Auta ja ole onnellinen

Jonathon purnasi kiivetessään autoon veljensä Miken viereen. Hän halusi jäädä kotiin pelaamaan uutta peliä, jonka hän oli saanut viime viikolla syntymäpäivälahjaksi. Mutta äiti halusi ehdottomasti, että he kaikki lähtevät seurakuntakeskukseen auttamaan seurakunnan siivouspäivässä.

”Miksi meidän pitää mennä?” Jonathon oli kysynyt äidiltä, kun hän auttoi äitiä lastaamaan pölynimurin autoon.

”Se on hauskaa”, äiti sanoi hymyillen. ”Sitä paitsi me kaikki käytämme seurakuntakeskusta. On vain oikein, että autamme aika ajoin sen siivoamisessa.”

Jonathon tuijotti ulos ikkunasta ja katseli taloja ja puita, jotka vilahtivat ohi, kun he ajoivat kirkolle. Kun äiti pysäköi auton kirkon pysäköintipaikalle, Jonathon yllättyi nähdessään, että veli Lawson pysäköi oman autonsa heidän viereensä.

”Mitä veli Lawson tekee täällä?” Jonathon mietti.

Veli Lawson oli ollut viime aikoina hyvin sairas leukemiaksi kutsutun syövän vuoksi. Hän oli ollut sairaalassa pitkän aikaa. Jonathon muisti, että hänen vanhempansa olivat kehottaneet Mikea ja häntä rukoilemaan veli Lawsonin puolesta omissa ja perherukouksissa. Veli Lawson ei ollut ollut poissa sairaalasta kovinkaan kauan.

Jonathon oli aina pitänyt veli Lawsonista. Veli Lawson oli vanhempi kuin Jonathonin isoisät, mutta hän otti aina asiakseen jutella Jonathonin kanssa ja kysellä koulusta ja urheilujoukkueesta. Kerran hän oli jopa tullut katsomaan yhtä Jonathonin peliä.

Kun Jonathon kiipesi ulos autosta, veli Lawson heilautti kättään ja tervehti: ”Hei, Jonathon.” Veli Lawson käveli autonsa taakse ja otti tavaratilasta pölynimurin. Hitaasti kävellen veli Lawson työnsi pölynimurin kirkkoon.

”Jonathon”, äiti huusi, ”voitko auttaa minua tämän kanssa?” Äiti yritti nostaa heidän pölynimurinsa auton tavaratilasta.

”Totta kai, äiti”, Jonathon sanoi. Hän auttoi äitiä nostamaan pölynimurin ja työnsi sen kiireesti pysäköintipaikan poikki.

Koko sen illan Jonathon ja Mike tekivät töitä veli Lawsonin rinnalla. Monta kertaa Jonathonia väsytti ja hän pysähtyi lepäämään, mutta hän huomasi, että veli Lawson jatkoi työntekoa. Ja veli Lawson hymyili! ”On mukavaa, kun pystyy auttamaan, vai mitä?” veli Lawson sanoi.

Jonathon tunsi jonkin muuttuvan sisimmässään. ”Jos veli Lawson voi olla onnellinen auttaessaan, niin voin minäkin”, hän ajatteli. Hän alkoi tehdä töitä vielä ahkerammin.

”Kiitos, että tulit mukaan”, äiti sanoi myöhemmin, kun he olivat kotimatkalla.

”Ei kestä”, Jonathon vastasi. ”Anteeksi, että purnasin, kun piti tulla. En tiennyt, että imuroimisesta voi oppia niin paljon.”