Olisin mieluummin siunattu!

Guyanassa, Etelä-Amerikan pohjoisosassa sijaitsevassa maassa, myöhempien aikojen pyhiin kuuluvat nuoret puhuvat kymmenyksistä ja uhreista.

”Olisin mieluummin siunattu!” sanoo Simeon Lowell, 14, seminaarioppiaiheen aikana Prashad Nagarin seurakuntakeskuksessa Georgetownissa. Luokka on juuri lukenut kohdan Mal. 3:8–12, jossa varoitetaan, että ne, jotka ryöstävät Jumalalta jättäessään kymmenyksensä maksamatta, kirotaan. Mutta siinä myös luvataan, että kymmenyksensä maksavia siunataan niin suuresti, ettei sitä voida mitata.

”Katsokaa kaikkea, mitä luvataan”, sanoo luokkatoveri Xiann Kippins, 16. ”Meitä suojellaan. Me menestymme. Taivaan ikkunat avataan meille.”

Clint Callender, 17, Garden Parkin 2. seurakunnasta (myös Georgetownissa), sanoo: ”Kaikki maan päällä on peräisin taivaalliselta Isältä. Hän pyytää vain pientä osaa siitä takaisin auttaakseen meitä osoittamaan kiitollisuuttamme. Siksi maksan mielelläni kymmenykset. Paastoan mielelläni kerran kuukaudessa ja teen lahjoituksen köyhien hyväksi. Ja kun näen kaiken, mitä kirkko tekee, olipa kyseessä tsunami, hurrikaani tai muu luonnonkatastrofi – kaikki kirkon lähettämät vaatteet ja ruokatarvikkeet – minua ilahduttaa ajatella, että voin osallistua siihen olemalla antelias uhreissani.”

Toisessa paikassa Länsi-Intian lähetyskenttää 17-vuotias Curfew Ali, joka kuuluu Ariman seurakuntaan Port of Spainissa Trinidadissa, selittää Mark Mangraylle, joka on myös 17-vuotias, että vaikka hän ansaitseekin vain vähän rahaa, hän maksaa tuloistaan kymmenen prosenttia kymmenyksinä ja lahjoittaa myös paastouhrin. ”Sillä tavoin tiedän, että Herra voi siunata minua”, hän sanoo. Hän puhuu Markille kymmenysselvityksestä ja siitä, kuinka hienolta tuntuu, kun pystyy sanomaan, että on maksanut täydet kymmenykset.

Mark katsoo tyhjää lahjoituslipuketta, lukee sen ja sanoo: ”Olet oikeassa, Curfew. Tuon kymmenykseni huomenna kirkkoon.”