Senhän kuulee jo puheestasi

Sitten seurasivat nuo kohtalokkaat tunnit, jolloin Pietari ei tunnustanut olevansa Vapahtajan seurassa, mutta rakasti Vapahtajaa kuitenkin niin paljon, että halusi välttämättä olla paikalla oikeudenkäynneissä nähdäkseen, mitä tapahtui.

”Pietari istui ulkona pihalla. Hänen luokseen tuli palvelustyttö ja sanoi: ’Sinäkin olit tuon galilealaisen Jeesuksen seurassa.’

Mutta hän kielsi sen kaikkien kuullen ja sanoi: ’En ymmärrä mistä puhut.’

Hän siirtyi sieltä portille päin, mutta muuan toinen tyttö näki hänet ja sanoi paikalla oleville: ’Tämä mies oli nasaretilaisen Jeesuksen seurassa.’

Taas hän kielsi sen valalla vannoen ja vakuutti: ’Minä en tunne sitä miestä.’

Mutta hetken kuluttua hänen luokseen tuli muita, jotka siellä seisoskelivat, ja he sanoivat: ’Sinä olet varmasti samaa joukkoa, senhän kuulee jo puheestasi.’

Silloin Pietari alkoi sadatella ja vannoi: ’Minä en tunne sitä miestä.’ Samassa kukko lauloi.

Pietari muisti, mitä Jeesus oli sanonut: ’Ennen kuin kukko laulaa, sinä kolmesti kiellät minut.’ Hän meni ulos ja puhkesi katkeraan itkuun.” (Matt. 26:69–75.)

Aivan kuten ihmisen voi tunnistaa passi-valokuvan, nimikirjoituksen tai sormenjäljen perusteella, Pietarin puhe paljasti, kuka hän oli ja millä seudulla hän oli varttunut. Aivan yhtä varmasti ne, jotka kuulevat puhumasi sanat, luokittelevat sinut ja sijoittavat tiettyyn ryhmään. Puheemme kuvastaa sitä, millaisia ihmisiä me olemme, paljastaen taustamme ja elämäntapamme. Se kuvaa niin ajatteluamme kuin sisäisiä tunteitammekin.

Nykyään kirosanoja ja karkeuksia käytetään kenties enemmän kuin millään toisella aikakaudella historiassa. Minulla oli elämässäni erityinen kokemus, joka osoitti minulle, kuinka väärän sanan käyttäminen voi järkyttää niitä, jotka eivät odota suustamme tulevan sellaista puhetta. Olin alokasleirillä Yhdysvaltojen merijalkaväessä toisen maailmansodan aikana. Kanssani palvelleiden merijalkaväen sotilaiden kielenkäyttö ei tietenkään ollut sitä luokkaa, että sitä haluaisi toistaa. Koska olin palannut äskettäin lähetystyöstä, päätin pitää kielenkäyttöni paremmalla tasolla kuin he. Yritin johdonmukaisesti olla käyttämättä edes laimeimpia ja yleisimpiä kirosanoja.

Eräänä päivänä olimme ampumaradalla ampumassa viimeisiä ampumataitotestejämme. Olin menestynyt hyvin 100, 200 ja 300 jaardin (90, 180 ja 275 m) etäisyydeltä. Nyt olimme taas 500 jaardin (450 m) etäisyydellä. Tarvitsin vain kohtuullisen tuloksen – riitti, kun osuisin kohteeseen eikä minun tarvitsisi edes osua napakymppiin – niin minusta tulisi erikoiskiväärimies. Meihin oli iskostettu halu osoittaa erinomaisuutemme ja olla paras joukkue ampumataitotestissä. Asetuin jännittäen 500 jaardin seisoma- asentoon, ja laukaistessani ensimmäisen kerran olkapääni osui kivääriin. Tietenkin lippu heilahti – olin ampunut ohi. Ja samalla menetin mahdollisuuteni tulla nimitetyksi erikoiskiväärimieheksi.

Suustani pääsi pieni nelikirjaiminen sana, jota olin päättänyt olla koskaan käyttämättä. Suureksi järkytyksekseni ja mielipahakseni koko rata hiljeni äkkiä ja kaikki kääntyivät suu auki katsomaan minua. Kuka tahansa muu merijalkaväen sotilas, joka ampui siltä etäisyydeltä sinä päivänä, olisi voinut päästää suustaan lausumani sanan eikä kukaan olisi kiinnittänyt siihen huomiota. Mutta koska minä olin päättänyt viedä lähetyskentän käyttäytymisnormit merijalkaväkeen, jokainen järkyttyi unohtaessani sen.

Vapahtaja itse antoi meille ohjeita siitä, miten meidän tulee puhua. Hän sanoi: ”Ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään. Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee suusta ulos.” (Matt. 15:11.)

Monta kertaa, kun yritämme olla puhumatta sopimattomia, etsimme korvaavia sanoja. Joskus ne ovat niin lähellä kirosanoja, että jokainen luultavasti tietää meidän käyttävän korvaavia ilmaisuja emmekä ole oikeastaan parantaneet kielenkäyttöämme.

Olen joskus kauhistunut kuunnellessani lähetystyössä palvelleiden lähetyssaarnaajien puhuvan sakramentti-kokouksessa. Olen kuullut heidän käyttävän lähetyskentältä poimimiaan sanoja, ilmauksia tai lauseita, jotka ovat itse asiassa korvanneet kirosanat osoittaen heidän kyvyttömyyttään hallita asianmukaista sanastoa ja antaa oikea vaikutelma siitä, mitä he ovat tehneet lähetystyössään.

Jokaiselle, joka on tottunut käyttämään kiro-sanoja tai karkeuksia ja haluaisi päästä tavasta eroon, haluaisin tarjota seuraavan ehdotuksen:

1. Tee vakaa päätös poistaa sellaiset sanat sanavarastostasi.

2. Jos lipsahdat ja kiroilet tai käytät kirosanan korviketta, rakenna mielessäsi lause uudelleen käyttämättä kiro- sanaa tai sen korviketta.

3. Toista uusi lause ääneen.

Lopulta omaksut tavan puhua ilman karkeuksia.

Mielestäni ohjeet, jotka Paavali antoi efesolaisille pyhille, olisivat arvokkaat meille kaikille:

”Älkää päästäkö suustanne sopimatonta puhetta, vaan puhukaa sitä, mikä kulloinkin on hyvää ja hyödyllistä ja kuulijoille iloksi.

Älkää tuottako surua Jumalan Pyhälle Hengelle, jonka olette saaneet sinetiksi lunastuksen päivää varten.” (Ef. 4:29–30.)

Uskalla pitää puheesi puhtaana ja tervehenkisenä. Paranna sanavarastoasi – sen perusteella sinut sijoitetaan niiden joukkoon, joiden havaitaan palvelevan Herraa.

Vapahtaja opetti: ”Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvyyden varastosta esiin hyvää, paha ihminen tuo pahuutensa varastosta esiin pahaa. Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.” (Luuk. 6:45.)

Rukoukseni teidän kaikkien puolesta on, että suunne puhuisi sitä hyvää, mitä sydämenne on täynnä.