Taisteluni pornografian kanssa

Olin vasta kymmenvuotias, kun jouduin ensimmäisen kerran tekemisiin pornografian kanssa. Olin erään vanhemman ystäväni luona, ja me katselimme televisiota. Hän meni tietokoneelleen ja sanoi, että halusi näyttää minulle jotakin. Kun kysyin, mitä se oli, hän sanoi: ”Jänniä kuvia tytöistä.” Sanoin hänelle, että oli uskontoni vastaista katsoa sellaisia kuvia, mutta hän sanoi: ”Niin varmaan. Kaikkihan niitä katsovat – se on luonnollista.” Kieltäydyin katsomasta niitä ja lähdin.

Kaksi vuotta myöhemmin olin jälleen ystäväni luona. Tällä kertaa ero oli siinä, että annoin uteliaisuuden ja kiusauksen voittaa ja myönnyin katsomaan, mitä hän halusi näyttää minulle. Se oli elämäni suurin virhe. Toivon päivittäin, etten olisi lähtenyt sille tielle.

Jatkoin pornografian katselemista koti- tietokoneeltani. Se oli huoneessani, mutta jos joku yllätti minut, sanoin, että kyseessä oli mainos, tai esitin jonkin toisen selityksen. Seuraavan vuoden ajan tukahdutin tuntemani syyllisyyden enkä edes yrittänyt lopettaa pornografian katselemista. Vakuutin itselleni, että se oli luonnollista, enkä välittänyt mistään kirkon neuvosta, joka väitti minulle muuta. Alkuun en tajunnut edes, että olin tullut riippuvaiseksi pornografiasta. Tapa, jolla katsoin tyttöjä, alkoi muuttua, ja häpesin ajatuksia, joita minulla oli.

Nuorisokonferenssissa vaarnanjohtajani puhui meille siitä, kuinka pornografian katseleminen tekee nuorista miehistä kelvottomia käyttämään pappeutta. Hänen puheensa sai minut vakuuttuneeksi siitä, että minun oli lopetettava. Ensin ajattelin, että voisin tehdä sen omin voimin. En halunnut kertoa piispalle, koska en halunnut hänen tuomitsevan minua siitä, mitä tein. Sen sijaan tein vain päätöksen, etten enää katsele sitä. Valitettavasti päätökseni eivät koskaan kestäneet kauan. Lupasin itselleni aina, että se kerta olisi viimeinen, mutta riippuvuus oli juurtunut minuun niin syvälle, että huomasin katselevani sitä yhä uudelleen.

Tämä synti johti moniin muihin. Kävin edelleenkin kirkossa mutta en kuunnellut. Annoin Saatanan saada valtaa elämässäni ja menetin Hengen vaikutuksen. Valehtelin pyhien kirjoitusten lukemisesta seminaarissa. Valehtelin partiosuorituksistani. Minä jopa lunttasin koulussa. Minusta tuli täysin toisenlainen kuin minua oli opetettu olemaan.

Kului viisi vuotta yrittäessäni voittaa riippuvuuteni rukouksen ja itsehillinnän avulla, mutta en voittanut riippuvuutta omin neuvoin.

Lopulta tunnustin vanhemmilleni, että pornografia oli minulle ongelma. Sanoin heille: ”Tarvitsen apua. En pysty tähän yksin.” Vaikka tilanne oli heille vaikea, he ymmärsivät ja yrittivät auttaa minua. Vanhempani rohkaisivat minua menemään piispan puheille.

Tiesin, että vanhempani olivat oikeassa, mutta pelkäsin puhua piispalleni. Pidin häntä ystävänä enkä halunnut hänen tietävän kaikista synneistä, jotka olin pitänyt salassa. Kun viimein sain kootuksi rohkeutta mennä tapaamaan häntä, yllätyin siitä, kuinka ymmärtäväinen hän oli. Minusta ei tuntunut ollenkaan siltä, että hän tuomitsi minut; hän halusi vain auttaa.

Siitä hetkestä kun olin tehnyt täyden tunnustuksen piispalle ja aloitin parannuksenteon, elämäni muuttui heti paremmaksi. Ymmärsin, että jos halusin tehdä täyden parannuksen pornografiariippuvuudestani, minun oli tehtävä parannus kaikista synneistäni. Luovutin takaisin kaikki seminaaripalkintoni ja partiomerkkini tunnustaen, etten ollut ansainnut niitä. Tunnustin myös opettajilleni koulussa, että olin luntannut.

Piispan avulla ymmärsin, kuinka tärkeää on tunnustaa sekä piispalle että Herralle (ks. OL 58:43). Aiemmin yritin taistella riippuvuuttani vastaan aivan yksinäni, mutta nyt puolellani ovat vanhempani, piispani ja, mikä tärkeintä, Herra. He ovat vahva puolustus kiusausta vastaan.

Hankimme tietokoneeseen viihdelukon, ja aloin kiinnittää lähistölle kuvia temppelistä ja profeetasta pitääkseni ajatukseni pyhissä asioissa. Huomasin, että päivittäinen pyhien kirjoitusten tutkiminen oli yksi hyödyllisimmistä keinoista rakentaa hengellistä puolustustani. Pornografiaa katsellessani en tainnut edes tietää, missä pyhät kirjoitukseni olivat. Mutta nyt tiedän, että minun on luettava niitä joka päivä, jotta kykenen vastustamaan kiusausta.

Minun on täytynyt olla myös tarkempi siinä, mitä katselen ja kuuntelen. Monissa televisio-ohjelmissa ja elokuvissa käsitellään moraalittomuutta aivan kuin se olisi luonnollista. Olen oivaltanut, että se on luonnollista luonnolliselle ihmiselle, Jumalan viholliselle (ks. Moosia 3:19). Vain Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta olen voinut riisua päältäni luonnollisen ihmisen ja saada anteeksi syntini. Tiedän, että jos joku voi ymmärtää murheen, jota olen kärsinyt synneistäni, niin Vapahtaja, joka kärsi kaiken.

Olen nyt päässyt eroon pornografiariippuvuudestani. Olen oppinut ymmärtämään, että sovitus tuo iankaikkisen toivon. Vaikka minun on lakkaamatta oltava varuillani, niin voitan sodan elämässäni vaikuttavan Hengen avulla. Tiedän, että Paholainen yrittää yhä kiusata minua, mutta hän ei koskaan pääse voitolle, kun rinnallani on Vapahtaja.

Opin kantapään kautta, että yksi ainoa kerta riittää aiheuttamaan pitkäaikaisen riippuvuuden, joka ei johda muuhun kuin kurjuuteen. Annoin joutavanpäiväisen uteliaisuuden johtaa minut syntiin ja epätoivoon, mutta aion pysyä erossa tästä vitsauksesta koko loppuelämäni. Odotan sitä, että saan palvella lähetystyössä, solmia temppeliavioliiton ja asua viimein jälleen taivaallisen Isän ja Jeesuksen Kristuksen luona.

Etsikää suojaa

Kuva

”Tekosyynä esitetään, että sitä [pornografiaa] on vaikea välttää, että se on aivan sormiemme ulottuvilla ja ettei sitä voi paeta. Oletetaan, että myrsky raivoaa ja tuulet ulvovat ja lunta tuiskuttaa ympärillänne. Huomaatte, ettette pysty lopettamaan sitä. Mutta voitte pukeutua asianmukaisesti ja etsiä suojaa, niin myrskyllä ei ole teihin mitään vaikutusta.”

Presidentti Gordon B. Hinckley, ”Traaginen paha keskuudessamme”, Liahona, marraskuu 2004, s. 61.

Välttäkää ansa

Kuva

”Pornografia tuo vahingollisessa vanavedessään siveettömyyttä, särkyneitä koteja ja elämän rikkinäisyyttä. Pornografia ehdyttää hengellisen voiman kestää. Pornografia on hyvin paljon juoksuhiekan kaltaista. Siihen voi niin helposti juuttua ja upota samalla kun siihen astuu, ettei äärimmäistä vaaraa edes käsitä. Mitä todennäköisimmin tarvitset apua päästäksesi pois pornografian juoksuhiekasta, mutta kuinka paljon parempi onkaan olla koskaan astumatta siihen.”

Vanhin Joseph B. Wirthlin kahdentoista apostolin koorumista, ”Ponnistelkaa eteenpäin”, Liahona, marraskuu 2004, s. 102.