Oliko Jumala unohtanut minut?

Kuva

searching warehouse

Kuvitus Allen Garns

Olin etsinyt kaikkialta. Kahdesti olin ajanut toimistosta työmaalle etsimään välttämättömiä osia, joita tarvitsimme saadaksemme valmiiksi nosturin, jota olimme lähettämässä erääseen sotilastukikohtaan. Sen oli tarkoitus lähteä kahden päivän päästä – juuri ajoissa sopimuksemme mukaiseen määräaikaan mennessä. Yhtiömme joutuisi maksamaan ison viivästyssakon, ellemme pitäisi sitoumustamme.

Menin toimiston varastohuoneeseen ja etsin jälleen kerran puuttuvia osia. Tutkin jokaisen laatikon ja varmistin uudelleen, että osat oli tosiaankin tilattu. Oli liian myöhäistä tilata osia uudelleen ennen määräajan umpeutumista. Olin lannistunut. Lähdin kotiin yrittäen yhä keksiä, kuinka ratkaisisimme ongelman.

Pidin nopean ja tyhjän rukouksen ennen vuoteeseen menoa ja yritin saada unta. Mielessäni kävin uudelleen läpi kaiken, mitä olin tehnyt aiemmin sinä päivänä, toivoen, että muistaisin jotakin, mitä oli jäänyt huomaamatta. Kääntyilin vuoteessani kolmeen asti aamulla.

Viimein nousin istumaan. Katsoin tyynyä, jonka olin laskenut lattialle muistuttamaan minua rukoilemisesta. Minulla ei ollut halua rukoilla. Olin rukoillut koko päivän, mutta minusta oli tuntunut, ettei millään, mitä sanoisin, olisi mitään vaikutusta. Oliko Jumala unohtanut minut?

Koska en voinut tehdä muutakaan, liu’uin polvilleni ja aloin rukoilla. Kysyin taivaalliselta Isältä, oliko Hän tietoinen tilanteestani. ”Taivaallinen Isä”, minä anelin, ”Sinä tiedät, missä ne puuttuvat osat ovat. Voisitko antaa minunkin tietää – tänään?”

Myöhemmin samana aamuna lähdin toimistooni. Laskin salkkuni työpöydälleni ja tunsin, että minun pitäisi tarkistaa varastohuone vielä viimeisen kerran. Astuin varastohuoneeseen ja katsoin laatikoita, jotka olin käynyt läpi useaan kertaan edellisenä päivänä. Silmiini sattui yksi suuri laatikko. Siinä oli jotakin outoa.

Lähempi tarkastelu paljasti, ettei kyse ollut yhdestä laatikosta vaan kahdesta sisäkkäin olevasta laatikosta. Nostin ylemmän laatikon alemmasta. Siitä alemmasta laatikosta löysin ne osat! Pidin kiitosrukouksen ja palasin toimistoon ilmoittamaan metallimiehille, että puuttuvat osat olivat löytyneet.

Äkkiä tajusin, etten ollut vain löytänyt niitä osia vaan olin myös havainnut, että taivaallinen Isä tiesi, missä olin, ja että olin tärkeä Hänelle. Jumala ei ollut unohtanut minua, eikä Hän koskaan unohda.