Kuinka autan tätä lasta?

Vapahtajamme näytti meille, kuinka voimme palvella muita, sovittamalla sanomansa ja tekonsa yksilöllisiin tarpeisiin.¹ Esimerkiksi, kun Hän kävi nefiläisten luona, Hän kokosi luokseen heidän pienet lapsensa ja ”otti [heidät] yksitellen ja siunasi heidät ja rukoili Isää heidän puolestaan” (3. Nefi 17:21, kursivointi lisätty). Sitten enkelit ”ympäröivät nuo pienokaiset” taivaallisella tulella ja ”palvelivat heitä” (3. Nefi 17:24).

Me osallistumme Herran palvelutyöhön, kun opetamme kaikkia lapsia. Vanhin M. Russell Ballard kahdentoista apostolin koorumista on muistuttanut meitä: ”Niille meistä, joille on uskottu kallisarvoisia lapsia, on annettu pyhä, ylevä [taloudenhoitajan] tehtävä, sillä me olemme niitä, joille Jumala on antanut tehtäväksi ympäröidä tämän ajan lapset rakkaudella ja uskon tulella ja ymmärryksellä siitä, keitä he ovat.”² Kun täytämme vastuullisen tehtävämme opettaa lapsia, joilla on jokin vamma, Herra auttaa meitä sovittamaan palvelumme ja opettamisemme niin, että se vastaa heidän tarpeitaan.

Jotta Alkeisyhdistyksen opettajat ja johtohenkilöt voisivat paremmin ymmärtää näitä tarpeita, he voisivat tavata lapsen ja tämän vanhemmat, jolloin opettajalla on hyvä hetki alkaa osoittaa ystävällisyyttä lasta kohtaan. Usein paras paikka tutustumiseen on lapsen kotona, missä hän tuntee olonsa mukavaksi ja todennäköisemmin luo yhteyden uusiin ihmisiin.

Opettajien ja johtohenkilöiden tulee paneutua hankkimaan tietoa lapsen vammasta. Yksi hyvä lähtökohta tähän on kirkon internetsivusto lds.org/disability (saatavilla muutamilla kielillä), missä voi lukea tiettyjen vammojen yleisiä kuvauksia, saada vinkkejä opettamiseen ja löytää lisäaineistoa.

Tutkittuaan internetsivustoa opettajat ja johtohenkilöt voivat tavata lapsen vanhemmat uudelleen ja keskustella ideoista ja huolenaiheista sekä asettaa tavoitteita. Vanhemmat voivat kertoa lapsestaan sellaista, mikä auttaa opettajia onnistumaan, esim. kertoa oivalluksia siitä, kuinka lapsi kommunikoi, mistä toiminnoista hän pitää ja mitä kannattaa välttää sekä kuinka voi kannustaa sopivaan käytökseen. Vanhempien kanssa työskenteleminen on keskeistä sen ykseyden, yhteistyön ja jatkuvan vuoropuhelun luomiseksi, joita tarvitaan, jotta vammaista lasta voidaan parhaiten palvella.

Opettajien ja johtohenkilöiden tulee neuvotella myös pappeusjohtajiensa kanssa, kun he kehittelevät keinoja lapsen palvelemiseksi. Kun pojallamme ensi kerran diagnosoitiin autismi, emme tienneet, miten hyvin hänen siirtymisensä ikätoveriensa kanssa lastenhuoneesta Alkeisyhdistyksen luokkaan sujuisi. Eräs seurakuntamme sisar, joka on ammatiltaan opettaja, meni piispamme ja Alkeisyhdistyksen johtajan luo ja tarjoutui olemaan poikamme avustajana. Alkeisyhdistyksen johtaja, piispakunnan jäsen, mieheni ja minä tapasimme tämän sisaren, ja hän kertoi meille, kuinka voimme auttaa poikaamme. Asetimme tavoitteita ja laadimme suunnitelman auttaaksemme poikaamme ymmärtämään Alkeisyhdistyksen ohjelman kulkua. Seuraavien kolmen vuoden aikana meidän piti usein hieman säätää suunnitelmaa, mutta kun poikamme oppi ymmärtämään, mitä hänen ympärillään tapahtui, hän kiinnostui enemmän vuorovaikutuksesta ikätoveriensa kanssa sekä osallistumisesta oppiaiheisiin. Tämän sisaren ymmärtämys ja sitoutuminen loivat pohjan, joka on poikamme tukena edelleen. Tämän sisaren rakkaus ja ystävyys opettivat pojallemme, että hän on Jumalan rakas lapsi. Sen ansiosta hän pitää kirkkoa edelleen paikkana, johon hän voi mennä omana itsenään ja jossa häntä rakastetaan.

Me opettajat voimme seurata ”Vapahtajan esimerkkiä – tarjota toivoa, ymmärtää ja rakastaa niitä, joilla on jokin vamma”³. Kun osoitamme aitoa kiinnostusta lapsiin, joilla on jokin vamma, ystävyytemme heidän kanssaan kasvaa.

Kehitysvammaiset lapset saattavat kommunikoida eri tavalla kuin toiset. Kun opettajat oppivat ymmärtämään lapsen yksilöllistä kommunikointitapaa, he pystyvät rakentamaan luottamusta ja ystävyyttä sekä tulemaan tehokkaammiksi opettajiksi. Tässä on kaksi keinoa parantaa kommunikointia:

• Aseta kasvosi lapsen tasolle.⁴ Kun aikuiset tekevät niin, lapsi kokee vähemmän pelkoa ja enemmän sitä, että kuuluu joukkoon. Siitä on apua myös lapsille, joiden on vaikea keskittyä ryhmässä. Opettaja tai avustaja voi ajoittain oppitunnin aikana kiinnittää lapsen huomion ja sanoa oppiaiheeseen liittyvän virkkeen tai pari.

• Ota selvää, mistä lapsi on kiinnostunut. Lapset kokevat, että heitä arvostetaan, kun muut osoittavat kiinnostusta siihen, mistä he pitävät. Lapset, joilla on jokin vamma, kiintyvät usein tiettyihin asioihin, kuten tiettyyn leluun, eläimeen tai peliin. Opettaja voi pyytää lasta kertomaan siitä, mistä tämä on kiinnostunut, ja viitata asiaan oppitunnin aikana. Vaikka lapsi ei puhuisikaan, opettaja voi silti puhua siitä, mistä lapsi on kiinnostunut.

Useimmissa tapauksissa kehitysvammainen lapsi tulee laittaa hänelle kuuluvaan tavalliseen Alkeisyhdistyksen luokkaan. Tämä on tärkeää sekä lapselle että hänen ikätovereilleen. Integroiminen auttaa lasta oppimaan sopivaa sosiaalista kanssakäymistä ja käyttäytymistä kirkossa sekä valmistaa häntä siirtymään nuorten luokkiin. Yhdessä oleminen tarjoaa ikätovereille luokassa mahdollisuuksia palvella ja saada niitä ainutlaatuisia oivalluksia, joita vammaiset lapset voivat antaa. Yhdessä vietetty aika kannustaa myös ystävyyteen, joka on tärkeä osa sitä, että lapsi kokee kirkossa olevansa hyväksytty ja toivottu.

Kun poikamme oli esikouluikäinen, eräs pieni tyttö istui usein hänen vieressään Alkeisyhdistyksessä. Tyttö askarteli kortteja ja kuvia pojallemme, jos tämä ei ollut luokassa. Poikamme ei osannut kertoa meille tytön nimeä, mutta hän otti tyttöä aina kädestä ja nimitti tätä ystäväkseen. Heidän ystävyytensä antoi tytölle mahdollisuuksia palvella ja auttaa poikaamme olemaan onnellinen, kun hän käy kirkossa.

Vanhempi tai opettaja voi halutessaan helpottaa ystävyyttä siten, että luokan ensimmäisenä päivänä hän esittelee lapsen tämän ikätovereille ja kertoo, millainen tämä on – kertoo hänen lahjoistaan, taidoistaan ja lempipuuhistaan. Sitten he voivat puhua lapsen vammasta, jotta ikätoverit ymmärtävät hänen tarpeitaan ja niitä käytöstapoja, jotka saattavat tuntua heistä epätavallisilta. Jos vanhemmat ja kirkon johtohenkilöt ovat avoimia selittäessään näitä asioita, lapsen ikätovereista on usein luontevampaa ystävystyä hänen kanssaan.

Voit halutessasi ottaa yhteyttä asiantuntijoihin, jotka voivat auttaa Alkeisyhdistyksen opettajia laatimaan suunnitelman, jotta lapsi voi olla täydemmin mukana. Toisinaan lapsen opettaja koulussa tapaa mielellään vanhemmat ja Alkeisyhdistyksen johtohenkilöt opettaakseen heille, mitkä keinot toimivat lapsen kanssa koulussa. Opettaja voi ehkä jopa olla halukas tulemaan kirkkoon näyttämään käytännön mallia.

Muutamissa tapauksissa voidaan tehdä poikkeuksia, niin että lasta opetetaan erikseen tai tehdään muita järjestelyjä. Tästä kerrotaan lisää sivustolla LDS.org osiossa Serving in the Church [Palveleminen kirkossa] kohdassa Primary [Alkeisyhdistys].⁵

Voi olla haasteellista täyttää jokaisen lapsen tarpeita missä tahansa Alkeisyhdistyksen luokassa. Kun tuohon ryhmään kuuluu vammainen lapsi, on ehkä tarpeen kutsua opettajatoveri tai avustaja. Nämä kaksi opettajaa voivat vuorotella niin että toinen opettaa oppiaiheen ja toinen avustaa lasta, tai avustaja voidaan kutsua työskentelemään nimenomaan vammaisen lapsen kanssa. Alkeisyhdistyksen virkailijoiden tulee koordinoida oppiaiheiden aikataulut, sopia yhteisestä kommunikointitavasta ja keskustella siitä, kuinka he toimivat vaikeissa tilanteissa, joita saattaa syntyä. Kuten aina, rukous, keskusteleminen ja suunnitteleminen ovat ratkaisevan tärkeitä onnistuneen yhteistyön sekä kohottavan opetuskokemuksen luomisen kannalta.

Opettajatoveria tai avustajaa kutsuttaessa ota huomioon se, että vanhemmat työskentelevät lapsensa kanssa ja selviytyvät vammaisen lapsen kasvattamiseen liittyvistä haasteista 24 tuntia vuorokaudessa. He saattavat tarvita mahdollisuutta osallistua omiin sunnuntailuokkiinsa tai olla mukana muissa tehtävissä. Tämä lyhyt tauko saattaa auttaa heitä uudistamaan tarmoaan ja valmistautumaan kohtaamaan tulevan viikon haasteita.

Kirkon käsikirjassa sanotaan: ”Johtohenkilöiden ja opettajien tulee ottaa vammaiset jäsenet mukaan kokouksiin, luokkiin ja toimintoihin mahdollisimman täysipainoisesti. Oppiaiheet, puheet ja opetusmenetelmät tulee sovittaa vastaamaan kunkin henkilön tarpeita.”⁶ Oppiaiheen opettaminen tavalla, joka vastaa luokan kunkin jäsenen tarpeita, edellyttää rukousta, luovuutta ja ponnistelua.

Aloita ottamalla selvää siitä, kuinka lapsi oppii parhaiten. Leader and Teacher Resources [Lisäaineistoa johtohenkilöille ja opettajille] -linkki sivustolla lds.org/disability sisältää tietoa oppiaiheiden soveltamisesta. Kunkin vammaan liittyvän otsikon alla on lueteltu lisää ehdotuksia. Myös sivustolla LDS.org osion Serving in the Church [Palveleminen kirkossa] kohta Primary [Alkeisyhdistys] on oivallinen apukeino. Vammaista lasta varten tehdyt sovellukset ovat hyödyllisiä muillekin lapsille. Nämä keinot ovat toimineet omalla kohdallani:

• Näkeminen: Monet lapset ovat visuaalisia oppijoita, mikä tarkoittaa sitä, että kuvat tai esineet auttavat heitä ymmärtämään ajatuksia. Opettajatoveri tai avustaja voi istua vammaisen lapsen vieressä ja näyttää hänelle piirroksia tai kuvia koko oppiaiheen ajan havainnollistaakseen sitä, mitä opetetaan. Jos lapsi pitää piirtämisestä, hän haluaa ehkä tyhjän paperin. Siihen hän voi avustajansa kanssa yhdessä piirtää oppiaiheessa mainittuja asioita.

• Kuunteleminen: Lapset, jotka oppivat kuuntelemalla, pitävät kertomusten kuulemisesta. Heistä on myös mukavaa, kun opettaja värittää kertomusta omalla äänellään – kuiskaa, henkäisee yllätyksestä tai puhuu jännittävissä kohdissa hieman nopeammin. Opettajien pitää ehkä yksinkertaistaa ja lyhentää oppiaiheessa olevia kertomuksia, jotta vammainen lapsi ymmärtää ja pysyy kiinnostuneena. Voit halutessasi esittää kertomuksen, ottaa sitten kertomuksen periaatteet ja sijoittaa ne käytännön tilanteisiin tai lapselle tuttuun kertomukseen tai tapahtumaan.

• Koskeminen: Lapset, jotka oppivat koskemalla, pitelevät ja tunnustelevat mielellään tavaroita. Jos oppiaiheen kertomuksen tapahtumapaikka on ulkona, opettaja voisi tuoda sileän kiven, pienen oksan tai täytetyn eläimen, jota hän voi kertomuksen aikana näyttää ja sitten kierrättää niin että jokainen voi vuorollaan pidellä ja tarkastella sitä. Askartelut ja värityskuvat ovat myös hyödyllisiä, käsin kosketeltavia asioita.

Osallistuminen on tärkeää vammaisille lapsille. Käytä luovuutta keksiessäsi keinoja saada heidät mukaan yhteisen tuokion tehtävävuoroihin: pyhien kirjoitusten kohta, rukous ja puhe. Esimerkiksi jos lapsen on vaikea puhua, hän pystyy ehkä kertomaan näyttämällä kuvia. Tai jotkut lapset – vaikka ovatkin liian ujoja tai haluttomia puhumaan – saattavat pitää ajatuksesta, että he seisovat puhujapöntön takana. Tässä tapauksessa anna lapsen seistä puhujapöntön takana ja olla innoissaan siinä olemisesta samalla kun aikuinen auttaa häntä sanomalla hänen tehtävänsä edellyttämät sanat. Lapsi voi auttaa pitelemällä puheeseensa liittyviä kuvia tai olemalla esimerkkinä siitä, milloin pitää ristiä kädet rukoukseen.

Seuraavassa on muutamia muita toimintoja ja sovellustapoja, joita voit harkita:

• Alkeisyhdistyksen sakramenttikokousohjelma. Vammainen lapsi saattaa tarvita erityistukea ja joustamista, koska sakramenttikokousohjelma ei kuulu hänen normaaliin rutiiniinsa. Kun hän voi olla mukana muutamissa harjoituksissa, se auttaa häntä sopeutumaan muutoksiin. On hyvä idea antaa lapsen istua avustajansa vieressä, jotta tämä voi muistuttaa häntä ennen lauluja tai ennen hänen omaa vuoroaan puhua. Jos melu tai uusi tilanne, kuten seurakunnan näkeminen, hämmentää häntä helposti, varaa salin etuosan lähelle sivupenkki häntä ja hänen avustajaansa varten. Näin hän voi värittää, katsella kuvakirjoja tai poistua hetkeksi käytävään häiritsemättä muita lapsia. Tämän ansiosta hän voi myös mennä eteen lausumaan oman osansa tai laulamaan ja sitten palata penkille rauhoittumaan. Joku toinen lapsi saattaa istua ihan mielellään edessä puhujakorokkeella mutta voi tarvita jotakin ajankuluksi, esim. pari kolme paperiliitintä tai sileän kiven hypisteltäväksi sylissään. Tästä on hyötyä lapsille, joiden on vaikea keskittyä isoissa ryhmissä.

• Yhteinen tuokio. Jos lapsen luokalle annetaan yhteisessä tuokiossa jokin tehtävä, pidä huoli siitä, että vammainen lapsi otetaan mukaan häntä itseään miellyttävällä tavalla. Jos luokka esittää pienoisnäytelmän, hänellä voi olla lyhyt puheosa tai sellainen osa, jossa ei tarvitse puhua lainkaan. Jo yksinkertaisiin roolivaatteisiin pukeutuminen muiden lasten kanssa auttaa häntä tuntemaan, että hän on mukana. On tärkeää, että hän voi saada yhteisiä kokemuksia ikätoveriensa kanssa kehittääkseen ystävyyssuhteita.

• Erityisohjelmat. Jos Alkeisyhdistys osallistuu sellaiseen toimintaan kuten seurakunnan kykyiltaan tai jouluohjelmaan eikä vammainen lapsi pidä kovista äänistä tai täpötäysistä tiloista, anna hänen luokkansa esiintyä ohjelmassa ensimmäisenä. Sitten hänen vanhempansa voivat tarvittaessa viedä hänet kotiin, ennen kuin hänestä alkaa tuntua ahdistavalta.

Autistisen poikani ansiosta olen saanut uuden näkemyksen siitä, mitä tarkoittaa olla Jumalan lapsi. Olen oppinut, että taivaallinen Isä todella tuntee jokaisen meistä yksilöllisesti ja rakastaa meitä. Hän tuntee meidän tarpeemme, ja Hän antaa vanhemmille ja johtohenkilöille johdatusta Pyhän Hengen kautta pitääkseen huolta niiden perheiden ja lasten elämästä, joita me palvelemme, ja siunatakseen heitä. Olen myös oppinut arvostamaan ja rakastamaan poikamme Alkeisyhdistyksen opettajia ja kirkon johtohenkilöitä, jotka ovat paneutuneet hänen kanssaan ystävystymiseen. He ovat ihania esimerkkejä Vapahtajan rakkaudesta.

Kehitysvammaisen lapsen opettaminen edellyttää ylimääräistä aikaa ja ponnistelua, ja aika ajoin siihen liittyy turhautumisen hetkiä. Mutta rukouksen, innoituksen ja Herraan luottamisen avulla voimme menestyä, kun täytämme taloudenhoitotehtävämme auttaa näitä erityisiä lapsia.