Joseph Smithin päiväkirjat

Profeetta Joseph piti uskollisesti tätä ensimmäistä päiväkirjaa joka päivä yhdeksän päivän ajan, eikä sitten kirjoittanut lähes 10 kuukauteen. Hän alkoi kirjoittaa uudelleen lokakuussa 1833 lähdettyään kotoaan käännytystyöhön Ylä-Kanadaan. Tämän lähetystyön aikana tehdyt merkinnät antavat runsaasti näkemystä hänen vilpittömyydestään ja hänen persoonallisuutensa hengellisistä ja emotionaalisista ulottuvuuksista. Esimerkiksi 12. lokakuuta Joseph kirjoitti: ”Olen oikein hyvällä mielellä. Herra on kanssamme, mutta [olen] hyvin huolissani perheestäni.” Myöhemmin samana päivänä hän sai ilmoituksen, jossa Sidney Rigdonille ja hänelle vakuutettiin, että heidän perheensä voivat hyvin (ks. OL 100:1). Palattuaan Ohion Kirtlandiin 4. marraskuuta 1833 Joseph saneli päiväkirjamerkinnän Oliver Cowderylle, kirkon toiselle vanhimmalle: ”Löysin koko perheeni hyvinvoivana Herran lupauksen mukaan, mistä siunauksesta haluan kiittää Hänen pyhää nimeään.”

Ennen pitkää hän pyysi apua muilta kirjureilta. Oliver Cowderyn lisäksi profeetta kutsui avukseen vanhimmat Sidney Rigdonin ja Frederick G. Williamsin, neuvonantajansa ensimmäisessä presidenttikunnassa. Maaliskuussa 1834, ollessaan jälleen lähetysmatkalla, Joseph Smith pyysi matkakumppaniaan vanhin Parley P. Prattia auttamaan päiväkirjanpidossa.

Kaikki päiväkirjamerkinnät eivät ole aikajärjestyksessä. Useissa tilanteissa Joseph merkitytti muistiin jonkin aiemman tapahtuman. Hän käytti päiväkirjaa myös raha-asioiden ja muiden sekalaisten huomioiden muistiin merkitsemiseen, ja niitä on siroteltuna kautta kirjan.

Päiväkirjan johdonmukaisimmat merkinnät ovat helmikuun lopusta huhtikuuhun 1834, kun profeetta värväsi apua ja keräsi varoja retkikunnalle tuodakseen helpotusta myöhempien aikojen pyhille, jotka oli karkotettu kodeistaan Jacksonin piirikunnasta Missourista.

Profeetan toinen päiväkirja oli keskikokoinen 220-sivuinen tilikirja, jota kutsuttiin nimellä ”Sketch Book” [Luonnoskirja]. Se sisältää Josephin toimia Kirtlandissa ja sen ympäristössä syyskuun lopusta 1835 huhtikuun alkuun 1836. Joseph ja Oliver alkoivat pitää kirjaa ja luovuttivat sen sitten pian Frederick G. Williamsille. Pian sen jälkeen profeetta pyysi Warren Parrishia palvelemaan kokoaikaisena kirjurina. Vaikka Warren kirjoitti suurimman osan päiväkirjaa, Joseph Smith saneli hänelle siitä suuren osan. Sanellut merkinnät ovat yleensä paljon pidempiä kuin Josephin itsensä kirjoittamat merkinnät. Ja vaikka sanellut merkinnät eivät olekaan niin henkilökohtaisia, niissä on edelleen näkyvissä Joseph Smithin tyyli. Warren Parrishin ja muiden kirjureiden tallentamat merkinnät tekevät selkoa päiväkirjan kattaman ajanjakson jokaisesta päivästä.

Tässä toisessa päiväkirjassa on selostus Josephin ensimmäisestä näystä, jossa Isä Jumala ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus ilmestyivät Josephille metsikössä lähellä hänen kotiaan. Siinä kerrotaan myös enkeli Moronin ilmestymisistä Joseph Smithille vuonna 1823. Päiväkirjaan on talletettu profeetan ensimmäiset yritykset kääntää Abrahamin kirjaa. Erityistä teologista merkitystä on 21. tammikuuta 1836 saadulla näyllä taivaan selestisestä valtakunnasta ja ilmoituksella, että ”kaikki, jotka ovat kuolleet vailla tietoa tästä evankeliumista mutta jotka olisivat ottaneet sen vastaan, jos heidän olisi sallittu jäädä, ovat Jumalan selestisen valtakunnan perillisiä” (OL 137:7), mikä ennakoi oppia kuolleiden lunastamisesta sijaistoimituksilla.

Keskeisellä sijalla päiväkirjassa on kuitenkin valmistautuminen erityiseen juhlakokoukseen, joka pidettiin kolme päivää Kirtlandin temppelin vihkimisen jälkeen. Tässä juhlakokouksessa kirkon virkailijoille annettaisiin ”voima korkeudesta” (OL 105:11) saarnata evankeliumia kaikkialla maailmassa. Sen vuoksi pappeusvirkailijoiden tuli valmistautua. Päiväkirja kertoo useista neuvonpidoista ja yksityisistä kokoontumisista, jotka pidettiin sopusoinnun saavuttamiseksi ja henkilökohtaisten erimielisyyksien ratkaisemiseksi veljien välillä.

Profeetta käytti paljon aikaa pappeuskoorumeiden ja -neuvostojen uudelleen järjestämiseen, jotta ne olisivat asianmukaisesti järjestetyt juhlakokousta varten. Hän vaati, että veljet saavat koulutusta vanhinten koulussa ja sen ohessa pidetyssä heprean kielen koulussa. Päiväkirjassa kerrotaan Josephin innokkaasta ja omistautuneesta heprean kielen opiskelusta tänä aikana. Siinä näkyvät profeetan ponnistelut näissä hankkeissa, ja se päättyy kuvaukseen temppelin vihkimisestä, juhlakokouksesta ja sunnuntaikokouksesta 3. huhtikuuta 1836. Tuona pääsiäisaamuna ylösnoussut Kristus ilmestyi profeetta Joseph Smithille ja vanhin Oliver Cowderylle. Sen jälkeen Mooses, Elias ja Elia ilmestyivät ja antoivat pappeuden avaimet profeetta Josephille ja Oliver Cowderylle. Tämä päiväkirjamerkintä on nyt Opin ja liittojen luvussa 110.

Joseph Smithin ensimmäinen Missourin päiväkirja on kirjoitettu suuren tilikirjan 69 sivulle. Siinä ja sen jälkeisissä päiväkirjoissa Joseph antoi kirjureilleen tehtävän tarkkailla hänen toimiaan ja kirjoittaa ne omatoimisesti. Vaikka Joseph Smithin henkilökohtainen panos väheni, kirjureiden näkökulmat tarjoavat toisenlaisia tarkastelutapoja profeetan elämään kuin mitä meillä muutoin olisi.

Tämä päiväkirja alkaa lyhyellä, ilmeisesti Joseph Smithin sanelemalla, takautuvalla selostuksella hänen saapumisestaan myöhempien aikojen pyhien siirtokuntaan Far Westiin Caldwellin piirikunnassa Missourissa. Hän oli juuri paennut Kirtlandissa vallinnutta vaarallista luopumuksen ja oikeustoimilla hätistelyn ilmapiiriä, joka oli seurannut Kirtland Safety Society -rahalaitoksen taloudellista romahdusta.

Seuraavat merkinnät ovat kuitenkin kirjeitä, ilmoituksia ja muita asiakirjoja, jotka on kopioitu päiväkirjaan joko kokonaan ilman niitä yhdistävää selostusta tai vain vähäisin selostuksin. Päiväkirja sai nimen ”The Scriptory Book” [Kirjoitusten kirja] ilmeisesti osoittamaan, että siihen talletettiin erilaisia kirjoituksia eli kirjoitettuja tekstejä.² Useimmat huhtikuussa 1838 kirjoitetut kirjeet ja muut muistiinmerkinnät dokumentoivat tapahtumia, jotka johtivat kirkon johtohenkilöinä toimineiden Oliver Cowderyn ja David Whitmerin erottamiseen kirkosta.

Yhtä ilmoitusta lukuun ottamatta päiväkirjan on kirjoittanut kirkon yleinen kirjuri ja aikakirjanpitäjä George Robinson. Kun veli Robinsonin dokumentaarinen aikakirja oli valmis, hän alkoi tehdä merkintöjä senhetkisistä asioista. Siinä vaiheessa veli Robinson oli nimitetty ensimmäisen presidenttikunnan kirjuriksi, ja päiväkirja keskittyy profeetan lisäksi myös hänen neuvonantajiinsa Sidney Rigdoniin ja Hyrum Smithiin.

Huhtikuusta kesäkuuhun 1838 veli Robinson piti säännöllisesti päiväkirjaa ja merkitsi muistiin ensimmäisen presidenttikunnan pyrkimykset suunnitella myöhempien aikojen pyhien yhteisö Aadam-ondi-Ahmaniin läheiseen Daviessin piirikuntaan. Veli Robinson kirjoitti muistiin myös joukon profeetan ilmoituksia, kuten ilmoituksen kymmenyksistä (ks. OL 119).

Merkinnät ovat johdonmukaisia ja yksityiskohtaisia heinäkuun lopusta syyskuun alkuun. Näihin merkintöihin on talletettu pyhien väkivaltaisen vainoamisen alku Missourin luoteisosissa. Syyskuun 2. päivänä 1838 George Robinson kuvaili alueen ilmapiiriä: ”Tämä vaikuttaa hieman liikaa roskaväen vallalta; se ennustaa joitakin ilkeitä aikeita; koko Pohjois-Missouri on sekasorron ja hämmennyksen vallassa.” Päiväkirjan lopussa myöhempien aikojen pyhät Far Westissa ja muissa osissa Caldwellin piirikuntaa Missourissa alkoivat suunnata pohjoiseen suojellakseen Daviessin piirikunnassa olevia omavaltaisilta järjestyksenpitäjiltä.

Kirjuri James Mulholland oli yksi monista, jotka asuivat täysihoidossa profeetan kotona vuosien varrella. Hän kirjoitti profeetan toisen Missourin päiväkirjan omatekoisen lehtisen kolmelle sivulle. Merkinnät kattavat vain yhden kuukauden – syyskuun alusta lokakuun alkuun. Päiväkirja, nimeltään ”Memorandum Etcetera” [Muistio ynnä muuta], sisältää lyhyitä huomioita Joseph Smithin tulemisista ja menemisistä seuraten näitä liikkeitä usein puolen tunnin tarkkuudella. Koska päiväkirja on kirjoitettu lisääntyvän konfliktin aikaan Missourissa, profeetta on ehkä antanut tehtäväksi pitää sellaista kirjaa, jota voitaisiin käyttää oikeudessa todistamaan hänen päivittäisistä toimistaan.

James Mulhollandilla ei ollut tietoa profeetan aikeista eikä toimista kuten ensimmäisen presidenttikunnan kirjurilla George Robinsonilla. Viimeinen merkintä, joka on päivätty 5. lokakuuta 1838, päättyy seuraavasti: ”En nähnyt häntä koko iltapäivänä; ymmärtääkseni hän lähti kotoa.” Itse asiassa Joseph Smith oli lähtenyt De Wittiin Missouriin auttamaan pyhiä, joita omavaltaiset järjestyksenvalvojat olivat ahdistelleet.

Kun profeetta Joseph ja hänen muut myöhempien aikojen pyhiin kuuluvat vankitoverinsa olivat joutuneet olemaan koko talven ankarassa vankeudessa Libertyn vankilassa, heille myönnettiin oikeudenkäynnin pitopaikan vaihdos. Ilmeisesti säästääkseen osavaltiota oikeudenkäynnin julkisuudelta vartijat antoivat vankiensa paeta viedessään heitä uuteen oikeudenkäyntipaikkaan. Vangittuina olleet menivät Mississippijoen yli Illinoisin puolelle 22. huhtikuuta 1839, missä he liittyivät muihin Missourista tulleisiin pyhiin, jotka olivat saaneet myötätuntoisen vastaanoton Quincyn asukkailta Illinoisissa. Samana päivänä profeetta palkkasi James Mulhollandin jälleen pitämään päiväkirjaa puolestaan. Huhtikuusta lokakuuhun 1839 veli Mulholland merkitsi muistiin profeetan toimia 15-sivuiseen omatekoiseen lehtiseen nimeltä ”Minute Book” [Muistikirja].

Päiväkirja seuraa profeetan pyrkimyksiä jälleen kerran koota pyhät ja rakentaa Jumalan valtakunta. Hän osti maata joen yläjuoksulta Commercesta Illinoisista ja antoi pyhille ohjeen muuttaa sinne. Vaikka malariaa levittävät hyttyset olivat alueella riesana, pyhät alkoivat kuivata soista alankoa ja muuttaa Commercea kauniiksi kaupungiksi, jolle he antoivat myöhemmin uuden nimen Nauvoo.

Lokakuun loppupuolella 1839 Joseph Smith lähti Illinoisista Washington D.C.:hin pyytämään liittovaltion hallitukselta apua ja hyvitystä myöhempien aikojen pyhien Missourissa kärsimistä menetyksistä. Kaksi viikkoa ennen Joseph Smithin lähtöä James Mulholland lakkasi kirjoittamasta päiväkirjaa. Ehkä hän lopetti, koska hän monien muiden tavoin oli sairastunut, luultavasti malariaan. Hän kuoli profeetan ollessa matkalla.

Joulukuussa 1841, muutama kuukausi sen jälkeen kun vanhin Willard Richards oli palannut lähetystyöstä Englannista, hän alkoi kirjoittaa pisintä ja johdonmukaisinta päiväkirjaa profeetan elämästä. Tämä ja tämän jälkeinen Illinoisin päiväkirja sisältävät merkintöjä käytännöllisesti katsoen jokaiselta päivältä joulukuun puolivälistä 1841 profeetan kuolemaan kesäkuussa 1844. Vanhin Richards aloitti tämän päiväkirjan suureen tilikirjaan nimeltään ”The Book of the Law of the Lord” [Herran lain kirja]. Vaikuttaa siltä, että tämä aikakirja laadittiin täyttämään käsky ”pitää historiaa ja yleistä kirkon kirjaa kaikesta, mitä Siionissa tapahtuu, ja kaikista niistä, jotka pyhittävät omaisuuden” (OL 85:1). Useiden puhtaaksikirjoitettujen ilmoitusten jälkeen seuraa 89 sivua päiväkirjamerkintöjä, joiden seassa on muistiinpanoja lukuisista lahjoituksista kirkolle.

Tässä päiväkirjassa kuvaillaan monia merkittäviä tapahtumia profeetan elämässä, kuten Apuyhdistyksen perustamista ja Nauvoon temppelin rakentamista. Merkinnöissä kuvaillaan Josephin toimia kirkon presidenttinä, kaupungin pormestarina, kauppiaana, ylituomarina, sanomalehden päätoimittajana, Nauvoon legioonan komentajana ja muissa tehtävissä. Päiväkirjamerkinnöissä on myös ilmoituksia, muistiinpanoja oikeustapauksista sekä kirjeenvaihto Josephin vaimon Emman ja muiden kanssa.

Kesäkuussa 1842, kun Willard Richards lähti Massachusettsiin huolehtimaan perheensä muutosta Nauvooseen, hän antoi tämän päiväkirjan William Claytonille. Saamalla ajoittain apua Eliza R. Snow’lta ja kirjurilta, jonka nimi ei ole tiedossa, veli Clayton piti päiväkirjaa ja kirjanpitoa lahjoituksista koko päiväkirjan jäljellä olevalta osalta. Viimeiset muistiinmerkinnät ovat joulukuun 20. päivän tapahtumista vuodelta 1842.

Vaikka aiemman päiväkirjan sivuista puolet oli vielä tyhjillään, aloitettiin 21. joulukuuta 1842 uusi päiväkirja nimeltään ”President Joseph Smith’s Journal” [Presidentti Joseph Smithin päiväkirja] Willard Richardsin toimiessa jälleen kirjurina. Siitä muodostui lopulta neliosainen, 1 045-sivuinen päiväkirja. Se sisältää lähes päivittäisiä merkintöjä kesäkuun 22. päivään 1844 saakka – profeetta ja hänen veljensä Hyrum surmattiin vain viisi päivää myöhemmin.

Päiväkirjamerkinnöissä on kirjoittajansa vanhin Richardsin leima, mutta ne vangitsevat profeetan persoonallisuuden ja luonteen tavalla, jolla Joseph ei luultavasti koskaan olisi kirjoittanut itsestään. Merkinnät vaihtelevat kepeistä anekdooteista yksityiskohtaisiin selontekoihin oikeustapauksista, joita Joseph Smith johti Nauvoon oikeusistuimissa. Tämä laaja-alainen tieto auttaa meitä ymmärtämään paremmin profeetta Joseph Smithiä. Jotkin merkinnät jopa antavat näkemystä siitä, mitä hän odotti aikakirjojen pitämiseltä päiväkirjassaan. Esimerkiksi 4. maaliskuuta 1843 profeetta sanoi vanhin Richardsille: ”On yksi asia, joka jää sinulta tekemättä historioitsijana – ympärillä olevien esineiden, sään jne. nimeäminen tai merkille paneminen. Se, että Joseph tarkasteli tätä päiväkirjaa, vaikkakin satunnaisesti, osoittaa sen, miten tärkeänä hän piti historiallisen taustan tuomista elämänsä ja varhaisen kirkon tapahtumiin.

Vaikka profeetan vaivannäkö aikakirjan pitämiseksi henkilökohtaisesta ja kirkollisesta elämästään vaihteli, hänen onnistui lopulta muiden avulla pitää säännöllistä aikakirjaa tekemisistään. Hänen päiväkirjansa toimivat paitsi varhaisen kirkon historian pohjana myös esimerkkinä meille siitä, miten tärkeää aikakirjan pitäminen omasta elämästämme voi olla jälkeläistemme elämässä.

Oikeinkirjoitus ja välimerkit on nykyaikaistettu kaikissa päiväkirjalainauksissa; päiväkirjat ovat Kirkon historian kirjaston hallussa Salt Lake Cityssä Utahissa.