Unohtumaton joulu

Olimme olleet vaimoni kanssa naimisissa vajaat kaksi vuotta, hoidimme vastasyntynyttä ja tyypillisten joten kuten toimeentulevien opiskelijaperheiden tavoin venytimme penniä yrittäen saada rahat riittämään.

Valmistuminen oli vielä muutaman vuoden päässä, ja yritimme nauttia joulunvietosta parhaamme mukaan. Minulla oli useita osa-aikatöitä, ja vaimoni Lisa työskenteli sihteerinä. Meillä ei ollut paljon ylimääräistä, mutta olimme onnellisia.

Muutama kuukausi ennen joulua yritin yhä opetella tuntemaan perheet, joiden kotiopettajana toimiminen oli äskettäin uskottu minulle. Etenkin yksi perhe erottui joukosta heidän äskettäisten vastoinkäymistensä vuoksi. Kaksi heidän lapsistaan oli kuollut onnettomuudessa, josta isä oli yhä toipumassa, ja äiti kärsi rampauttavasta sairaudesta, joka oli tehnyt hänestä fyysisesti heikon. Näistä haasteista huolimatta tässä perheessä oli hieno henki, ja he näyttivät hyvää esimerkkiä sillä, kuinka he noudattivat käskyjä.

Käydessäni kotiopetuksella joulukuussa näin, ettei heillä ollut joulukuusta. Sydäntäni särki heidän lastensa vuoksi. Koska vaimoni ja minä tiesimme heidän fyysisistä, hengellisistä ja taloudellisista kamppailuistaan, päätimme tehdä jotakin heidän hyväkseen.

Olimme säästäneet riittävästi rahaa joulukuusen ostoon, joten päätimme lähteä jouluaattona ostamaan suurimman kuusen, johon meillä oli varaa, kääriä sen lahjapaperiin ja jättää sen nimettömänä tämän perheen ovelle. Onneksi kukaan ei ollut kotona, kun veimme joulukuusen. Ajaessamme jälkeenpäin kotiin nautimme jo etukäteen ilosta, jota he tuntisivat palatessaan kotiin ja löytäessään joulukuusen heitä odottamassa. Tämä pieni uhraus toi jouluumme rauhan ja ilon hengen, jollaista en ollut tuntenut aiemmin.

Kun saavuimme asunnollemme, meitä odotti ovella oma yllätyksemme: kauniisti koristeltu joulukuusi! Vaimoni itki katsellessaan tätä tuntemattoman tuomaa rakkauden lahjaa, joka meille oli annettu ollessamme vähissä varoissa.

Myöhemmin saimme selville, että olimme saaneet tämän lahjan samalta perheeltä, jolle olimme antaneet oman joulukuusemme. Jopa synkimpänä hetkenään tämä perhe oli halunnut siunata muita. Sinä vuonna sydämemme täyttyi todellisesta joulun hengestä. Se oli joulu, jota emme koskaan unohda.