Mihin me uskomme
Me uskomme, että tulee olla myönteinen
Pyhissä kirjoituksissa meitä neuvotaan usein riemuitsemaan ja iloitsemaan. Herra sanoo meille kohdassa 2. Nefi 2:25: ”Ihmiset ovat, jotta heillä voisi olla ilo.” Tämän elämän tarkoitus on johtaa meidät siihen iloon, joka on Herran perimmäisenä lupauksena.
Iloitseminen ei tarkoita sitä, että on tietämätön elämän haasteista tai suhtautuu niihin naiivisti. Vanhin Neal A. Maxwell (1926–2004) kahdentoista apostolin koorumista on kuvaillut iloisuutta ”syväksi luottamukseksi Jumalan ilmoittamiin tarkoituksiin – ei vain koko ihmiskuntaa varten vaan meille kullekin yksilöinä”1. Haasteita koemme varmasti, sillä ne kuuluvat luonnollisena osana kuolevaisuuteen, mutta lannistumisen ja surun ei tarvitse painaa meitä. Me voimme turvata Herraan ja olla myönteisiä.
Jeesus Kristus on luvannut meille, että me kokisimme ahdistusta, mutta Hän on myös antanut kehotuksen: ”Pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman” (Joh. 16:33). Presidentti Ezra Taft Benson (1899–1994) on opettanut, että koska meillä on evankeliumi, ”meidän myöhempien aikojen pyhien jos keiden pitäisi olla kaikkein toiveikkaimpia ja vähiten pessimistisiä”2.
Me kaikki tunnemme toisinaan murhetta ja lannistumme, mutta voimme silti olla iloisella mielellä. Vanhin Richard G. Scott (1928–2015) kahdentoista apostolin koorumista on sanonut: ”Todistan, että uskomalla Vapahtajaan ja olemalla kuuliainen Hänen opetuksilleen onni ei koskaan pääty, mutta murhe päättyy.”3 Me voimme elää iloiten tiedosta, että ahdinkomme ”kestävät vain pienen hetken” (OL 121:7).
Kun turvaamme Jumalan meitä koskevaan suunnitelmaan ja päätämme elää myönteistä asennetta vaalien, kykymme selviytyä elämän haasteista vahvistuu. Huolemme ja pelkomme vaikuttavat meihin aiempaa vähemmän, ja me koemme sitä iloa, jota Herra haluaa meidän kokevan.