Jäsenlähetystyö Herran tavalla

Meidän on muistettava, että jokainen ihminen maan päällä on rakastavan taivaallisen Isän lapsi. Jokainen maan päällä elävä ihminen on aikaisemmassa olemassaolossa äänestänyt Kristuksen suunnitelman puolesta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kertoessamme heille palautetusta evankeliumista emme kerro heille mitään uutta vaan mieluumminkin palautamme heille mieleen sen, minkä he ovat hyväksyneet jo aikaisemmassa olemassaolossa mutta unohtaneet täällä kuolevaisuudessa. Heillä kaikilla on Isän lahjana myös Kristuksen valo. Pyhien kirjoitusten opas selittää Kristuksen valon tehtävää seuraavasti: ”Se auttaa myös ihmisiä ymmärtämään evankeliumin totuuksia ja auttaa heitä lähtemään sille evankeliumin polulle, joka johtaa pelastukseen.”

Suomessa hiljattain vieraillut vanhin Ballard on opettanut vuonna 2006 puhuessaan keskittymisestä ihmisiin ja periaatteisiin, ei ohjelmiin, seuraavasti: ”Tavoitteenamme tulee aina olla se, että käytämme kirkon ohjelmia keinona kohottaa, rohkaista, auttaa, opettaa, rakastaa ja kehittää ihmisiä (”Oi, olkaa viisaita”, Liahona, marraskuu 2006, s. 18). Vanhin Oaks on kuvannut saman ajatuksen seuraavasti: ”Se, mitä me kutsumme ’jäsenlähetystyöksi’, ei ole ohjelma vaan rakkautta osoittava asenne ja pyrkimys auttaa lähellämme olevia” (”Palautetusta evankeliumista kertominen”, Liahona, marraskuu 2016, s. 60).

Vanhin Renlund auttaa meitä myös etsimään oikeaa asennetta tapaamiamme ihmisiä kohtaan opettaessaan: ”Ymmärrän nyt, että voidaksemme kirkossa palvella muita tehokkaasti meidän täytyy nähdä heidät vanhemman silmin – taivaallisen Isän silmin. Vasta silloin voimme alkaa käsittää sielun todellisen arvon. Vasta silloin voimme aistia sen rakkauden, joka taivaallisella Isällä on kaikkia lapsiaan kohtaan. Vasta silloin voimme aistia Vapahtajan rakastavaa huolen-pitoa heitä kohtaan.” (”Jumalan silmin”, Liahona, marraskuu 2015, s. 94.)

Kun me siis ryhdymme innolla jouduttamaan pelastuksen työtä, me emme ryhdy jakamaan kampanjakortteja tai tekemään jäsenlähetystyötä, vaan etsimme mahdollisuuksia tutustua kiehtoviin ihmisiin, jotka ovat taivaallisen Isän lapsia kuten mekin. Me saamme energiaa ja iloa kohtaamisistamme heidän kanssaan ja oppiessamme heistä ja heidän elämäntarinoistaan.

Jos me jatkamme jäsenlähetystyötä samalla tavoin kuin aina, meillä on oikeus odottaa vain samankaltaisia tuloksia kuin olemme tähän saakka saaneet. Jouduttaaksemme pelastuksen työtä meidän tulee olla yksilöinä ja yhdessä luovia. Jälleen vanhin Ballard opastaa meitä: ”Kun teemme työtä pitääksemme kutsumuksemme kunniassa, meidän tulee etsiä Hengen innoitusta ratkaistaksemme ongelmat tavalla, joka auttaa parhaiten ihmisiä, joita palvelemme” (”Oi, olkaa viisaita”, Liahona, marraskuu 2006, s. 18). Meidän tulee etsiä luovuutta löytääksemme uusia tapoja palvella lähimmäisiämme ja kutsua heitä Kristuksen luokse.

Tunnistamme täysin vastuumme siitä, että ”jokaisen, jota on varoitettu, kuuluu varoittaa lähimmäistään” (OL 88:81), mutta emme ota tästä kehotuksesta pelon tai syyllisyyden taakkaa harteillemme. Rakastava taivaallinen Isä haluaa meidän onnistuvan eikä ikinä antaisi meille mahdotonta tehtävää. Olemme vakuuttuneita siitä, että antaessaan meille kehotuksen Hän antaa myös keinot suoriutua meidän vastuullemme annetuista tehtävistä. Samoin kuin uskomme Jumalan sanaan vastuustamme, niin uskomme myös Jumalan sanan lupaukseen keinoista suoriutua vastuistamme ja julistamme: ”Minä menen ja teen sen, mitä Herra on käskenyt, sillä minä tiedän, ettei Herra anna ihmislapsille mitään käskyjä valmistamatta heille keinoa toteuttaa sitä, mitä hän käskee heidän tehdä” (1. Nefi 3:7).

Syyllisyyden sijaan meitä ajaa eteenpäin ilo kertoa evankeliumin ilosta lähimmäisillemme. Iloitsemme mahdollisuudesta olla Herran kanssapalvelijoita ”ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän [toteuttamisessa]” (Moos. 1:39). Ja vaikka tulemme kohtaamaan pettymyksiä ja epäonnistumisia, niin olemme varmoja, että Herra antaa meille voimaa niin kuin Hän antoi nefiläisille: ”Hän antoi heille myös voimaa, niin ettei heidän tarvinnut kärsiä minkäänlaisia ahdinkoja, joita ilo Kristuksessa ei olisi voittanut” (Alma 31:38).

Lisäksi on merkittävää, että me arvioimme onnistumistamme vain sillä, kuinka me olemme pyrkineet rakastamaan ja auttamaan lähimmäisiämme, emmekä sillä, kuinka he ovat käyttäneet moraalista tahdonvapauttaan. Me iloitsemme siitä, että olemme olleet vilpittömiä etsien lähimmäistemme parasta ja olleet aitoja kanssakäymisessämme heidän kanssaan, sen sijaan että soimaisimme itseämme epäonnistumisella, jos lähimmäisemme eivät vastaanota rakkaudella esitettyä kutsua Kristuksen luokse.

tavoitteena on tulla Herramme Jeesuksen Kristuksen todellisiksi opetuslapsiksi. Me emme keskity tekemiseen, vaan iloitsemme siitä kehityksestä, jota evankeliumin mukainen elämä saa meissä aikaan. Me emme murehdi, jos toimemme eivät aina tuota toivomaamme lopputulemaa, vaan riemuitsemme siitä, mitä meistä on vilpittömien ponnistelujemme opettamina tullut. Kaikissa tekemisissämme keskitymme siihen, millaiseksi opetuslapseksi haluamme tulla.

Vanhin Oaks opettaa oivallisesti kahden ajattelutavan eroista: ”Tällaisista opetuksista päättelemme, että viimeinen tuomio ei ole vain lopullinen arvio hyvistä ja pahoista teoistamme – kaikesta siitä, mitä olemme tehneet. Se on tekojemme ja ajatustemme lopullisen vaikutuksen tunnistamista – sitä, mitä meistä on tullut. Ei riitä, että tekee vain sen, mitä on tehtävä. Evankeliumin käskyt, toimitukset ja liitot eivät ole luettelo talletuksista, joita edellytetään tehtäviksi jollekin taivaalliselle tilille. Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on suunnitelma, joka osoittaa meille, kuinka me voimme tulla sellaisiksi kuin taivaallinen Isä haluaa meidän tulevan.” (”Haaste muuttua”, Liahona, tammikuu 2001, s. 40.)

Viimeisenä ja kokonaisuuden kannalta hyvin merkittävänä tekijänä on jäsenten ja kokoaikaisten lähetyssaarnaajien saumaton yhteistyö. Tämä tapahtuu yhdistämällä jäsenlähetystyön avaimet, tavoitteet ja toimintasuunnitelmat, jotka vaarnanjohtajalla ja piispalla on, ja kokoaikaisten lähetyssaarnaajien työn avaimet, tavoitteet ja toimintasuunnitelmat, jotka lähetysjohtajalla on. Aivan kuten oven avainta pitää kääntää, jotta ovi aukeaa, tulee myös pappeuden avaimia käyttää, jotta ne avaavat tien hedelmälliselle työlle Suomessa. Hengellisten avainten käyttäminen tarkoittaa yhteisten suunnitelmien laatimista rukouksen ja paaston hengessä ja jäsenten ja lähetyssaarnaajien toimimista rinta rinnan yhteisten toimintasuunnitelmien toteuttamiseksi. Kallisarvoisessa helmessä kerrotaan, kuinka Henokin kansa kukoisti: ”Ja Herra kutsui kansaansa Siioniksi, koska sillä oli yksi sydän ja yksi mieli” (Moos. 7:18).

Pohtimalla rukoillen edellä esitettyjä periaatteita voimme saada täysin uuden ajattelutavan ja näkemyksen jäsenlähetystyöstä. Voimme löytää rohkeutta kertoa evankeliumin ilosta ja saavuttaa onnistumisen kokemuksia keskittyessämme vilpittömiin pyrkimyksiimme. Vanhin Ballard opetti meitä kokoaikaisia lähetyssaarnaajia onnistumisen edellytyksistä seuraavasti: ”Ratkaisun ydin oli epäonnistumisen pelon korvaaminen yrittämisen ilolla.” Me emme voi vaikuttaa lähimmäistemme valintaan ottaa vastaan palautetun evankeliumin sanoma, joten meidän ei pitäisi myöskään mitata onnistumistamme heidän valinnoillaan, vaan meidän tulisi keskittyä peräänantamattomaan yrittämiseen ja sydämelliseen rakkauteen. Näin toimien voimme aina kokea onnistuvamme lähimmäistemme valinnoista riippumatta.

Olen täysin vakuuttunut siitä, että Herramme Jeesus Kristus haluaa meidän, Hänen kanssapalvelijoidensa, onnistuvan ja iloitsevan Hänen työssään toimiessamme Hänen tavallaan. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.