Kehottakaa heitä rukoilemaan

Kun olin pieni lapsi, vanhempani opettivat esimerkillään minua rukoilemaan. Alkuun mielessäni oli kuva taivaallisesta Isästä, joka oli kaukana. Varttuessani kokemukseni rukouksesta on muuttunut. Nykyään mielessäni on kuva taivaallisesta Isästä, joka on lähellä, joka on kirkkaan valon ympäröimä ja joka tuntee minut täydellisesti.

Muutos on tapahtunut sitä mukaa kuin olen saanut varman todistuksen siitä, että Joseph Smithin kertomus hänen kokemuksestaan vuonna 1820 Manchesterissa New Yorkin osavaltiossa on totta:

”Minä näin valopatsaan aivan pääni yläpuolella, aurinkoa kirkkaamman, ja se laskeutui vähitellen, kunnes se lankesi minuun.

Heti sen ilmestyessä havaitsin itseni vapautetuksi minua kahlinneesta vihollisesta. Valon levätessä päälläni näin kahden Persoonan, joiden hohdetta ja kirkkautta on mahdoton kuvata, seisovan yläpuolellani ilmassa. Toinen heistä puhui minulle kutsuen minua nimeltä ja sanoi osoittaen toista: Tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä!” (JS–H 16–17.)

Taivaallinen Isä oli sinä kauniina kevätpäivänä siinä lehdossa. Hän kutsui Josephia nimeltä. Ja Hän esitteli ylösnousseen maailman Vapahtajan rakkaana Poikanaan. Missä ja milloin vain rukoilettekin, todistuksenne tuon loistavan kokemuksen todellisuudesta voi siunata teitä.

Isä, jota rukoilemme, on loistava Jumala, joka loi maailmat rakkaan Poikansa välityksellä. Hän kuulee meidän rukouksemme samoin kuin Hän kuuli Josephin rukouksen – aivan yhtä selvästi kuin jos ne lausuttaisiin Hänen läsnä ollessaan. Hän rakastaa meitä niin paljon, että Hän on antanut Poikansa meidän Vapahtajaksemme. Sen lahjan ansiosta Hän on antanut meille mahdollisuuden saada kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän. Ja Hän tarjoaa meille mahdollisuuden olla yhteydessä Häneen tässä elämässä Poikansa nimessä lausutun rukouksen välityksellä niin usein kuin haluamme.

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon pappeudenhaltijoilla on pyhä luottamustehtävä ”käydä jokaisen jäsenen kodissa ja kehottaa heitä rukoilemaan ääneen ja salassa” (OL 20:47, kursivointi lisätty).

On monia keinoja kehottaa jotakuta rukoilemaan. Voimme esimerkiksi todistaa, että Jumala on käskenyt meidän rukoilla alati, tai voimme kertoa esimerkkejä pyhistä kirjoituksista tai omasta kokemuksestamme niistä siunauksista, joita saamme rukouksista, joissa kiitämme, anomme tai kysymme. Minä esimerkiksi voin todistaa, että tiedän, että taivaallinen Isä vastaa rukouksiin. Olen saanut johdatusta ja lohtua niistä sanoista, joita on tullut mieleeni, ja Hengen kautta tiedän, että sanat ovat tulleet Jumalalta.

Profeetta Joseph Smithillä oli sellaisia kokemuksia, ja niin voi olla teilläkin. Hän sai vilpittömään rukoukseen tämän vastauksen:

”Poikani, rauha olkoon sielullesi; vastoinkäymisesi ja ahdinkosi kestävät vain pienen hetken,

ja sitten, jos kestät ne hyvin, Jumala korottaa sinut korkeuteen” (OL 121:7–8).

Se oli ilmoitus, jonka rakastava Isä antoi suuressa hädässä olevalle uskolliselle pojalle. Jokainen Jumalan lapsi voi olla yhteydessä Häneen rukouksessa. Mikään kehotus rukoilla ei ole vaikuttanut minuun yhtä voimallisesti kuin ne rakkauden ja valon tuntemukset, joita tulee vastauksina nöyriin rukouksiin.

Me saamme todistuksen mistä tahansa Jumalan käskystä pitämällä sen käskyn (ks. Joh. 7:17). Tämä pätee myös käskyyn, joka kehottaa meitä rukoilemaan alati ääneen ja salassa. Teidän opettajananne ja ystävänänne lupaan, että Jumala vastaa teidän rukouksiinne ja että Pyhän Hengen voimasta te voitte tietää itse, että vastaukset tulevat Häneltä.