Matka oman rajallisuuden hyväksymiseen
Kun hyvinkääläinen Mikko Airto, 49, saapuu Kellokosken sairaalan piha-alueelle elokuisena iltapäivänä 2022, häntä on vastaanottamassa muutama läheinen ihminen. Heitä ovat muun muassa vaimo Pipsa Airto, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon Helsingin vaarnan johtaja Harri Myllylä sekä entinen vaarnanjohtaja Harri Karumo. Kaikilla heillä on ollut rooli Airton elämän varrella hänen matkallaan mielenterveyden haasteidensa hyväksymiseen ja itsensä hyväksymiseen omine rajallisuuksineen.
Airtolla on tuona iltapäivänä takanaan 240 kilometrin pituinen kävely Virroilta Kellokoskelle. Sen hän on taittanut 24 peräkkäisenä päivänä. Yöt hän on käynyt nukkumassa kotonaan Hyvinkäällä. ”Hullun pitkä matka” -nimiseksi nimeämänsä kävelyn aikana Airto huomaa käyvänsä läpi muistoja kahdeksan vuoden takaa. Kävellessä mieleen on pullahtanut sellaisiakin muistoja, joita ei ole aiemmin noussut mieleen. Sitä, mitä tapahtui ennen hänen hoitojaksoaan Kellokosken sairaalassa ja mikä silloin muuttui.
24 päivää psykiatrisessa sairaalassa
Vuonna 2014 Airto on istumassa iltaa ystäväpariskunnan luona. Terassilla pöydän ääressä istuessa Airto kirjoittaa pöydän toisella puolella istuvalle vaimolleen tekstiviestin: ”Nyt on parasta lähteä sairaalaan.”
Airto hakeutuu psykiatriseen sairaalaan, jonne hänet otetaan osastohoitoon. Hän viettää siellä 24 päivää.
”Silloin suurin pelkoni oli, että jos joudun sairaalaan, elämäni tuhoutuu. Pelkäsin, että jään yksin ja että menetän tehtäväni kirkossa.”
Airtolla on tehtävä kirkon Helsingin vaarnan alueella korkeassa neuvostossa.
”Pelkäsin myös, että hoitohenkilökunta toimisi jotenkin joustamattomasti. Huomasin kuitenkin nopeasti, että sairaalaan joutuminen ei ollutkaan maailmanloppu. Olin siellä turvallisessa ympäristössä, jossa sain ammattitaitoista hoitoa. Hoito oli hyvin arkista.
Laitoin viestin silloiselle vaarnanjohtaja Karumolle. Mietin, mitähän hän ajattelee. Sitten tulikin viesti takaisin, jossa hän sanoi, että ota ihan rauhassa, oot nyt sairaalassa, hoidetaan sut kuntoon. Huomasin, että kelpaan kuitenkin. Se tuntui helpottavalta ja hyvältä.”
Sairaalaan saavuttuaan eräs potilas tulee Airton luo ja alkaa keskustella hänen kanssaan. Myös sillä on myönteinen vaikutus. Silloin alkanut ystävyys on kantanut nykyisyyteen asti.
”Sattui myös niin, että meidän entinen naapurimme oli siellä sairaalassa liikunnanohjaajana. Hän huomasi, että menin hämilleni nähdessäni hänet, ja tuli juttelemaan. Hän sanoi olevansa siellä töissä, ja joskus sinne tulee tuttuja.”
Apua ammattilaisilta ja läheisiltä
Kävely Kellokoskelle on Airton tapa osoittaa kunnioitusta niille, jotka tekevät työtä mielenterveyden saralla. Kävelyn toinen merkitys on henkilökohtaisempi. Se kuvastaa matkaa, joka hänen on pitänyt kulkea pystyäkseen hyväksymään oman sairautensa. Sen, ettei ehkä koskaan tule elämään ilman lääkitystä, ja sen, että masennuksen kanssa voi myös elää ihan hyvää elämää.
”Kun kyse on mielenterveydestä, kritiikki kääntyy helposti itseen. Voi olla vaikeaa ajatella, että tämä ei ole minun syytäni. Aiemmin, kun olen hakeutunut hoitoon, minulla on ollut ajatus, että sairaus pitää saada minusta pois. Sairaalassa ymmärsin, että masennus on osa minua ja tämän kanssa mennään.”
Läheisten kannustava ja hyväksyvä suhtautuminen mielenterveyden haasteisiin on Airtolle myönteinen yllätys.
”Pipsa sanoi, että tässä olen. Ei hän ole mihinkään lähdössä. Silloin tajusin, että ei ole ainoa vaihtoehto, että sairaus pitää saada itsestä irti. Nyt masennuksesta on tullut osa minua ja voin itsekin suhtautua siihen lempeämmin.”
Airto saa ymmärrystä masennuksestaan terapian avulla. Se tuo lisää helpotusta.
”Luulen, että varhaislapsuudesta löytyisi tilanteita, jotka voisivat selittää sitä, miksi kohdalleni on osunut tällainen mielenterveyden haaste. Voi olla lapsuuden kokemuksia ja tunteita, joita lapsena ei ole pystynyt ymmärtämään tai käsittelemään.”
Hullun pitkä matka -kävelyn päätteeksi Airton ystävä kysyy, onko Kellokosken alueesta tullut hänelle tärkeä.
”Kyllä. Se on minulle yhä myönteisen käännekohdan paikka. Siihen liittyy vapautumisen ja paljon uuden alun kokemusta.”
Mikko Airto on toinen neuvonantaja Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon Helsingin vaarnan johtokunnassa, luokanopettaja ja neljän aikuisen lapsen isä.