Juoskaa uupumatta

Minä olen 13-vuotias ja tiedän, että kun me pidämme huolta ruumiistamme, me saamme viisauden sanassa luvatut siunaukset, että voimme juosta uupumatta (ks. OL 89:20). Kun urheilen, syön terveellistä ruokaa ja nukun riittävästi, vahvistun. Kun pidän tämän käskyn, olen vapaa riippuvuutta aiheuttavista aineista enkä ole niiden hallittavissa.

Tiedän, ettei taivaallinen Isä antanut meille viisauden sanaa rajoittamaan elämäämme vaan auttamaan meitä elämään terveinä ja onnellisina. Saatana yrittää houkutella meitä uskomaan, että tupakoiminen ja juominen tekevät meistä suosittuja, vapaita ja onnellisia. Mutta se ei ole totta. Joskus on vaikeaa pitää korkeat tasovaatimukset etenkin koulussa, mutta kun yritän olla hyvä esimerkki, autan ystäviäni ymmärtämään, miten tärkeää on valita oikein.

Suurin siunaus, minkä olen saanut viisauden sanan mukaan elämisestä, on mahdollisuus pitää Henki jatkuvana oppaanani. Tavoitteeni on olla jonakin päivänä kelvollinen menemään temppeliin.

Olen 57-vuotias isoäiti, jolla todettiin diabetes kesäkuussa 2006. Lääkityksen lisäksi etsin apua viisauden sanasta. Opin säännöllisen liikunnan ja terveellisen ruokavalion arvon. Laihduin 88 paunaa (40 kg), ja olen pitänyt painoni kurissa. Tunsin itseni hyvin siunatuksi kuuliaisuudestani viisauden sanalle sinä päivänä, kun lääkäri lopetti diabetes- ja verenpainelääkitykseni. Minulla on todistus viisauden sanasta, koska ne hengelliset ja fyysiset siunaukset, joita olen saanut ollessani kuuliainen tälle laille, ovat yhä siunauksena elämässäni.

Synnyin Brasiliassa riisitautisena. Se on sairaus, jolle on tunnusomaista luiden käyristyminen. 19-vuotiaana painoin 50 kiloa ja pituuteni oli 164 senttiä. Sen vuoksi minua ei hyväksytty asepalvelukseen, joten aloin etsiä keinoja parantaa fyysistä kuntoani. Aloitin harjoitussarjan ja aloin syödä monipuolisesti.

Noihin aikoihin tapasin lähetyssaarnaajat. Tutustuin kirkkoon ja sain tietää käskyistä, viisauden sana mukaan lukien. Se oli juuri sitä, mitä tarvitsin. Siitä sain ohjeet ruokiin, joita syödä, ja luettelon epäpuhtaista aineista, joita välttää, nimittäin tupakka ja väkijuomat. Lukemalla Oppia ja liittoja sain tietää tarpeesta levätä ja nukkua (ks. OL 88:124).

Sain voimaa ja painoni nousi 78 kiloon. Minusta tuli mestaruustason painonnostaja. Harrastin myös judoa ja uintia. Nyt 73-vuotiaana olen maratonjuoksija, ja olen juossut 30 maratonia. Vuosina 2005 ja 2006 olin toiseksi paras ikäluokassani Brasiliassa. Terveyteni on erinomainen, ja olen hyvin onnellinen.

Olen kiitollinen taivaalliselle Isälle siitä, että Hän on antanut meille lakeja, joiden noudattaminen tuo meille terveyden siunauksia.

Kun siivosin kauneushoitolaa koulun jälkeen, löysin puolillaan olevan viinipullon, joka oli jäänyt joistakin juhlista. Kysyin esimieheltäni, mitä minun pitäisi tehdä sille. ”Juo ja heitä pullo roskiin”, hän sanoi lähtiessään. Hän lukitsi oven mennessään ulos, ja minä jäin yksin. Jatkoin tavanomaisia siivoustoimiani, mutta mielessäni oli viinipullo. Olin 14-vuotias enkä ollut koskaan maistanut viiniä. Tunsin houkutusta.

Siivosin wc:n, puhdistin hiusharjat ja pyyhin lattian ajatellen koko ajan takahuoneessa olevaa viinipulloa. Tiesin, etten tulisi humalaan yhdestä kulauksesta. Tiesin, ettei kukaan muu saisi koskaan tietää. Sitä ajatellessani oivalsin, että minä tietäisin ja niin tietäisi taivaallinen Isänikin. Kamppailuni oli ohi. Tiesin, että katuisin, jos antaisin periksi tälle kiusaukselle, ja halusin olla riittävän vahva vastustamaan kaikkia kiusauksia. Kaadoin viinin viemäriin, huuhtelin pullon ja pudotin sen roskiin.

Tuo kokemus saattaa vaikuttaa vähäpätöiseltä, ellei ota huomioon sen merkitystä minulle. Olin tehnyt päätöksen, että pitäisin käskyt silloinkin kun kukaan ei ollut katsomassa. Halusin tehdä oikein oikeasta syystä. Tiedän nyt, että minulla on voima vastustaa kiusausta, ja minulla on entistä suurempi luottamus siihen, että kykenen kulkemaan polkua takaisin taivaallisen Isäni luo.

Sinä vuonna, kun minut kastettiin, minusta tuli vapaapalokuntalainen. Noudatin viisauden sanaa, vaikka ystäväni tarjosivat minulle savukkeita, alkoholia, teetä ja kahvia. Kun he kysyivät minulta, miksi kieltäydyin niistä, kerroin heille sen johtuvan siitä, että olen mormoni. Useimmat heistä pilkkasivat minua ja nauroivat.

Eräänä päivänä meitä vaadittiin suorittamaan kolmituntinen kuntotesti, joka ratkaisisi, kuka voisi jäädä palomieheksi. Meillä kaikilla oli painava työasu ja saappaat ja kannoimme hengityslaitteita. Ennen testiä näin muiden tupakoivan ja naureskelevan minulle, koska olin vasta teini-ikäinen, ja he luulivat, etten kykenisi läpäisemään vaativaa testiä.

Ensiksi meidän piti juosta kierroksia kentän ympäri erittäin raskaita letkuja kantaen. Ensimmäisen kierroksen jälkeen jalkojani ja kehoani särki ja työtoverini nauroivat minulle. Silloin muistin, mitä Opin ja liittojen luvussa 89 sanotaan: ”Kaikki pyhät, jotka muistavat pitää nämä sanat ja tehdä niiden mukaan vaeltaen kuuliaisina käskyille, saavat terveyttä napaansa ja ydintä luihinsa – – ja [he] juoksevat eivätkä uuvu” (jakeet 18 ja 20).

Polvistuin ja rukoilin Herraa pyytäen Häneltä uskoa siihen, että näkisin lupauksen täyttyvän. Monet miehistä tulivat katsomaan, olinko kunnossa, ja kerroin heille olevani. Sitten lähdimme taas juoksemaan. Kipu hävisi heti jaloistani. Juoksin juoksemistani ja tajusin, että muut olivat lyyhistyneet maahan väsymyksestä, mutta minun ei edes tehnyt mieli lopettaa. Läpäisin testin, kun taas työtovereideni oli tehtävä harjoitus uudelleen.

Tiedän, että kykenin läpäisemään testin sen ansiosta, että noudatin viisauden sanaa. Tiedän, että Jumala oli kanssani sinä päivänä ja että jos me noudatamme Hänen käskyjään, Hän siunaa meitä äärettömällä laupeudellaan.

Kaksi päivää äitini hautajaisten jälkeen katsoin peiliin. En pitänyt näkemästäni: silmieni ympärillä oli tummat renkaat, iho oli kalpea, ryhti huono ja ylipainoa 4–7 kiloa. Vanhempieni hoitaminen viimeisten kolmen vuoden ajan oli vaatinut veronsa. Molempien vanhempieni sairastuminen ja kuolema kahden vuoden kuluessa oli ollut stressaavaa, joten ei ollut ihme, että näytin siltä kuin en olisi nukkunut hyvin tai syönyt monipuolista ateriaa viikkokausiin.

Olin 26-vuotiaana tienristeyksessä. Voisin jatkaa entiseen tapaan ja ottaa riskin sairastua diabetekseen, sydäntautiin tai syöpään, joita esiintyi suvussani, tai voisin ottaa ohjat käsiini ja asettaa terveyteni etusijalle. Se oli sitoumus, joka minun piti tehdä koko elämän ajaksi – ei vain muutamaksi viikoksi. Kun katsoin sairaalloista peilikuvaani, tein lupauksen. Aioin elää viisauden sanan mukaan uskollisemmin kuin koskaan aiemmin.

Mieheni ja minä aloimme harrastaa liikuntaa kahdesta kolmeen kertaa viikossa. Aloin seurata tarkemmin, kuinka monta kaloria söin. Lisäsin aterioihini enemmän hedelmiä ja vihanneksia. Pienen vaivannäön jälkeen opin lukemaan tuoteselosteita ja tekemään terveellisempiä ruokavalintoja.

Todellinen avain menestykseeni oli realististen tavoitteiden asettaminen. Halusin laihtua hieman, lisätä energiatasoani ja näyttää terveemmältä. Taivaallisen Isän ja ihanan, tukea antavan aviomiehen avulla saavutin kaikki kolme tavoitetta.

Nyt kuusi vuotta myöhemmin harrastan liikuntaa edelleen säännöllisesti ja tarkkailen, mitä syön. Asetan jatkuvasti fyysiseen kuntoon ja syömiseen liittyviä tavoitteita ja pyrin niihin päivä toisensa jälkeen. Jos joku olisi kertonut minulle silloin, että suhtautuisin jonakin päivänä näin intohimoisesti liikuntaan, en rehellisesti sanottuna olisi uskonut sitä. Olen elävä todiste siitä, että elintapojaan voi muuttaa, jos todella haluaa. Jos kohdistamme uskomme taivaalliseen Isään, Hän tukee ponnistuksiamme.

Olen tyytyväinen itseeni pyrkiessäni saavuttamaan mahdollisimman hyvän terveyden. Tehtyäni tämän sitoumuksen ajatukseni ovat kirkkaammat ja luistavat paremmin ja kehoni on voimakkaampi ja tarmokkaampi. Sen ansiosta kykenen nauttimaan niistä ihanista siunauksista, jotka taivaallinen Isä on luvannut viisauden sanaa noudattaville. Hän sanoo, että kaikki kuuliaiset pyhät ”saavat terveyttä napaansa ja ydintä luihinsa, ja löytävät viisautta ja suuria tiedon aarteita, tosiaankin salattuja aarteita” (OL 89:18–19).

Pian sen jälkeen kun äitini ja minut oli kastettu, äiti alkoi työskennellä sairaanhoitajana. Yksinhuoltajana hänellä ei ollut aikaa laittaa ruokaa, joten aloimme syödä eineksiä ja pikaruokaa. Vaikka olin vasta 12-vuotias, terveyteni alkoi heikentyä. En ollut yhtä tarmokas kuin ennen. Tunsin itseni väsyneeksi ja levottomaksi. Aloin lihoa.

Kysyin äidiltä, kuinka voisin päästä parempaan kuntoon. Odotin lääketieteellistä vastausta, joten yllätyin vähän, kun hän sanoi vain: ”Elä viisauden sanan periaatteiden mukaan.” Ajattelin, että hän antaisi minulle kaloreita ja hiilihydraatteja ja rasvoja koskevia neuvoja, mutta hänen vastauksensa oli juuri sitä, mitä tarvitsin.

Perheillassa seuraavana maanantaina tutkimme Opin ja liittojen lukua 89 ja hahmottelimme ruokailua ja liikuntaa koskevan suunnitelman. Elintavoissamme tapahtui huomattava muutos. Aloimme kumpikin tuntea itsemme terveemmiksi ja onnellisemmiksi. Huomasin, että elämässäni oli enemmän rauhaa ja enemmän Pyhän Hengen hiljaisia kuiskauksia.

Olen kiitollinen rakastavalle taivaalliselle Isälle, joka haluaa olla meihin yhteydessä. Tiedän nyt, että meidän täytyy valmistautua fyysisesti ja hengellisesti ottamaan vastaan pyhiä, henkilökohtaisia ilmoituksia.