Minun sukututkimushaasteeni

Piispa Page, meidän nuorten naimattomien aikuisten seurakunnan piispa, aloitti selittämällä, että sukututkimus- ja temppelityö ei ole yksistään vanhempia tai isovanhempia varten – se on meidän sukupolvemme vastuulla ja osasyynä siihen, miksi meidät on lähetetty maan päälle tänä aikana. Sitten hän esitti haasteen: FamilySearch-indeksointi. Itse asiassa hän ehdotti, että seurakuntamme indeksoisi 100 000 nimeä.

Hanke tulisi olemaan suunnaton. Jokaisen henkilön pitäisi indeksoida 1 000 nimeä. Mutta kun piispa Page kysyi, ketkä sitoutuisivat tavoitteeseen, me kaikki nostimme kätemme.

Se haaste muodostui pian tärkeäksi elämässäni. Latasin FamilySearch-indeksointiohjelmiston, luin opasaineiston ja aloitin.

Alussa se tuntui vaikealta. Käsialasta ei aina saanut helposti selvää. Mutta joka kerta kun sain jonkin nimiryhmän valmiiksi, tunsin suurempaa varmuutta.

Koska sukuni on alun perin Chilestä, päätin indeksoida espanjankielisiä nimiä. Kenties siitä syystä kokemus tuntui erityisen henkilökohtaiselta. Minusta ei tuntunut, että vain kirjoitin nimiä koneella, koska käsitin, että jokainen niistä kuului henkilölle, joka voisi saada temppelisiunaukset.

Huomasin pian, että indeksointi on hienoa tekemistä sunnuntaipäiville. Koska asun kaukana perheestä, minusta tuntuu toisinaan, ettei kirkon jälkeen ole paljoakaan tekemistä. Mutta indeksoiminen auttaa minua käyttämään aikani hyödyllisesti, ja voin samalla kuunnella musiikkia tai puheita.

Sain vahvistusta, kun vaarnanjohtajamme lainasi presidentti Boyd K. Packerin, kahdentoista apostolin koorumin presidentin, sanoja: ”Mikään työ ei ole tälle kirkolle parempi suoja kuin temppelityö ja sitä tukeva sukututkimustyö. Mikään työ ei ole hengellisesti jalostavampaa. Mikään tekemämme työ ei anna meille enemmän voimaa. – – Työmme temppelissä antaa meille kilven ja suojan sekä yksilöinä että kansana.”¹

Voi tuntua, että vastustajan palavat nuolet (ks. 1. Nefi 15:24) pommittavat erityisesti nuoria aikuisia, ja tässä minulle luvattiin varjelusta. Tunsin voimakasta halua auttaa seurakuntamme jäseniä kokemaan tuon saman siunauksen, joten eräs ystäväni ja minä järjestimme indeksointijuhlan. Monet toivat kannettavan tietokoneen. Ne, jotka olivat jo tutustuneet indeksoimiseen, antoivat tietokoneensa muiden käyttöön ja vastasivat aloittelevien kysymyksiin.

Muutaman seuraavan kuukauden aikana myös seurakunnan johtohenkilöt järjestivät tavoitteeseemme liittyviä toimintoja. Kun joku lannistui, rohkaisimme toisiamme. Minua hämmästytti se ykseyden tunne, jota meissä kehittyi palvellessamme yhdessä Herraa ja toisiamme.

Seurakuntamme ei lopulta aivan saavuttanut 100 000 nimen tavoitettamme, vaikka monet saivatkin indeksoitua 1 000 nimeä. Piispamme haaste ei kuitenkaan liittynyt numeroihin – sen tarkoituksena oli auttaa meitä saamaan todistus sukututkimustyöstä. Ja koska siihen kuului palvelemista ja muiden pelastamista, me tunsimme sen puhdistavan vaikutuksen.

Olen kiitollinen mahdollisuudesta osallistua Herran työhön. Tehdessäni Hänen työtään olen myös oppinut tuntemaan Hänet paremmin.