”Jotkut kirkon ystävistäni väittelevät kirkkoon kuulumattomien ystävien kanssa siitä, mikä uskonto on oikea. Tiedän, että kiistely on väärin, mutta kuinka ilmaisisin ystävilleni, mitä ajattelen evankeliumista?”

Kiistely ei ole Jumalasta (ks. 3. Nefi 11:29), joten se ei ole oikea tapa kertoa tästä suurenmoisesta evankeliumista. Hyvä tapa kertoa evankeliumista on kutsua ystäväsi kirkkoon tai toimintaan. Rukous on auttanut minua tietämään, miten voin kertoa evankeliumista ystävilleni. Tiedän, että Herra vastaa rukouksiin. Hän osoittaa sinulle aina oikean tavan toimia.

Kun väittelet tai kiistelet siitä, mihin uskot, Henki lähtee pois. Hän ei voi olla paikalla todistamassa, että puhut totta. Paras tapa on todistaa. Kerro vain yksinkertaisesti, mihin uskot ja mistä tiedät, että se on totta. Kun puhun ihmisten kanssa kirkostamme, kerron heille, että he voivat itse tietää, että se on totta, rukoilemalla, lukemalla Mormonin kirjaa ja kuulostelemalla sydämensä tunteita. Ystäväsi voivat yhä olla eri mieltä, mutta he eivät voi kieltää todistuksesi voimaa.

Minulla on ystävä, joka kuuluu toiseen kirkkoon. Viime vuonna hän tuli kerran koulussa luokseni ja yritti todistaa minulle, ettei Mormonin kirja ole totta ja ettei Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko ole kristillinen kirkko. Vastattuani kaikkiin hänen kysymyksiinsä aloin oivaltaa, ettei hän edes kiinnittänyt huomiota vastauksiini, koska hän esitti saman kysymyksen yhä uudelleen. Sen perusteella, mitä opin siitä kokemuksesta, neuvoni on, ettet voi tehdä muuta kuin selittää, ettet halua kiistellä, ja lausua todistuksesi Herran kirkon totuudellisuudesta.

Kiistely ei ole koskaan ollut oikea tapa. Se karkottaa Herran Hengen ja jättää jälkeensä kaunan ja vihan tunteita. Se myös muuttaa tavan, jolla suhtaudut muihin ihmisiin. Yleensä ihmiset päätyvät väittelemään nimenomaan opinkohdista, joten on todella tärkeää, että muistat olla rauhantekijä ja muistat aina lausua todistuksesi evankeliumin totuudesta ja niistä hyvistä asioista, joita se on tuonut sinulle.

Sen sijaan että sanoisit ystävillesi: ”Minun uskontoni on totta ja teidän ei”, lausu heille todistuksesi. Etsi sellainen hetki, jolloin olet ystäväsi kanssa kahden, ja kysy, voitko lausua todistuksesi. Tein niin kerran erään hyvän ystävän kanssa, joka on kristitty ja hyvin uskollinen kirkolleen. Hänen mielestään oli hienoa, että minulla on todistus. Sen jälkeen keskustelimme siitä, mihin uskomme, mutta se ei ollut väittelyä. Jos kuitenkin menet sanomaan: ”Teidän kirkkonne ei ole totta”, osoitat epäkunnioitusta sellaista kohtaan, mikä voi olla lähellä heidän sydäntään. Ystävät eivät tee niin. Voit olla ystäviesi kanssa eri mieltä opinkohdista, mutta tosi ystävä kuuntelee todistustasi ja ymmärtää, että evankeliumi on sinulle hyvin tärkeä asia.

Elä niin, että ihmiset, jotka tuntevat sinut mutta eivät tunne tätä tosi evankeliumia, haluaisivat tietää tästä evankeliumista, koska he tuntevat sinut. Anna evankeliumin ilon näkyä sinussa. Ole valona, oppaana ja parhaana mahdollisena esimerkkinä ystävillesi ja muille.

Paras tapa viedä evankeliumia eteenpäin on tehdä se vilpittömästi ja ystävällisesti. Väitteleminen ei johda mihinkään. Jeesus Kristus ei väitellyt fariseusten kanssa. Sen sijaan Hän opetti heitä rakkaudella, sanoilla ja esimerkillä. Julkaisussa Saarnatkaa minun evankeliumiani sanotaan: ”Joskus ihmiset saattavat älyllisesti asettaa kyseenalaiseksi sen, mitä opetat, mutta vilpitöntä, sydämestä lähtevää todistusta on vaikeaa asettaa kyseenalaiseksi” (2005, s. 211). Lausu todistuksesi siitä, minkä tiedät olevan totta ja kuinka tiedät sen. Parhaiten ystäväsi voivat ymmärtää silloin kun Henki todistaa, että se, mitä sanot, on totta.