Kelvollisia perillisiä

Kuva

Origamilintu ja oikean linnun varjo

Muistan, kuinka minulle varttuessani opetettiin, että olen Jumalan lapsi – kuinka lauloin siitä kertovaa kirkon laulua Alkeisyhdistyksessä, kuinka kuulin sitä vanhemmiltani kotona tai kuinka kuuntelin, kun kirkon johtohenkilöt opettivat sitä puhujakorokkeella. Se on opinkohta, josta kuulemme jatkuvasti. Kuten presidentti Russell M. Nelson on opettanut kirkon nuorille aikuisille: ”Rakkaat ystäväni, te olette kirjaimellisesti Jumalan henkilapsia.”¹

Vaikka tämä on oppi, johon olen aina uskonut, niin luulen, etten ole aina ymmärtänyt sitä. Kuten presidentti Boyd K. Packer (1924–2015) opetti: ”Tosi opin ymmärtäminen muuttaa asenteita ja käyttäytymistä.”²

Koska tiesin jumalallisen identiteetin opin, käsitin olevani taivaallisten vanhempien lapsi, mutta asenteeni ja käytökseni eivät muuttuneet tuon tiedon myötä. Minulle Jumalan lapsena oleminen merkitsi sitä, että oli joku, joka rakasti minua ja huolehti hyvinvoinnistani. Ja vaikka tämä onkin totta, en ollut sisäistänyt sitä tämän identiteetin puolta, joka antaa minulle voimaa muuttua.

Mutta yhtenä päivänä Jumala auttoi minua syventämään ymmärrystäni. Kun eräänä varhaisena aamuna tutkin pyhiä kirjoituksiani, Henki johdatti minut luvussa Room. 8 muutamien jakeiden ääreen. Jakeissa 16–17 sanotaan: ”Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia.” Olin kuullut tuon ennenkin. Mutta jatkoin lukemista ja luin seuraavan jakeen, jossa selitetään: ”Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa.” Heti kun luin nämä sanat, Henki todisti minulle, että minä olen Jumalan lapsi, jolla on jumalallinen tarkoitus täällä maan päällä. Se vaikutti minuun syvemmin kuin koskaan aiemmin. Sinä hetkenä minusta tuntui kuin minulla olisi ollut taskulamppu, joka oli juuri sytytetty. Näin nyt selvästi, että Jumalan lapsina me olemme polulla, joka paitsi johtaa meidät takaisin taivaallisen Isän luo myös auttaa meitä tulemaan enemmän Hänen kaltaisikseen. Tämä uusi ymmärrys alkoi lämmittää minua sekä valaista polkuani.

Tieto siitä, että olen Jumalan poika ja että minun on määrä tulla enemmän Hänen kaltaisekseen, on vaikuttanut syvällisesti elämääni. Se on muuttanut tavan, jolla ajattelen ja toimin arkisissa tilanteissa. Koko kuolevaisuuden ajan meihin kohdistuu lukemattomia vaatimuksia – elannon hankkimisesta hyvien arvosanojen saamiseen koulussa, sairaiden perheenjäsenten auttamiseen ja jopa säännöllisten aterioiden valmistamiseen. Elämä voi olla hyvin stressaavaa. Mutta koska ymmärrän identiteettini Jumalan poikana, voin pitää haasteitani mahdollisuutena kasvaa. Jumala ei yritä rangaista minua eikä tehdä asioita vaikeammiksi sillä, että Hän asettaa niin monia vaatimuksia osakseni. Sen sijaan Hän auttaa minua harjoittelemaan sitä, että minusta tulisi kelvollinen perillinen.

Kun syvensin ymmärrystäni tästä opinkohdasta, aloin luonnollisesti muuttaa asenteitani ja käyttäytymistäni yksinkertaisissa asioissa elämässäni. Aloin esimerkiksi sijata vuoteeni ja siivota huoneeni joka aamu – en siksi, että joku olisi tulossa katsomaan, olinko tehnyt kotityöni, vaan siksi, että tiesin Jumalan olevan siisti ja järjestelmällinen. Ymmärsin, että jos pystyn jonakin päivänä olemaan samassa asemassa kuin Hän, minunkin tarvitsee olla siisti ja järjestelmällinen. Aloin nähdä nämä tehtävät mahdollisuuksina tehdä parannusta ja kasvaa tullakseni enemmän Jumalan kaltaiseksi.

Tämän syvällisen opin ymmärtäminen on muuttanut minua paremmaksi. Se on ohjannut ajatuksiani ja tekojani, kun asetan tavoitteita ja valmistaudun tulevaisuuteen. Se on auttanut minua välttämään pahaa, kun ymmärrän, että synnin tekeminen ja kiusaukseen antautuminen estävät minua saavuttamasta kaikkia mahdollisuuksiani. Mikä tärkeintä, tieto tästä totuudesta on kannustanut minua muuttumaan. Muutan tietoisesti ja jatkuvasti käyttäytymistapojani, jotta ne vastaisivat Jumalan valtakunnan mahdollisen perillisen käyttäytymistä.