Sinä tiedät jo

Nefin tavoin minä synnyin vanhemmille, jotka opettivat minulle evankeliumia. Perheeni tutki yhdessä pyhiä kirjoituksia ja piti perherukouksen päivittäin. Kuuntelin, kun vanhempani todistivat Joseph Smithistä, Mormonin kirjasta ja jokaisesta evankeliumin periaatteesta. Näiden kokemusten ansiosta en koskaan epäillyt, etteikö kirkko ole totta.

Mutta tietyssä vaiheessa, huolimatta siitä, että vanhempani olivat opettaneet evankeliumia ja näyttivät hyvää esimerkkiä, tajusin, että vaikka en epäillytkään, etteikö kirkko ole totta, minulla ei myöskään ollut palavaa todistusta sen totuudellisuudesta. Ja vaikka olin unelmoinut koko ikäni lähdöstä lähetystyöhön, tiesin, että minun olisi tiedettävä varmasti, että evankeliumi on totta.

Pian sen jälkeen kun täytin 18, aloin käydä seurakunnassa lähetystyöhön valmentavaa kurssia. Aloitin myös päiväkirjan kirjoittamisen.

Eräänä päivänä lähetystyöhön valmentavalla kurssilla meillä oli oppiaihe, jota en koskaan unohda. Aiheena oli ”Mormonin kirja – lähetystyön sydän”. Opettaja näytti meille videon nuorista, jotka eri puolilla maailmaa todistivat Mormonin kirjasta, ja eräästä nuoresta miehestä, joka ei osannut päättää lähetystyöhön lähdöstä, ennen kuin hän kysyi siitä Jumalalta.

Sitten opettaja pyysi meitä lausumaan todistuksemme. Henki vallitsi todella voimakkaana. Tajusin, että Mormonin kirja oli ollut siunauksena elämässäni. Tajusin kuitenkin myös, etten ollut koskaan rukoillut ja kysynyt Jumalalta, onko Mormonin kirja tai Joseph Smithin ensimmäinen näky totta.

Monta päivää myöhemmin luin Mormonin kirjaa ja päätin panna Moronin lupauksen koetukselle (ks. Moroni 10:3–5). Polvistuin ja vuodatin sieluni toiveet Jumalalle. En tiennyt, kuinka vastaus tulisi tai milloin sen saisin, mutta luotin siihen, että Hän tekisi nämä asiat tiettäväksi minulle omana aikanaan.

Kun nousin polviltani, tunsin halua kirjoittaa päiväkirjaani. Avasin päiväkirjani ja luin viimeisimmän merkintäni, joka oli edelliseltä sunnuntailta lähetystyöhön valmentavan kurssin jälkeen. Lukiessani omia sanojani, joissa kuvailin, miltä minusta oli tuntunut, minut täytti rauhallinen tunne, joka otti valtaansa koko olemukseni. Tunsin sydämessäni hyvin varmoina sanat: ”Sinä tiedät jo, sinä tiedät jo.”

Polvistuin uudelleen ja kiitin taivaallista Isää siitä, että Hän oli vastannut rukoukseeni. Olin saanut vastauksen, joka vahvisti sen, mihin olin uskonut koko elämäni ajan.

Nyt voin rohkeasti todistaa, että Joseph Smith näki Isän ja Pojan ja että Mormonin kirja on totta. Sen tiedon ansiosta saatoin palvella kokoaikaisessa lähetystyössä Piuran lähetyskentällä Perussa. Lähetystyöni aikana näin, kuinka Herra vastaa kaikkien niiden rukouksiin, jotka nöyrästi etsivät totuutta. Ja siitä tulen aina olemaan kiitollinen.