2016
Löysin tieni pimeyden sumun läpi
Tammikuu 2016


Löysin tieni pimeyden sumun läpi

Juventa Vezzani, Kalifornia, Yhdysvallat

Kuva
illustration of a book of scriptures on a table by a window

Kuvitus Stan Fellow

Joitakin vuosia sitten koin elämässäni erityisen synkän vaiheen. Minulla oli monia vaikeita haasteita, ja tunsin lannistuvani ja nääntyväni raskaiden taakkojen vuoksi.

Eräänä sunnuntaina kirkossa katselin kaikkia ympärilläni olevia onnellisia perheitä, jotka lauloivat kirkon lauluja ja kokivat Jumalan rakkautta. Halusin tuntea samalla tavoin, mutta jokin tuntui olevan minussa fyysisesti vialla.

Olin tuntenut Hengen aiemmin, mutta en ollut pystynyt tuntemaan sitä vähään aikaan. Kuten Lehin näyssä elämän puusta, tuntui aivan kuin pimeyden sumut olisivat ympäröineet minut täysin – en pystynyt edes näkemään puuta (ks. 1. Nefi 8:2–24).

Kun sakramenttirukoukset alkoivat, suljin silmäni ja rukoilin taivaallista Isää pyytäen varmuutta Hänen rakkaudestaan. Kysyin Häneltä, miksi en pystynyt maistamaan elämän puun hedelmää.

Pohtiessani Lehin unta sain terävän oivalluksen. ”Miksi en ole muistanut tätä aiemmin?” ajattelin. Pimeyden sumun läpi kulkeminen on aivan normaali osa Jumalan suunnitelmaa. Hän antaa meidän kokea vaikeuksia aika ajoin, jotta voimme turvata täysin Häneen ja Hänen Poikaansa. Ratkaisu on pitää kiinni rautakaiteesta. Näin yhä itseni pimeyden sumuissa, mutta tunsin toivoa.

Kun tuo vaikutelma häipyi mielestäni, tunsin Pyhän Hengen suloisen vakuutuksen, että koettelemukseni menisivät aikanaan ohi. Henki todisti, että taivaallinen Isä oli auttamassa. Pyyhin kyyneleet silmistäni kiitollisena siitä, että olin jälleen pystynyt tuntemaan Hengen.

Aloin uppoutua pyhiin kirjoituksiin. Koin vielä monia synkkiä päiviä, mutta minulla oli uskoa, että jos pitäisin kiinni rautakaiteesta – Jumalan sanasta (ks. 1. Nefi 11:25) – vapautuisin pimeyden sumuista. En ole varma, kuinka kauan siihen meni, mutta viimein yhtenä päivänä sain taas kokea Jumalan rakkautta. Se oli kuin lämmin auringonpaiste pitkän talven jälkeen.

Kun olen kamppaillut aika ajoin elämän haasteissa, olen muistanut lupaukseni pitää tiukasti kiinni rautakaiteesta tutkimalla pyhiä kirjoituksia ja profeettojen sanoja. Tiedän, että kun joudun pimeyden sumuihin, minulla on ne välineet, joita tarvitsen nähdäkseni tieni niiden läpi, ja lupaus lämpimästä vastaanotosta toisella puolen.