”Toisenlaista paastoa minä odotan”

Siinä vaiheessa kun toverini ja minä aloimme opettaa Corina Aguilaria, hän oli jo ilmaissut haluavansa tulla kirkkoon. Saatuaan tietää evankeliumin palautuksesta sekä luettuaan ja rukoiltuaan Mormonin kirjan johdosta hän tunsi kirkon olevan totta. Häntä pidätteli vain yksi asia: hänen miehensä Manuel.

Corina ei halunnut käydä kirkossa yksin – hän oli päättänyt, että hänen koko perheensä oppisi evankeliumia yhdessä. Manuel teki kuitenkin työssään pitkiä päiviä, ja kun hän tuli kotiin, niin hän ei suinkaan halunnut kuunnella keitään lähetyssaarnaajia.

Corina alkoi rukoilla, että Manuel saisi halun tavata meidät, mutta viikot kuluivat ilman että tämän asenne olisi muuttunut. Sitten eräänä päivänä oppiaiheen päättyessä Corina kysyi meiltä paastoamisesta. Olimme myöhässä seuraavalta opetukselta, joten selitimme lyhyesti, että kun paastoamme, olemme ilman ruokaa tai juomaa kahden perättäisen aterian ajan. Sinä aikana me rukoilemme taivaalliselta Isältä apua ja johdatusta itsellemme tai muille. Lähdimme kiireesti luvaten opettaa hänelle enemmän seuraavalla käynnillämme.

Muutaman päivän kuluttua kävimme jälleen Corinan luona. Oppiaiheen aikana hän yllätti meidät sanoessaan surullisesti: ”En usko, että pystyn paastoamaan.” Hän selitti, että viime käynnistämme lähtien hän oli paastonnut. Hän oli aina päivän ilman aamiaista tai lounasta ja söi sitten päivällisen. Päivällisen jälkeen hän aloitti taas paaston eikä syönyt mitään ennen seuraavan päivän päivällistä. Näin oli jatkunut kolmen päivän ajan. ”Olen yrittänyt todella kovasti”, hän kertoi meille, ”mutta se on niin vaikeaa.”

Hämmästyneinä hänen uskostaan selitimme nopeasti, että tavallisesti paastoamme vain yhden päivän. Sitten meitä kiinnosti kuulla, mikä oli saanut hänet uhrautumaan sillä tavoin, ja kysyimme: ”Corina, voimmeko kysyä sinulta, minkä puolesta olet paastonnut?”

”Mieheni puolesta”, Corina vastasi.

Hänen halunsa noudattaa Herran käskyjä ja tavoitella siunauksia perheelleen teki meihin vaikutuksen. Vanhin Joseph B. Wirthlin (1917–2008) kahdentoista apostolin koorumista on opettanut: ”Kun paastoamme, vanhurskailla rukouksillamme ja pyynnöillämme on usein suurempi voima.”¹ Niin oli Corinankin kohdalla. Seuraavalla viikolla Manuel suostui tapaamaan meidät. Vaikka hän olikin epäilevä, niin saatuaan tietää pelastussuunnitelmasta hänkin alkoi rukoilla ja jopa piti autossaan mukanaan Mormonin kirjaa lukeakseen sitä töissä tauoilla. Lopulta Corina, Manuel ja heidän kolme lastaan alkoivat käydä kirkossa yhdessä.

Vaikka Manuel edistyi kovasti, hänellä oli vaikeuksia viisauden sanan noudattamisessa. Hän oli juonut alkoholia nuorukaisesta asti. Paitsi että hänen oli vaikeaa lopettaa juominen, hän myös pelkäsi ystäviensä pilkantekoa.

Manuelin alkoholinkäyttö tuntui pitävän ottessaan myös Corinaa, ja vuosien ajan hän oli yrittänyt auttaa miestään. Tukenaan juuri löytämänsä usko sekä todistus paaston voimasta hän alkoi nyt paastota säännöllisesti, jotta Manuel saisi voimaa noudattaa viisauden sanaa.

Corinan rakkaus aviomiestään kohtaan muistutti minua Uuden testamentin kertomuksesta, jossa isä pyysi apostoleja parantamaan sairaan poikansa. Vaikka he osoittivat uskoa, he eivät pystyneet tekemään ihmettä. Sitten Herra kuitenkin paransi lapsen selittäen myöhemmin, että ”tämä laji ei lähde muulla kuin rukouksella ja paastolla” (Matt. 17:21).

Ja niin tapahtui, että Manuel sai vähitellen rukouksen ja paaston avulla voimaa päästä irti tavastaan. Ja vaikka hänen ystävänsä alussa pilkkasivat häntä, he alkoivat pian kunnioittaa häntä entistä enemmän, kun hän osoitti uskollisuuttaan Herraa kohtaan noudattamalla Hänen käskyjään.

Sen lisäksi, että saamme apua, voimaa ja johdatusta Herralta, paastoaminen suo meille mahdollisuuden antaa nälkäiselle omastamme ja ravita sitä, joka kärsii puutetta (ks. Jes. 58:10), kun maksamme runsaan paastouhrin. Presidentti Marion G. Romney (1897–1988), ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, on opettanut: ”Olkaa anteliaita antaessanne, jotta voisitte itse kasvaa. – – Minä lupaan jokaiselle, joka tekee niin, että hän itse vaurastuu sekä hengellisesti että ajallisesti.”²

Kun Aguilarit valmistautuivat kasteelle, heidän uskoaan koeteltiin monin tavoin. Pian kastepäivän sopimisen jälkeen Manuel menetti työpaikkansa eivätkä hän ja Corina tienneet, kuinka he maksaisivat vuokran ja muut laskut puhumattakaan ruoan ostamisesta lapsilleen. Vaikka he saivat taloudellista tukea sukulaisilta, se ei riittänyt kaikkiin heidän taloudellisiin velvoitteisiinsa.

Koska Manuel ja Corina eivät keksineet mitään muutakaan vaihtoehtoa, he päättivät pitää pihakirpputorin. He myivät ne muutamat ylellisyystavarat, joita heillä oli asunnossaan, ja sitten he alkoivat myydä kaikkea sellaista, mitä ilman he saattaisivat tulla toimeen. Noin viikon kuluttua he olivat saaneet riittävästi rahaa maksaakseen sen kuun vuokran, mutta he tunsivat yhä pelkoa siitä, kuinka he pärjäisivät tulevina kuukausina.

Varsin pian seurakunnan jäsenet tulivat apuun. Seurakunnanjohtaja tapasi Manuelin ja kysyi, mitä muuta apua he tarvitsivat. Ja seurakuntalaiset tekivät voitavansa auttaakseen Aguilareja selviytymään tilanteesta.

Kun Aguilarit edelleen noudattivat käskyjä ja tekivät kaiken voitavansa perheensä elannon eteen, he saivat osakseen monia siunauksia – myös uusia työmahdollisuuksia. He oppivat, että koettelemustenkin hetkinä Herra lupaa huolehtia meistä, jos olemme kuuliaisia.

Marraskuun 9. päivänä vuonna 2008 Manuel, Corina, Jovani ja Lupito Aguilar astuivat kasteen vesiin. Mariela, perheen nuorin, odotti innokkaasti sitä, että täyttäisi kahdeksan ja pääsisi kasteelle. Pian Manuel sai Aaronin pappeuden ja myöhemmin Melkisedekin pappeuden.

Vuoden kuluttua Manuel ja Corina menivät temppeliin saamaan endaumenttinsa, ja nyt he valmistautuvat palaamaan temppeliin, jotta heidän lapsensa sinetöitäisiin heihin.

Manuel ja Corina, jotka ovat ensimmäisiä kirkon jäseniä omissa suvuissaan, ovat pioneereja, jotka uskon ja uhrauksen esimerkillään näyttävät vanhurskasta mallia jälkeläisilleen ja muille. Sen lisäksi että he ovat auttaneet lapsiaan saamaan evankeliumin siunaukset, he ovat myös näyttäneet ystäville ja sukulaisille sitä iloa, joka on tullut heidän elämäänsä kuuliaisuudesta käskyille. Jotkut ystävistä ja sukulaisista ovat tavanneetkin lähetyssaarnaajat ja menneet sittemmin kasteelle.

Paastoaminen suo mahdollisuuden ainutlaatuisiin voiman ja lohdun siunauksiin. Aguilarin perheen tavoin me kaikki kohtaamme koettelemuksia ja vaikeuksia pyrkiessämme seuraamaan Vapahtajaa. Meillä saattaa olla vaikeuksia voittaa henkilökohtaisia heikkouksia tai kiusauksia tai muiden virheet saattavat aiheuttaa meille tuskaa. Meistä saattaa tuntua, että fyysiset tai emotionaaliset tuskat ahdistavat meitä tai meidän täytyy kenties kestää taloudellisten vaikeuksien kausia. Olipa kantamamme taakka mikä tahansa, paastoaminen auttaa meitä jättämään taakkamme Herran huomaan – Hän pitää meistä huolen (ks. Ps. 55:23). Kun noudatamme paaston lakia uskossa ja määrätietoisesti, saamme nähdä omassa elämässämme siunauksia, joita luvataan Jesajan kirjan luvussa 58.