinkertaisesti korvaamattomia”.²

Toinen tapa, jolla täytämme tehtävämme Israelin kokoamisessa, on muistaa liittomme olla ”Jumalan todistajina kaikkina aikoina ja kaikessa ja kaikkialla” (Moosia 18:9). Me emme tarvitse kokoaikaista lähetystyökutsua ollaksemme todistajina. Kun elämme evankeliumin mukaan, rakastamme ja palvelemme muita, pysymme vahvoina kiusausten ja vainon edessä sekä lausumme todistuksen sanoin ja teoin, me vedämme muita Jeesuksen Kristuksen luo.

Evankeliumista kertominen voi olla pelottavaa myös niille, jotka ovat jo palvelleet lähetystyössä. Mutta kun meillä on luja todistus Vapahtajasta ja palautuksesta, me emme voi olla todistamatta siitä, mitä tiedämme.

Kuva

Nainen hymyilee

Todistuksen tärkeys

Kuinka vahvistamme todistustamme, jotta meistä voi tulla tehokkaita lähetyssaarnaajia? Meidän pitää yksinkertaisesti noudattaa elävän profeettamme neuvoja. Todistuksemme kasvaa, kun me

• kiihdytämme hengellistä liikevoimaamme³

• varaamme aikaa Herralle⁴

• vahvistamme hengellistä perustustamme⁵

• annamme Jumalan vallita elämässämme⁶

• kuulemme Häntä⁷.

Kun tutkimme presidentti Nelsonin sanoja ja otamme varteen hänen neuvonsa, me vahvistamme todistustamme Vapahtajasta ja Hänen evankeliumistaan, profeetta Joseph Smithin roolista palautuksessa, Mormonin kirjan totuudellisuudesta sekä nykyajan profeettojen ja apostolien kutsumisesta. Vahvistunut todistus valmistaa meitä ottamaan varteen – ja lisää halukkuuttamme ottaa varteen – presidentti Nelsonin profeetallisen kutsun koota Israelia verhon kummallakin puolella.

Meidän ei tarvitse olla lahjakkaita puhujia voidaksemme kertoa evankeliumista tehokkaasti. Meidän ei tarvitse tuntea evankeliumin opin jokaista kirjainta ja pienintäkin piirtoa. Meidän ei tarvitse opetella ulkoa kymmeniä pyhien kirjoitusten kohtia. Meidän ei tarvitse edes olla korkeasti koulutettuja. Nuo asiat auttavat meitä kertomaan sanomastamme, mutta todellinen käännyttävä voima tulee nöyrästä sydämestä, voimallisesta todistamisesta ja Pyhän Hengen vahvistavasta todistuksesta.

Profeetta Joseph Smith sanoi: ”Kukaan [ei] voi saarnata evankeliumia ilman Pyhää Henkeä.”⁸

Vuonna 1830 kuultuaan lähetyssaarnaajien opettavan palautetun evankeliumin sanomaa Brigham Young halusi tietää itse totuuden siitä, mitä he opettivat. Hän tutki järjestelmällisesti Mormonin kirjaa sekä niiden luonnetta, jotka todistivat siitä, ja profeetta Joseph Smithin luonnetta.

Jokin noissa varhaisissa lähetyssaarnaajissa kosketti Brighamin sydäntä ja sielua. ”Heidän todistuksensa oli kuin tulta ytimissäni”, hän sanoi.⁹

Yksi noista lähetyssaarnaajista, Eleazer Miller, oli ollut kirkon jäsen vasta neljä kuukautta.¹⁰ Hän oli nykypäivän lähetyssaarnaajien kielellä ”vihreä”, eikä hän ollut hyvä puhuja. Mutta noilla asioilla ei ollut väliä.

Kuva

Eleazer Miller

Vuosia myöhemmin presidentti Brigham Young julisti: ”Kun näin miehen, jolla ei ollut kykyä kaunopuheisuuteen tai lahjoja puhua yleisön edessä ja joka osasi sanoa vain: ’Tiedän Pyhän Hengen voimasta, että Mormonin kirja on tosi [ja] että Joseph Smith on Herran profeetta’, niin Pyhä Henki, joka tuosta miehestä kumpusi, valaisi ymmärrykseni, ja valo, kirkkaus ja kuolemattomuus [olivat] edessäni.”

Presidentti Young sanoi, että tuo valo ja kirkkaus ympäröivät ja täyttivät hänet ja että hän tiesi itse, että Eleazerin todistus on totta.

”Maailma kaikkine viisauksineen ja voimineen, kaikkine kuninkaidensa ja mahtimiestensä loistokkuuksineen ja kultaisine rikkauden osoituksineen”, presidentti Young sanoi, ”vajoaa täydelliseen mitättömyyteen verrattuna Jumalan palvelijan yksinkertaiseen, koruttomaan todistukseen.”¹¹

Profeetta Joseph Smith julisti: ”Loppujen lopuksi suurin ja tärkein velvollisuus on saarnata evankeliumia.”¹²

Liittojemme kunnioittamiseen Jumalan valtakunnan jäseninä sisältyy Jeesuksen Kristuksen evankeliumista kertominen. Evankeliumista kertominen on yksi tärkeimmistä tavoista ilmaista rakastavamme lähimmäistämme niin kuin itseämme (ks. Matt. 22:37–39). Evankeliumista kertominen on Vapahtajan antama suuri tehtävä.

Ne meistä, jotka ovat auttaneet sielujen tuomisessa Kristuksen luo, ovat maistaneet iankaikkista iloa, joka on luvattu niille, jotka tekevät työtä Jumalan lasten pelastamiseksi (ks. OL 18:15–16). Muistelen yhä kokoaikaista palveluani nuorena lähetyssaarnaajana Englannissa – tovereita, joiden kanssa palvelin, ihmisiä, joita tapasimme, Jumalan kallisarvoisia poikia ja tyttäriä, joita autoimme tuomaan Hänen laumaansa. Se muutti elämääni pysyvästi.

Omakohtaisen kokemukseni pohjalta toistan ensimmäisen presidenttikunnan lupauksen niille, jotka ”Hänen sanaansa maailmaan [julistavat]”¹³ kotimaassa tai ulkomailla: ”Herra palkitsee sinut ja siunaa sinua runsaasti, kun palvelet Häntä nöyrästi ja rukoillen. Tehdessäsi työtä Hänen lastensa keskuudessa saat enemmän onnea kuin olet koskaan aiemmin kokenut.”¹⁴