Kerro minulle tarina

Iowa Cityn 1. seurakunnan mehiläiset olivat liian nuoria osallistumaan nuorten käsikärryvaellukseen, mutta he halusivat ehdottomasti osallistua käsikärrypioneerien muistamiseen. Erään johtajansa suosituksesta nämä nuoret naiset tarjoutuivat vapaaehtoisiksi tarinankertojiksi käsikärryfestivaaleille.

Tytöt päättivät tehdä kokemuksestaan Edistyminen-ohjelman projektin. Kukin tyttö ompeli oman hilkan osaksi autenttista pioneeriasua festivaaleille. He harjoittelivat tuntikausia osatakseen ulkoa valitsemansa kertomuksen – kertomuksen Fanny Frysta, joka matkasi George Rowleyn käsikärrykomppaniassa vuonna 1859.

Fanny joutui eroon perheestään ja joutui vaikeuksiin tasankojen yli kulkiessaan. Eräänä päivänä hän pyörtyi, ja hänen käsikärrynsä vierivät hänen ylitseen. Sisaret luulivat hänen kuolleen ja alkoivat valmistella hänen hautaamistaan. Iowan mehiläisistä on hauskaa kertoa, kuinka yllättyneitä hyvät sisaret olivat, kun Fanny aukaisi silmänsä. Vammoistaan huolimatta Fanny jatkoi matkaa ja pääsi myöhemmin yhteen sisarensa kanssa.

”Minusta on ihanaa ajatella, kuinka rohkea Fanny oli lähtiessään perheensä luota ja jäädessään henkiin”, Summer Burch sanoo. ”Hän oli sitkeä.”

”Minä ihailen häntä, koska hänellä oli aina hyvä asenne, silloinkin kun kaikki meni vikaan”, sanoo Allison Engle.

Festivaaliaamuna Summer ja Allison sekä muut mehiläiset, Miranda Decker, Kendra Dawson, Lyssa Abel ja Jenna Abel, osoittivat samoja ominaisuuksia, joita he ihailevat Fanny Fryssa. Päivä oli tuulinen, sateinen ja kylmä. Mutta he uhmasivat kylmää auliin sydämin ja iloisin hymyin. Jokainen tyttö oli sovitulla paikallaan täyteen pioneeri-asuun pukeutuneena valmiina kertomaan Fannyn tarinan kelle tahansa, joka halusi kuunnella.