Kun uskon Jumalaan, en ole koskaan yksin
”Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia” (Room. 8:16).
”Kun uskot Jeesukseen Kristukseen ja taivaalliseen Isään, et ole koskaan yksin.” Olen kuullut tämänkaltaisia ilmauksia monet kerrat, mutta en ole koskaan aikaisemmin ymmärtänyt niitä niin syvällisesti kuin nykyään.
Jokainen joutuu lopulta kohtaamaan sen väistämättömän tosiasian, että jonakin päivänä hän saattaa olla yksin. Minun kohdallani se päivä tuli avioeron, lasten kotoa muuttamisen ja varhaiseläkkeelle siirtymisen vuoksi aiemmin kuin olin odottanut. Tuskallisin este, joka minulla oli voitettavana, oli eläminen yhtäkkisen hiljaisuuden ja tyhjyyden kanssa sen jälkeen kun olin vuosikaudet viettänyt kallisarvoista aikaa perheen ja ystävien, puolison ja lasten sekä työtoverien kanssa.
Vaikka nautin kotiopettajieni ja kotikäyntiopettajieni sekä muiden ystävieni vierailuista, niin suurimman osan aikaa tunsin olevani aivan yksin, enkä pitänyt siitä. Jatkuva hiljaisuus aiheutti lopulta hillittömän kyynelten virran. En löytänyt lohtua millään muulla tavalla kuin polvistumalla rukoukseen.
Itkettyäni taivaalliselle Isälle tuntikausilta tuntuvan ajan sisimmässäni alkoi tapahtua muutos ja tunsin taivaallisen Isän Hengen vaikutuksen. Kyyneleeni laantuivat joksikin aikaa, kun imin itseeni Hänen rakkauttaan, joka tunkeutui sieluuni. Tiesin Hänen ymmärtävän surullisuuteni, ja sen ansiosta oloni vapautui kyllin itkeäkseni vieläkin pidempään, kuten lapsi, joka kaaduttuaan itkee nähdessään äitinsä. Kun hautasin pääni kuvitteellisesti taivaallisen Isän syliin, tiesin, että Hän halusi lohduttaa minua niin pitkään kuin tarvitsin sitä. Ajoittain mieleeni tuli hetkellisiä ajatuksia siitä, että olin liian vanha toimiakseni sillä tavoin. Tiesin kuitenkin, ettei taivaalliselle Isälleni ollut väliä sillä, kuinka vanha tai nuori olin. Tiesin vain, että Hän ymmärsi minua ja olisi aina valmis auttamaan minua.
Vaikka olisin yhä mieluummin naimisissa, olen nykyään oppinut nauttimaan hiljaisuudesta. Kuuntelen valtameren aaltoja ja katselen auringonlaskua. Minä kirjaimellisesti pysähdyn ja tunnen ruusujen tuoksun. Kuuntelen Hengen johdatusta ja toimin sen mukaan. En pelkää olla yksin, koska en ole yksin niin kauan kuin uskon taivaalliseen Isään ja Jeesukseen Kristukseen. Näen taivaallisen Isän ja Jeesuksen Kristuksen Hengen lähes kaikessa mitä teen.
”Uskon ansiosta Jeesukseen Kristukseen ja taivaalliseen Isään et ole yksin.” Nykyään näillä sanoilla on uusi ja syvällinen merkitys syvällä sydämessäni, ja tiedän ilman epäilystä, etten ole koskaan yksin. Olen Hänen tyttärensä, ja Hän rakastaa minua.
Valokuvakuvitus Robert Casey