2016
Rukoile sen johdosta
Tammikuu 2016


Palvelemme kirkossa

Rukoile sen johdosta

Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.

Olin pyytänyt Herraa näyttämään minulle, kuinka voin olla parempi äiti, ja Hän antoi minulle kirkossa tehtävän, joka opettaisi minulle sitä.

Kuva
Illustration depicting a bishop extending a calling to a woman.

Kuvitus Katie Payne

Sanoin piispalle, että hän oli erehtynyt henkilöstä.

”Minä en pidä muiden ihmisten lapsista, en ole ikinä opettanut lapsia enkä osaa laulaa”, sanoin.

”Sisar Taylor”, hän vastasi, ”Herra tekee päteväksi sen, jonka Hän kutsuu. Sinä selviydyt hienosti.”

Hän pyysi minua harkitsemaan tätä tehtävää ja kertomaan hänelle seuraavana sunnuntaina, ottaisinko sen vastaan.

”Minä yritän kasvattaa kuusivuotiasta, kolmevuotiasta ja vauvaa”, sanoin. ”Selviydyn hädin tuskin päivästä omien lasteni kanssa, ja nyt haluat sälyttää minulle 40 lisää ja pyydät minua opettamaan heille lauluja?”

Hän vastasi: ”Rukoile sen johdosta.”

Yritin sinä iltapäivänä selittää miehelleni Markille, miksi tuon tehtävän vastaanottaminen oli huono idea. Kuinka voisin työskennellä Alkeisyhdistyksessä, kun en pystynyt edes olemaan omille lapsilleni sellainen äiti kuin halusin olla? Pelko, etten ollut hyvä äiti, oli ahdistanut minua kuukausia.

Viikko kului yhdessä hujauksessa, mutta ajatukseni palasivat yhä uudelleen piispan sanoihin lähtiessäni. Viimein sunnuntaiaamuna polvistuin makuuhuoneessani rukoukseen. Kyyneleet alkoivat virrata poskilleni, mutta suloinen rauha täytti sydämeni. Tiesin heti, että oli oikein ottaa se tehtävä vastaan. Kun alistuin Herran tahtoon, sydämestäni hävisivät kaikki pelot.

Mennessäni sakramenttikokouksen jälkeen Alkeisyhdistyksen huoneeseen Alkeisyhdistyksen johtaja esitteli minut ja lapset lauloivat tervetuliaislaulun. Katsellessani heidän toiveikkaita ilmeitään ja nähdessäni kuusivuotiaan poikani säteilevän päätin olla niin hyvä Alkeisyhdistyksen musiikinohjaaja kuin pystyisin.

Siitä lähtien minulta kului paljon aikaa laulujen opettelemiseen ja opetuksen valmistamiseen. Soitin Alkeisyhdistyksen lauluja kotona, autossa ja kävelyillä. Tutkin eri opetusmenetelmiä ja käytin joka viikko tuntikaupalla aikaa julisteiden tekemiseen ja leikkien kehittelemiseen.

Kun valmistelin yhtenä iltana keittiönpöydän ääressä opetusta laulutuokioon, hyräilin laulua ”Voimaa pyhistä kirjoituksista”. Kuusivuotiaani istui keittiön työtason ääressä syömässä voileipää, ja kolmevuotiaani leikkeli paperinpaloja vieressäni. Kun hyräilin kertosäettä, äkkiä kumpikin lapsista puhkesi laulamaan:

Kirjoitukset suojaa synniltä,

kirjoitukset suo voimaa ylhäältä!

Kirjoitukset! Voimaa niistä saan

joka päivä kun niitä luen vaan.1

Silloin tiesin, että tuo tehtävä oli vastaus rukouksiini. Olin pyytänyt Herraa näyttämään minulle, kuinka voin olla parempi äiti, ja Hän antoi minulle kirkossa tehtävän, joka opettaisi minulle sitä samalla kun opetin lapsille lauluja.

Olen hyvin kiitollinen piispani saamasta innoituksesta ja hänen rakastavista sanoistaan: ”Rukoile sen johdosta.”