Ilmoitettuja tosiasioita kuolevaisuudesta

Jumala sanoi Aadamille: ”Kasvot hiessä sinun on syötävä leipäsi, kunnes palaat maahan” (Moos. 4:25; ks. myös 1. Moos. 3:19). Jotkut ihmiset pitävät Herran sanoja kielletyn hedelmän syömisestä koituneena kirouksena Aadamille ja hänen jälkeläisilleen. Minä kuulen nämä sanat kuitenkin rakastavan Isän sanoina, joilla Hän selittää nuorelle ja kokemattomalle pojalle sen langenneen, kuolevaisen maailman olosuhteita, jossa tuo poika tulee pian elämään.

Kuten maanpäällinen isä valmistaa poikaansa lähtemään kotoa, Isä auttoi ensimmäistä ihmistä valmistautumaan siihen, millaista on elää omillaan poissa kotoa. Hän selitti, että työ oli uusi tosiasia – yksi kuolevaisuuden tosiasia.

Taivaallinen Isä tiesi, että Aadamin ja Eevan pitäisi pian taistella luonnonvoimia ja jopa itse maata vastaan. Toisin kuin heidän kokemuksensa Eedenin puutarhassa, jossa he saivat kaiken valmiina, selviytyminen elämästä kuolevaisuudessa vaatisi fyysistä ja henkistä ponnistelua, hikeä, kärsivällisyyttä ja sinnikkyyttä.

Se, että oppii tekemään työtä – että koulutamme mieltämme, ruumistamme ja henkeämme ja pidämme ne kurissa, jotta voimme ponnistella, olla tuotteliaita, saavuttaa tavoitteita ja edistyä – on jokaisen elämän perustavaa laatua oleva tosiasia kuolevaisuudessa. Se on yksi niistä tavoista, joilla meistä tulee Jumalan kaltaisia ja joilla toteutamme Hänen tarkoituksiaan maan päällä. Taivaallinen Isä, Jeesus Kristus ja Pyhä Henki tekevät kaikki työtä. Heidän työnsä ja Heidän kirkkautensa on ”ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen” (Moos. 1:39). Tosiasia on se, ettei kirkkautta voi olla ilman työtä.

Yksi pääasiallisista syistä, miksi ihmisten pitää tehdä työtä, on perheen elättäminen. Asiakirjassa ”Perhe – julistus maailmalle” mainitaan ”elättäminen” yhdeksi kolmesta erityisesti miehille annetuista tehtävistä.² Miehellä, joka osaa tehdä työtä ja elättää itsensä, on luottamus siihen, että hän voi mennä naimisiin ja elättää vaimon ja lapset.

Piispa H. David Burton, entinen kirkon johtava piispa, on sanonut: ”Työn tekeminen – rehellisesti ja tuottavasti – tuo tyytyväisyyttä ja omanarvontuntoa. Kun olemme tehneet kaiken voitavamme ollaksemme omavaraisia, pitääksemme huolen omista ja perheemme tarpeista, voimme kääntyä Herran puoleen luottavaisina ja pyytää, mitä meiltä kenties vielä puuttuu.”³

Saatana on alati valppaana tekemään tyhjäksi Jumalan tarkoitukset ja saattamaan tuhoon kuolevaisuuden kokemuksemme. Vastaiskuna Isän tähdentämälle työlle vastustaja on saanut meidän aikanamme monet vakuuttumaan siitä, että ensisijainen tavoite elämässä on välttää työntekoa. Nykyajan yhteiskunnissa monet ihmiset keskittyvät etsimään työpaikkaa, jossa maksetaan hyvin mutta vaaditaan vähän, sijoituksia tai hankkeita, joissa voi ansaita paljon ilman ponnisteluja, ja sellaisia ohjelmia, joilla kustannetaan se, mitä he haluavat, ilman heille koituvia kuluja. Jotkut pyrkivät välttämään työtä lainaamalla rahaa ja elämällä rahalla, jota he eivät aio koskaan maksaa takaisin. He eivät halua tehdä työtä, budjetoida eivätkä säästää, ennen kuin he kuluttavat. Kirkon johtajat ovat antaneet neuvon, että meidän tulee tehdä työtä sen eteen, mitä hankimme, ja välttää ”velkaa paitsi kaikkein tärkeimpiä tarpeitamme varten”⁴.

Eräs toinen salakavala taktiikka, jota vastustaja käyttää tähän sukupolveen, on se, että hän kanavoi ihmisten luontaisen halun tehdä työtä ja saavuttaa tavoitteita virtuaalisiin umpikujiin. Jumala asetti nuoriin miehiin halun kilpailla ja saavuttaa tavoitteita siinä tarkoituksessa, että he käyttävät tätä halua tullakseen uskollisiksi perheen elättäjiksi. Nuoruudessamme tämä halu voidaan kanavoida akateemisiin, urheilullisiin tai muihin tavoitteisiin, jotka opettavat osaltaan sinnikkyyttä, itsekuria ja työntekoa. Saatana voi kuitenkin tarttua hienovaraisesti tuohon haluun ja kanavoida sen videopelien virtuaalimaailmaan, joka nielee aikaa ja intoa ja voi johtaa riippuvuuteen.

Vaikka pelaisitte videopeliä kuinka ahkerasti tahansa, virtuaalityö ei voi koskaan tuoda teille sitä tyydytystä, jonka todellinen työnteko antaa. Todellinen työnteko on ponnistelua, sinnikkyyttä, kärsivällisyyttä ja itsekuria, jotta voi omaksua arvokasta tietoa, suorittaa tarvitun työn tai saavuttaa haastavan tavoitteen.

Ellemme opi täällä kuolevaisuudessa tekemään työtä, me emme saavuta täysiä mahdollisuuksiamme ja täyttä onnea tässä elämässä emmekä omaksu niitä ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä, jotka ovat iankaikkisen elämän kannalta välttämättömiä.

Kuva

A young couple talking together.

Herra on luvannut pappeuden valassa ja liitossa:

”[Niistä], jotka ovat uskollisia, niin että saavat nämä kaksi pappeutta, joista minä olen puhunut, – – tulee – – Abrahamin jälkeläisiä ja Jumalan kirkko ja valtakunta ja valitut.

Ja myös kaikki ne, jotka ottavat vastaan tämän pappeuden, ottavat vastaan minut, sanoo Herra;

– – se, joka ottaa vastaan minut, ottaa vastaan minun Isäni;

ja se, joka ottaa vastaan minun Isäni, ottaa vastaan minun Isäni valtakunnan; sen tähden kaikki, mitä minun Isälläni on, annetaan hänelle.

Ja tämä on sen valan ja liiton mukaista, joka kuuluu pappeuteen.” (OL 84:33–35, 37–39.)

Rakastava Isämme haluaa kaikkien lastensa saavan kaiken – täyteyden, Hänen täyteytensä. Saadakseen tämän täyteyden ”ihmisen on astuttava tähän pappeuden järjestykseen [mikä tarkoittaa uutta ja ikuista avioliittoa]” (OL 131:2).

Iankaikkinen avioliitto ja kaikki se, mitä sen tarkoituksena on auttaa meitä oppimaan ja kokemaan, on avain kaikkien niiden taivaallisen Isän siunausten saamiseen, jotka Hän haluaa antaa lapsilleen. Vain perhe – mies ja nainen, jotka elävät kelvollisina menemään Herran huoneeseen ja jotka on sinetöity toisiinsa – voi tulla kelvolliseksi siihen. Pappeuden täydet siunaukset saadaan yhdessä avioparina tai sitten ei ollenkaan.

On kiinnostavaa, että pappeuden valassa ja liitossa Herra käyttää verbejä saada ja ottaa vastaan. Hän ei käytä verbiä asettaa. Juuri temppelissä mies ja nainen – yhdessä – saavat ja ottavat vastaan sekä Aaronin pappeuden että Melkisedekin pappeuden siunaukset ja voiman. Kun aviopari on ottanut vastaan nämä siunaukset Herran huoneessa, niin ensisijaisesti juuri perhe-elämässä he kehittävät jumalallisia ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä – uhrautumalla toistensa hyväksi ja palvelemalla toisiaan, rakastamalla toisiaan täydessä uskollisuudessa ja olemalla yhtä rakkaudessaan toisiaan ja Jumalaa kohtaan.

Täyteys, pappeus, perhe – nämä kolme toisiinsa liittyvää sanaa kiteytyvät iankaikkisen avioliiton tosiasiassa. Se, että teemme kaiken voitavamme, jotta iankaikkisesta avioliitosta tulisi todellisuutta eläessämme kuolevaisuudessa, varmistaa, ettemme tuhlaa aikaamme maan päällä.

Saatana, ainainen petkuttaja, on liikkeellä meidän aikanamme vääristelemässä kuolevaisuuden tosiasioita ja esittämässä ne virheellisesti. Hän tekee tosissaan töitä hävittääkseen avioliiton todellisen merkityksen ja tärkeyden ihmisten mielestä. Muutamille hän myy valhetta, ettei avioliitto ole tarpeen, että rakkaus riittää. Toisten kohdalla hän yrittää käyttää uusia lainmukaisia määritelmiä avioliitosta oikeuttaakseen moraalittomia suhteita. Niiden kohdalla, jotka uskovat avioliittoon sellaisena kuin Jumala on sen määritellyt, hän vähentää sen tärkeyttä suhteessa koulutukseen ja taloudelliseen turvaan. Hän luo pelkoa avioliiton tuomista uhrauksista ja vaikeuksista. Pelon jähmettäminä monet istuvat mitään tekemättä toiminnan kohteina sen sijaan että etenisivät ja toimisivat uskossa.

Jotkut, jotka kokevat todellisten ihmissuhteiden rakentamisen vaatimukset ylivoimaisiksi mutta janoavat toveruutta ja läheisyyttä, joutuvat väärän toivon viekoittelemina virtuaalimaailmaan. Heidän yrityksensä kokea läheisyyttä virtuaalisesti eivät voi tuoda muuta kuin entistä suurempaa tyhjyyttä, kaipausta ja häpeää. Moni tulee vedetyksi merkityksettömään etsiskelyyn yhä uudelleen, kunnes heidän tavastaan muodostuu riippuvuus, jota ei pysty koskaan tyydyttämään.⁵ He joutuvat kierteeseen, joka vähitellen tuhoaa heidän tahtonsa pysyä lujana. Heillä on yhä tahdonvapaus mutta ei riittävästi toivoa siitä, että he kykenisivät vastustamaan kiusauksia. Joutuessaan tähän verkkoon he ovat vaarassa menettää sen täyteyden ja ilon, joka koituu yhdestä suurenmoisimmista kuolevaisuuden tosiasioista – iankaikkisesta avioliitosta.

Jos olette joutuneet tähän verkkoon, hakekaa apua. Älkää jääkö odottamaan. Jos jäätte, kasvunne ja edistymisenne kuolevaisuudessa viivästyy.

Tutkikaa elämäänne. Huolehtikaa siitä, etteivät avioliittoon liittyvät väärät ajatukset ole hämärtäneet mieltänne. Muistakaa, että onnistuneet avioliitot rakentuvat ”uskon, rukouksen, parannuksen, anteeksiannon, kunnioituksen, rakkauden, myötätunnon, työn ja tervehenkisen virkistystoiminnan periaatteille”⁶.

Alkakaa tänään opetella noita ominaisuuksia henkilökohtaisessa elämässänne. Kun teette niin, Herra avaa teille keinon ottaa vastaan niiden siunausten täyteyden, jotka Hän on valmistanut lapsilleen – uuden ja ikuisen avioliiton. Älkää salliko sitä, että kuolevaisuutenne ”hävitettäisiin täysin” (JS–H 39).

Kuva

A young family in England.

Silloin kun Jumala ”siunasi” eli sinetöi Aadamin ja Eevan luodakseen ensimmäisen perheen maan päälle⁷, Hän antoi heille käskyn: olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa (ks. 1. Moos. 1:28; Moos. 2:28). Avioliitto ja lapset kuuluvat yhteen. Niitä lisääntymisen voimia, jotka tekevät syntymisen kuolevaisuuteen mahdolliseksi, tulee käyttää ainoastaan miehen ja naisen kesken, jotka on laillisesti ja lainmukaisesti vihitty aviomieheksi ja vaimoksi.⁸

Aadam ja Eeva ymmärsivät, että lasten synnyttäminen on tärkeä kuolevaisuuteen kuuluva tosiasia. He noudattivat Jumalan käskyä, ”ja Aadam yhtyi vaimoonsa, ja tämä synnytti hänelle poikia ja tyttäriä, ja he alkoivat lisääntyä ja täyttää maata” (Moos. 5:2). Meidän aikamme profeetat ovat julistaneet, että ”Jumalan lapsilleen antama käsky lisääntyä ja täyttää maa on yhä voimassa”⁹.

Nykyajan maailmassa monet ihmiset eivät kuitenkaan enää usko, että ”lapset ovat Herran lahja” (Ps. 127:3).

Joitakin vuosia sitten luokseni tuli pari, joka oli menossa naimisiin. He pyysivät minulta neuvoa lasten hankkimisesta. Muistutin heitä käskystä, jonka he saisivat, kun heidät sinetöitäisiin, ja annoin heille neuvon, että he voisivat pitää tämän käskyn neuvottelemalla siitä Herran kanssa. Muistutin heille, että se on käsky aivan kuten kymmenykset, lepopäivän pyhittäminen ja muut käskyt. Kun liitto on solmittu, kysymys ei ole siitä, pitääkö tuo liitto, vaan siitä, kuinka pitää se siten, että se on Herran mielen mukainen ja Hän hyväksyy sen.

Seurasin heitä, kun he aloittivat avioelämänsä. Miehellä oli vuosi jäljellä alempia korkeakouluopintoja, ja vaimolla oli vielä vuosi jäljellä opiskelua maisterintutkintoon. He tunsivat saavansa innoitusta perustaa perheen heti – huolimatta opiskeluista ja tulevia työpaikkoja koskevasta epävarmuudesta. Ei ollut helppoa eikä ajankohtaan sopivaa hankkia lasta niin pian. Miehen oli etsittävä työpaikka, heidän piti muuttaa ja vaimon piti suorittaa opiskelunsa loppuun. He kokivat paineita ja tekivät uhrauksia. Miehen oli kiiruhdettava joka päivä kotiin hoitamaan vauvaa, kun vaimo kirjoitti tutkielmaansa ja suoritti käytännön harjoittelua. Vaimo opiskeli ja kirjoitti imettämisen ja vaipanvaihdon välissä.

Herra on siunannut heitä ja auttanut heitä menestymään. Vaikka monet muut jäivät työttömiksi vuoden 2008 taantumassa, mies säilytti työpaikkansa ja sai ylennyksen. Koska he elivät säästäväisesti, heillä ei ole muuta velkaa kuin asuntolaina, ja he ovat sittemmin kyenneet maksamaan maisterintutkinnon kustannukset ottamatta velkaa. Koko tämän ajan he ovat saaneet arvokkaita opetuksia, joita vain vanhemmuus voi tuoda. Lasten synnyttäminen ei ole helppoa eikä mukavaa, mutta se on käsky, joka auttaa meitä saamaan kuolevaisuuden todelliset siunaukset.

Kuolevaisuus on yksi suurimmista lahjoista, mitä Isämme on meille antanut. Hän rakastaa meitä ja haluaa meidän käyttävän tätä lahjaa täysin ja kokonaan. Vain hyväksymällä ne tosiasiat, jotka Jumala on ilmoittanut, ja keskittymällä niihin me voimme täyttää ne tarkoitukset, joiden vuoksi tulimme maan päälle. Saatana tietää, ettei hän voi mitenkään estää meitä saamasta ruumista, joten hän yrittää ohjata meidät pois niistä tarkoituksista, joihin se luotiin – työnteosta, avioliitosta ja lasten saamisesta.

Eläkäämme päämäärätietoisina ja täynnä tarkoitusta, ettemme lopussa huomaisi, että olemme käyttäneet aikamme maan päällä erossa niistä ilmoitetuista kuolevaisuuden tosiasioista, jotka ovat välttämättömiä saavuttaaksemme tarkoituksemme täällä. Välttäkäämme ihmisten käsitysten luomat harhakuvat ja pitäkäämme kiinni Jumalan ilmoittamista tosiasioista, jotta matkamme kuolevaisuudessa olisi antoisa, täysi ja aito.