Evankeliumi antoi minulle rauhaa

Perheemme liittyi kirkkoon, kun olin kuusivuotias, ja meidät sinetöitiin temppelissä, kun olin kahdeksanvuotias. Vanhempani opettivat minulle uutterasti juuri löytämämme uskon oppeja, joten vartuin tietäen, että rukous, pyhien kirjoitusten henkilökohtainen tutkiminen ja muut evankeliumiin liittyvät asiat voisivat tuoda suurta rauhaa.

Kuitenkin vasta lähetystyöni aikana opin todella arvostamaan pelastussuunnitelmaa. Isäni kuoli ollessani palvelemassa Australiassa. Kun lähetysjohtajani tuli kertomaan minulle, mitä oli tapahtunut, hän antoi minulle pappeuden siunauksen, joka keskittyi hyvin pitkälle pelastussuunnitelmaan. Tuo siunaus sekä henkilökohtainen opiskeluni seuraavina päivinä, viikkoina ja kuukausina auttoivat minua oppimaan tämän suurenmoisen opinkohdan ja arvostamaan sitä enemmän kuin koskaan ennen. Pystyin tarkastelemaan olosuhteitani pelastussuunnitelman valossa, ja pystyin ymmärtämään, kuinka suunnitelma on todella ihmeellinen. Pelastussuunnitelma on sittemmin alkanut merkitä minulle hyvin paljon.

Kun olen lähetystyöni jälkeen jatkanut pyhien kirjoitusten tutkimista, olen huomannut, että suuri osa Jumalan sanasta todistaa Hänen suuresta onnensuunnitelmastaan (ks. Alma 42:8). Tiedän, että on kuolemanjälkeistä elämää ja että voimme olla rakkaidemme kanssa jälleen tämän elämän jälkeen. Tieto siitä, että äitini, isäni ja sisarukseni sekä minut on sinetöity yhteen, antaa minulle suurta lohtua.

Tässä elämässä on kivuliaita kokemuksia, mutta elämän ei tarvitse olla rankkaa. Jeesuksen Kristuksen evankeliumi tekee asioista paljon helpompia. Sen ansiosta tiedän, että voin tuntea rauhaa ja lohtua kaikkina aikoina riippumatta siitä, mitä elämässäni tapahtuu.