Merkittävä uneni

Liikenneonnettomuudessa monta vuotta sitten sain lukuisia vammoja, joista pahimman takia vaivuin kolmeksi kuukaudeksi koomaan. Pappeuden siunausten sekä perheeni tuen ansiosta kykenin kokemaan ”hätkähdyttävän toipumisen”, kuten yksi lääkäreistäni sitä kutsui.

Mutta päävammani heikensivät lyhytkestoista muistiani, enkä pysty enää muistamaan uniani. Herään usein ja ajattelen: ”Oi, näin unta”, mutta sillä hetkellä uni häviää mielestäni ainiaaksi.

Seitsemäntoista vuotta kyseisen onnettomuuden jälkeen minut kutsuttiin seurakuntani piispaksi. Sitä seuraavassa seurakuntaneuvoston kokouksessa Alkeisyhdistyksen johtaja ehdotti erään tietyn avioparin kutsumista VO-luokan opettajiksi. Neuvonantajani ja minä vilkaisimme yllättyneinä nopeasti toisiamme.

Sisar kävi kirkossa, vaikkakin vaihtelevasti, mutta hänen aviomiehensä ei ollut käynyt vuosiin. Siitä huolimatta meistä kaikista tuntui, että heille pitäisi antaa tilaisuus harkita tehtävää.

Edeltävänä yönä, ennen kuin puhuin avioparin kanssa, näin elävän unen. Seuraavana aamuna herätessäni muistin sen kokonaisuudessaan. Unessa kerrottiin, mitä minun piti sanoa puhuttelussa, niin että he ottaisivat vastaan kutsun palvella. Olin ällistynyt siitä, että muistin ensimmäisen uneni 17 vuoteen, mutta vieläkin enemmän minua sykähdytti ja innosti unen sisältö.

Sinä iltana neuvonantajani kävi hakemassa minut. Kun ajoimme tapaamiseen, hän sanoi: ”Piispa, aion antaa sinun hoitaa kaiken puhumisen.” Muistan hymyilleeni luottavaisesti, koska tunsin Herran hahmotelleen esitykseni puolestani.

Puhuttelun aikana toistin sanasta sanaan uneni, ja aviopari otti tehtävän vastaan. Kun suuntasimme sinä iltana kotiin, neuvonantajani sanoi: ”Minusta tuntuu siltä kuin olisin juuri ollut mestarin koulutuksessa.” Hymyilin taas, koska tiesin sen olevan totta – me molemmat olimme olleet Mestarin koulutuksessa.

Aviomies ja vaimo hoitivat tehtävänsä Alkeisyhdistyksessä antaumuksella, ja heistä molemmista tuli aktiivisia seurakunnassa. Muutamaa vuotta myöhemmin heidät sinetöitiin temppelissä.

Tähän päivään asti tuo erityinen uni on ainoa, jonka olen muistanut kuluneiden 28 vuoden aikana. Olen varma siitä, että taivaallinen Isä tiesi ajankohdan olevan juuri oikean sen avioparin kohdalla. Sen vuoksi Hän innoitti Alkeisyhdistyksen johtajaa ja siunasi yhden yön ajan minun osittain epäkuntoista muistiani toimimaan täydellisesti. Jälleen kerran oivalsin, että Herra johtaa tätä kirkkoa ja että ”Herran iankaikkiset tarkoitukset etenevät, kunnes kaikki hänen lupauksensa täyttyvät” (Morm. 8:22).