2008
Varokaa puuhevosia
Lokakuu 2008


Varokaa puuhevosia

Kuva
Elder Kenneth Johnson

Oletteko huomanneet, kuinka ympäristömme voi vaikuttaa tekoihimme ja käytökseemme? Muistan nuorena yliopisto-opiskelijana osallistuneeni keskusteluun, jossa opettaja viittasi tutkimukseen ympäristön vaikutuksista tuottavuuteen työpaikalla. Hän kertoi, että jotkin ympäristöt kannustivat työntekijöitä työskentelemään tarmokkaammin ja työteliäämmin, kun taas toisilla ympäristöillä oli vastakkainen vaikutus. Ajatus, että näillä näennäisen yksinkertaisilla asioilla voisi olla sellainen vaikutus, oli minusta hyvin kiinnostava.

Hän puhui myös kokeesta, joka oli tehty ryhmälle pöydän ääressä istuvia ihmisiä, jotka olivat valmiita nauttimaan heidän eteensä katetun aterian. Vaikka kukin osallistujista oli nälkäinen ja ilmaisi halunsa syödä ruoan, heidän ruokahaluunsa vaikutti merkittävästi huoneessa olevan valaistuksen muuttuminen. Valaistuksen muuttumisen jälkeen monet eivät syöneet lainkaan, toiset söivät hyvin vähän, ja yllättävää oli, ettei kukaan osallistujista nauttinut ateriasta.

Ajatus, että houkutteleva ruoka menettäisi vetovoimansa vain siksi, että huoneen valaistusta oli muutettu, osoittaa ympäristön voimakkaan vaikutuksen käytökseemme.

Monta vuotta myöhemmin omalla urallani liikemaailmassa eräs asiakas pyysi minua hankkimaan vakuutussuojan uudelle liikeidealle, jota hän oli tuomassa markkinoille. Kun saavuin paikalle, sain tietää, että kyseessä oli yökerho.

Kun kuljimme eteisaulan poikki ja astuimme pääsaliin, sisustus teki minuun vaikutuksen. Kalusteet ja laitteet, verhot ja lattiamatot sopivat hyvin yhteen ja tarjosivat mitä miellyttävimmän ympäristön. En ollut odottanut näkeväni sellaista sen jälkeen kun minulle oli kerrottu, mihin tarkoitukseen uutta liikeideaa oli määrä käyttää. Istuessani keskustelemassa omistajan kanssa tarvittavista tiedoista eräs työntekijä tuli kysymään, voisiko hän testata järjestelmiä.

Asiakkaani antoi luvan. Äkkiä rauhalli- nen ympäristö muuttui, kun huoneen valaistus himmeni ja sen korvasivat välähtelevät monivärivalot ja tavattoman äänekäs musiikki. Levollisuuden vaikutelma pirstoutui välittömästi.

Sellaisissa olosuhteissa oli mahdotonta kommunikoida, joten kävelimme takaisin eteisaulaan. Jatkokeskustelujen ja kokemani johdosta minulle tuli tunne, etten halunnut edetä asiassa, joten siirsin asiakkaani kyseisen vakuutusalan asiantuntijalle. Vielä tänäkin päivänä muistan elävästi sen merkittävän muutoksen, joka tapahtui, kun valonvälähdykset ja kovaäänisen musiikin sykkivä jyske tunkeutuivat pimennettyyn huoneeseen.

Sain näiden kokemusten perusteella mieleen jääneen opetuksen. Ympäristöllämme voi olla merkittävä vaikutus siihen, mitä tunnemme ja miten käyttäydymme.

Se on yksi syy siihen, miksi johtajamme ovat neuvoneet, että jokainen kirkon järjestämä toiminta tulee pitää ympäristössä, jossa Herran Henki voi olla läsnä. Miettikää tätä neuvoa. Miettikää sitten kirkkomme toimintoja. Mitä me voimme tehdä täyttääksemme Herran tarkoituksen tervehenkisten ja kohottavien kirkon toimintojen suhteen?

Troijan puuhevonen

Nuoruudestani asti minua on kiehtonut kreikkalainen taru Troijan puuhevosesta. Muistatte varmaan, että kreikkalainen armeija oli piirittänyt Troijan kaupunkia 10 vuotta kykenemättä murtamaan läpitunkemattomia linnoituksia.

Viimein kreikkalaiset olivat vetäytyvinään jättäen jälkeensä suuren puuhevosen, joka kätki sisäänsä hyökkäysjoukon. Troijalaiset pitivät hevosta hyvänä ennusmerkkinä ja vastoin muutamien neuvoa toivat sen kaupunginmuurien sisäpuolelle. Yöllä kreikkalaiset sotilaat tulivat esiin piilopaikastaan ja avasivat kaupungin portit päästäen kreikkalaisen armeijan sisään valloittamaan Troijan.

Meidän täytyy myös varoa voimia, jotka liittoutuvat yhteen murtaakseen meidän puolustuksemme aikomuksenaan tuhota uskon kilpemme! Kotimme ja jumalanpalveluspaikkamme voivat tarjota suojan sopimattomien maailmallisuuden ainesten aiheuttamalta myrskyltä ja tehdä meistä kykeneviä olemaan ”lujia ja järkkymättömiä, [tekemään] aina runsaasti hyviä tekoja” (Moosia 5:15) ja seisomaan aina ”pyhissä paikoissa” (OL 45:32).

Jos emme ole varuillamme, jotkut meistä voivat menettää hengellisen herkkyyden suvaitessaan epätervettä musiikkia ja sopimatonta toimintaa. Sellaisten asioiden salliminen voi vahingoittaa meitä sisältäpäin kuten puuhevosen tuominen aiemmin voittamattoman linnakkeen sisäpuolelle.

Tavoitteemme suunnitellessamme ja valmistellessamme toimintoja ei pitäisi olla maailman tapojen mukailemisessa tai jäljittelemisessä vaan sellaisen ympäristön tarjoamisessa, jossa Herran Henki voi vallita. Se soveltuu kaikkeen ja kaikkialla järjestettävään kirkon toimintaan ja sen tulee olla oppaanamme, kun valitsemme, mitä elokuvia katsotaan, mitä tietokone-ohjelmia selaillaan tai missä muissa vapaa-ajan toiminnoissa ollaan mukana. Meidän tulee kiinnittää erityistä huomiota tapahtumiin, joissa käytetään kirkon rakennuksia, sillä ne on pyhitetty ja erotettu toimintaan, joka on ”hyveellistä, rakastettavaa tai hyvältä kuuluvaa tai kiitettävää” (UK 13).

Jos Vapahtaja osallistuisi johonkin toimintaan kirkon kokouspaikassa, olisiko hänen suhtautumistapansa verrattavissa siihen, kun Hän ajoi rahanvaihtajat ulos temppelistä Jerusalemissa (ks. Matt. 21:12–13)? Vai ilmaisisiko hän, kuten Pietari Kirkastusvuorella, ajatuksen, että”meidän on tässä hyvä olla” (Matt. 17:4, vuoden 1938 suomennos)?

Presidentti Gordon B. Hinckleyn (1910– 2008) neuvo, joka koskee kokoaikaisen lähetystyöpalvelun pätevyysvaatimuksia, soveltuu tähän aiheeseen: ”Olen varma siitä, että kun kohotamme kelvollisuuden tasoa, niin nuoremme, erityisesti nuoret miehemme, tulevat hallitsemaan itsensä ja elämään maailman matalien normien yläpuolella, välttämään rikkomuksia ja valitsemaan kaikissa toimissaan tasokkaamman tien.”1

Nämä sanat mielessämme päättäkäämme jokainen suunnitella tervehenkistä toimintaa ja osallistua siihen kohottamalla tasoa ja torjumalla maailman vaikutusta.

Rajoittaako tämä lähestymistapa kokemaamme mielihyvää ja poistaako se ilon ilmaisemisen kokoontumisistamme? Ei ollenkaan! Itse asiassa käy päinvastoin. Kohottamalla normeja me nautimme kokemuksista, jotka luovat mieleenpainuvia muistoja ja ovat sopusoinnussa suuren onnensuunnitelman lupauksen kanssa.

VIITE

  1. ”Lähetystyöpalvelu”, Ensimmäinen maailmanlaajuinen johtajiston koulutuskokous, 11. tammikuuta 2003, s. 18.