Avioeron kokevien jäsenten tukeminen

Koska tunnemme iankaikkista avioliittoa koskevan perusopin ja sinetöimisliiton voiman Jumalan pelastussuunnitelmassa, avioero voi olla sydäntä särkevä. Kaikki eivät ehkä kuitenkaan suhtaudu avioeroonsa samalla tavalla. Presidentti Dallin H. Oaks, ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, on opettanut, että avioero ”on herkkä aihe, koska se herättää niin voimakkaita tunteita ihmisissä, joita se on koskettanut eri tavoin. Jotkut pitävät itseään tai rakkaitaan avioeron uhreina. Toiset pitävät itseään sen edunsaajina. Jotkut pitävät avioeroa epäonnistumisen osoituksena. Toiset pitävät sitä välttämättömänä varapoistumistienä avioliitosta.”³

Sen sijaan että oletat, miten avioeron kokeva henkilö suhtautuu tilanteeseensa, kuuntele häntä aina, milloin ja miten hän siihen onkin valmis. Voisit yksinkertaisesti kysyä: ”Kuinka voin olla tukena tällä hetkellä?” tai ”Millä tavoin voimme tukea sinua avioerosi aikana ja myös sen jälkeen?”

Kuva

sydän leijuu käden yllä

Keskity tuomitsemisen sijaan rakastamiseen

Mitä tulee avioeroon, me tiedämme harvoin, jos koskaan, kaikkia yksityiskohtia, jotka johtivat avioparin eroamiseen – eikä meidän tarvitsekaan tietää. ”Kun avioero tapahtuu, yksilöillä on velvollisuus ennemminkin antaa anteeksi, nostaa ja auttaa kuin tuomita.”⁴ Tämä pätee sekä aviopariin että heidän lähipiiriinsä. Meidän täytyy toimia varoen ja keskittyä rakastamaan muita eikä meidän pidä tuomita heitä riippumatta siitä, kumpi puoliso on meille läheisempi.

Sen sijaan että keskittyisimme tuomitsemiseen, voimme keskittyä rakkauteen ja ykseyteen, kuten sisar J. Anette Dennis, ensimmäinen neuvonantaja Apuyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa, on opettanut:

”Kuinka usein me tuomitsemme muita heidän ulkoisen olemuksensa ja tekojensa tai tekemättä jättämistensä perusteella, kun – jos ymmärtäisimme kaiken täysin – me sen sijaan suhtautuisimme heihin myötätuntoisesti haluten auttaa emmekä lisätä heidän kuormiaan omalla tuomiollamme? – –

Meitä käsketään rakastamaan muita ja olemaan tuomitsematta heitä. Laskekaamme alas tuo raskas kuorma, sillä se ei ole meidän kannettavissamme. Sen sijaan voimme tarttua Vapahtajan rakkauden ja myötätunnon ikeeseen. – –

Jokaisen pitää voida tuntea, että hän todella kuuluu joukkoon ja että häntä todella tarvitaan osana Kristuksen ruumista.”⁵

Avioeron myötä ihmiset menettävät usein ystävyyssuhteita, jotka ovat syntyneet ex-puolison ystävien tai perheen kautta. Entä mitä tapahtuu, kun ystävyyssuhteet ovat syntyneet avioliiton aikana eivätkä ystävät ehkä enää voi kutsua kumpaakin ex-puolisoa tapahtumiin yhtä aikaa?

Eräs sisar kertoi, että hän ja hänen miehensä olivat osallistuneet usein viikoittaiseen peli-iltaan seurakuntaansa kuuluvien ystävien kanssa. Avioeron jälkeen sisarta suretti, kun kutsuja peli-iltaan ei enää tullutkaan, koska niihin olivat osallistuneet vain pariskunnat. Eräs toinen sisar kertoi, että monet seurakunnan jäsenet olettivat, että koska hän oli nyt yksinhuoltajaäiti, hänellä ei olisi aikaa osallistua asioihin ystävien kanssa kuten aiemmin. Sen vuoksi häntä ei kutsuttu, jotta hän ei olisi surullinen siksi, ettei voisi tulla. Tämä sai hänet kuitenkin vain tuntemaan itsensä entistä eristyneemmäksi ja yksinäisemmäksi. Tämä sisar kertoi, että olisi tuntunut mukavalta vain saada edelleen kutsuja (vaikka hän ei voisikaan osallistua) – jotta hän tietäisi, että muut halusivat hänet mukaan.

Jokainen tilanne on erilainen, mutta ”meillä kaikilla on tarve tuntea ystävyyden lämmin käsi ja kuulla uskon vakaa julistus”⁶.

Kuva

Ihmisiä piirissä

”Ensin huomaa, sitten palvele.”⁷

Ne, jotka kokevat avioeron, joutuvat sopeutumaan muutoksiin raha-asioissa, aikatauluissa, tunteissa, päivittäisissä ja vuosittaisissa tavoissa ja perinteissä, asumisjärjestelyissä ja niin edelleen. Tämä pätee sekä aikuisiin että heidän lapsiinsa, jotka saattavat myös ottaa lisää vastuuta kodissaan.

Seurakuntaneuvostot voivat pohtia, kuinka tukea kutakin perheenjäsentä, myös lapsia. Yksilöinä meillä on myös monia tilaisuuksia nähdä tarpeita ja sitten rukoillen toimia henkilökohtaisen ilmoituksen mukaan niiden täyttämiseksi.

Yhtä sisarta siunattiin, kun eräs naapuri tajusi, että tämän sisaren ex-mies oli tavallisesti siivonnut pihan vuosittain syksyllä, mukaan lukien pannut sprinklerit talvikuntoon, ja tarjoutui tekemään sen hänen puolestaan tai näyttämään hänelle, mitä pitää tehdä. Yksinhuoltajaisää siunattiin, kun naapurit antoivat ehdotuksia luotettavista lastenvahdeista hänen uudella asuinalueellaan.

Tässä on muita tapoja, joilla seurakuntalaiset ovat auttaneet perheitä:

• Seurakunnan, nuorten ja Alkeisyhdistyksen johtohenkilöt ovat tilanteen mukaan hyvänä esimerkkinä isän tai äidin vaikutuksesta lasten elämässä.

• Joululahjoja on lahjoitettu, samoin rahaa avuksi lähetystyökustannuksiin.

• Nuorten konferensseista tai toiminnoista yli jäänyttä ruokaa on lähetetty kotiin perheelle.

• Seurakunnan jäsenet ovat olleet mukana lasten urheiluharrastuksissa.

• Opettajaneuvostoissa on keskusteltu siitä, kuinka huomioida avioerokotien lapsia erityisesti niiden oppiaiheiden yhteydessä, jolloin puhutaan perheistä, tai silloin, kun lapset osallistuvat seurakunnan kokouksiin vain joka toinen viikko tietyn vanhemman kanssa.

• Eräs vanhempi pariskunta on ottanut yksinhuoltajaperheen siipiensä suojaan.

Voimme myös pitää mielessä, että yksilöt ja perheet tarvitsevat aikaa sopeutua uuteen tilanteeseensa. Ole aulis ja anna heidän parantua ja edistyä Jumalan ja heidän oman aikataulunsa mukaisesti, ei meidän.