Kun paha näyttää hyvältä ja hyvä näyttää pahalta
Vanhin Quentin L. Cook
kahdentoista apostolin koorumista
Brigham Youngin yliopiston hartaustilaisuudessa 7. helmikuuta 2017 pidetystä puheesta ”A Banquet of Consequences: The Cumulative Result of All Choices” [Seurausten juhla-ateria: kaikkien valintojen kumulatiivinen tulos]. Koko puheen teksti englanniksi on osoitteessa speeches.byu.edu.
Kuinka vastustaja yrittää vääristää ja horjuttaa Isän suunnitelman mukaisen elämän siunauksia.
Kun vastustaja pyrkii tekemään tyhjäksi taivaallisen Isämme onnensuunnitelman, yksi hänen ovelimpia keinojaan on hänen kavala opetuksensa, että pahan vaikutusta tai paholaista ei ole olemassakaan (ks. 2. Nefi 28:22), sekä hänen yrityksensä määritellä uudella tavalla paha hyväksi ja hyvä pahaksi, pimeys valoksi ja valo pimeydeksi sekä karvas makeaksi ja makea karvaaksi (ks. 2. Nefi 15:20).
Tätä nimitetään toisinaan paradigman eli ajatustavan muutokseksi – ”kun tavanomainen tapa ajatella tai toimia korvataan uudella ja erilaisella tavalla”1, jolloin asiat esitetään täysin vastakkaisina kuin ne todellisuudessa ovat. Klassikkoromaaninsa Paholaisen kirjeopisto C. S. Lewis kirjoitti kokeneen paholaisen näkökulmasta. Lewis käänsi perinteisiä arvoja päinvastaisiksi käyttäen ironiaa ja satiiria saadakseen pahan näyttämään hyvältä ja hyvän näyttämään pahalta.2
Samaan tapaan minulla oli muutama kuukausi sitten ajatuksia herättävä tapaaminen erään kansainvälisesti tunnetun mainonnan asiantuntijan kanssa. Keskustelimme pahan vaikutuksesta ja huonojen valintojen seurauksista.
Hän esitti kiinnostavan hypoteettisen kuvauksen siitä, mitä tapahtuisi, jos Lusiferilla olisi tapaaminen jonkin mainostoimiston kanssa. Vastustaja kuvailisi ongelmansa: hän ja hänen seuraajansa kapinoivat Isän suunnitelmaa vastaan ja hylkäsivät sen ja ovat sittemmin ymmärtäneet, etteivät he voi voittaa Jumalaa. Lusifer on ymmärtänyt, että siinä missä Isän suunnitelmassa on kyse ilosta ja onnesta, niin hänen oma suunnitelmansa johtaa murheeseen ja kurjuuteen. Ongelma on, Lusifer selittää mainostoimiston johtajalle, kuinka houkutella seuraajia.
He tulevat siihen tulokseen, että Lusiferin ainoa toivo menestyksestä on saada aikaan paradigman muutos eli arvojen kääntäminen päälaelleen – toisin sanoen saada Isän suunnitelma näyttämään siltä, että se johtaa murheeseen ja kurjuuteen ja että Lusiferin suunnitelma johtaa iloon ja onneen.
Tämä hypoteettinen tapaaminen palvelee hyödyllistä tarkoitusta. Totuus on, että Isän suunnitelman viholliset paitsi yrittävät horjuttaa suunnitelman oppia ja periaatteita, he myös yrittävät vääristellä suunnitelmasta koituvia siunauksia. Heidän perimmäisenä pyrkimyksenään on saada se, mikä on hyvää, vanhurskasta ja iloista, näyttämään kurjalta.
Käsittelen joitakin vastustajan pyrkimyksiä vääristellä ja halventaa siunauksia, jotka koituvat elämisestä Isän suunnitelman mukaan.
Viisauden sana
Elämäni aikana olen nähnyt alkoholin turmelevan monien ystävieni elämää ja toisinaan tuhoavan sen. Alkoholikulttuurissa ei ole kyse pelkästään kirkon opista vaan siinä on kyse myös jokaisen terveydestä ja onnesta. Myöhempien aikojen pyhät voivat olla merkittävä ääni yhteiskunnan valistamisessa tämän ongelman seurauksista.
Isän suunnitelmassa viisauden sana, joka annettiin ”vehkeilevien ihmisten” ”pahuuden ja – – juonien tähden”, tarjoaa terveyden periaatteita. Se on ”annettu periaatteeksi, johon liittyy lupaus, sovitettuna heikkojen kyvyn mukaan ja kaikista pyhistä heikoimpienkin”. Siinä esitetään yksityiskohtia, kuten että ”sikäli kuin joku juo viiniä tai [alkoholia] – –, se ei ole hyvästä”. Tupakka ja kuumat juomat (tee ja kahvi) ”eivät ole ruumista – – varten”. (OL 89:3–9.)
Tässä ilmoituksessa kannustetaan lisäksi järkeviin terveystottumuksiin, joihin liittyy lupaus. Siinä luvataan, että ne, jotka toimivat kuuliaisuudessa tämän jumalallisen käskyn mukaan, ”saavat terveyttä – – ja löytävät viisautta ja suuria tiedon aarteita” (OL 89:18–19).3
Se vääristely, jota vastustaja hyödyntää, käy selkeästi ilmi siinä, kuinka hän on ajanut tupakan ja alkoholin asiaa.
Jopa sillä hypoteettisella mainostoimistolla olisi nykyisin vaikeuksia esitellä tupakkaa myönteisessä valossa. Profeetta Joseph Smith (1805–1844) sai viisauden sanan ilmoituksena vuonna 1833. Vuonna 1921 presidentti Heber J. Grant (1856–1945) kehotti Herran innoittamana kaikkia pyhiä elämään täydellisemmin viisauden sanan mukaan.4 Tuohon aikaan tupakoinnin massamarkkinointi ja ihannointi elokuvissa sai sen näyttämään muodikkaalta, sivistyneeltä ja hauskalta. Vasta vuonna 1964, 43 vuotta myöhemmin, Yhdysvaltain korkein lääkintäviranomainen päätyi toteamaan: ”Tupakointi on Yhdysvalloissa riittävän suuri terveysriski, jotta asianmukaiset korjaavat toimenpiteet ovat oikeutettuja.”5
Tupakointiin liittyvistä tilastotiedoista ei nykyään enää kiistellä. Tupakoitsijat saavat tupakoimattomia todennäköisemmin sydäntaudin, aivohalvauksen ja keuhkosyövän. Tupakoinnin arvioidaan lisäävän keuhkosyövän riskiä 25-kertaisesti.6
Siis se, minkä vastustaja esitti muodikkaana, sivistyneenä ja hauskana, on itse asiassa johtanut miljoonien ihmisten kohdalla kurjuuteen ja ennenaikaiseen kuolemaan.
Toinen esimerkki on alkoholi. Olen seurannut monien vuosien ajan erästä 1940-luvulla alkanutta tutkimushanketta. Alkujaan 268:aa Harvardin yliopistossa opiskellutta miestä tutkittiin määräajoin koko heidän elämänsä ajan. Myöhemmin tutkimukseen otettiin mukaan muita, myös naisia. Alun pitäen tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitä menestyminen ja onnellisuus ovat.
Tähän tutkimukseen sisältyy kolme merkittävää havaintoa. Ensiksi, aikuisen onnellisuus korreloi vahvasti lapsuusperheen onnellisuuteen, etenkin vanhempien osoittamaan rakkauteen ja kiintymykseen.7 Toinen on terveen, vakaan avioliiton tärkeys elinikäiselle onnelle.8 Kolmas on alkoholin kielteinen vaikutus onneen ja menestykseen avioliitossa ja elämän aikana. Alkoholin väärinkäyttö koskettaa kolmasosaa perheistä Yhdysvalloissa ja liittyy neljäsosaan sairaalakäynneistä. Se on merkittävä tekijä kuolemantapauksissa, huonossa terveydessä ja heikentyneessä saavutustasossa.9
Äskettäisessä Washington Post -lehden etusivuartikkelissa, joka perustui Yhdysvaltain valtakunnallisiin terveystietoihin, todettiin, että ”naiset Amerikassa juovat paljon enemmän ja paljon useammin alkoholia kuin heidän äitinsä tai isoäitinsä aikanaan, ja alkoholinkäyttö tappaa heitä ennätysmäärin.” Artikkelissa päädyttiin siihen johtopäätökseen, että ”nykyinen ja edelleen kehittyvä tiede ei tue kohtuukäytön oletettuja hyötyjä” ja että ”riski kuolla syöpään näyttää kohoavan, kulutettiinpa alkoholia minkä verran tahansa”10.
Muutamana viime vuonna monet yliopistot ympäri maailman ovat pyrkineet alkoholinkäytön vähentämiseen, koska sillä on yhteys vakavaan epäsosiaaliseen käyttäytymiseen, kuten seksuaaliseen väkivaltaan, sekä vakaviin terveysongelmiin, joita aiheuttaa etenkin humalajuominen. Alkoholin kohtalokas vaikutus nuorten aivoihin on nykyään lääketieteellisesti todistettu.11
Selostaessani ensisijaisesti yksilön terveysongelmia en ole pyrkinyt luokittelemaan muita vakavia alkoholinkäytön seurauksia kuten alkoholin vaikutuksen alaisena aiheutetut liikenneonnettomuudet, miesten yritykset selittää fyysinen ja seksuaalinen ahdistelu alkoholista johtuvaksi ja raskaana olevien naisten alkoholinkäytön seuraukset sikiön aivoihin.12
Ikään kuin tupakointi, alkoholin väärinkäyttö ja opiaattiepidemia13 eivät olisi riittävän vahingollisia yhteiskunnalle, näemme nyt pahuuden voimien ajavan marihuanan päihdekäytön laillistamista.
Perheiden valinnat
Perheiden valinnat noudattavat samankaltaista mallia. Isän suunnitelmassa määritellään selkeästi perheen tehtävä.
Asiakirjassa ”Perhe – julistus maailmalle” sanotaan: ”Perhe on Jumalan säätämä. Hänen iankaikkisessa suunnitelmassaan on olennaista miehen ja naisen välinen avioliitto. Lapsilla on oikeus syntyä avioliitossa ja saada kasvatuksensa sellaiselta isältä ja äidiltä, jotka pitävät avioliittolupaukset kunniassa olemalla täysin uskollisia. Perhe-elämän onni saavutetaan todennäköisimmin silloin, kun sen perustana ovat Herran Jeesuksen Kristuksen opetukset.”14
Nykyajan maailmassa eräässä toisessa paradigman muutoksessa on melko yleistä myönteisellä tavalla toitottaa vaihtoehtoisia valintoja, jotka ovat täysin ristiriidassa tämän suunnitelman kanssa ja ovat epäedullisia avioliitolle ja perheelle:
• Valinta, että niin miehet kuin naisetkin asettavat opiskelun ja uran avioliiton ja perheen edelle.
• Valinta olla tarkoituksella hankkimatta lapsia tai hankkia vain muutama15 tai keskeyttää raskaus, kun se ei sovi suunnitelmiin.
• Valinta, että osallistuu moraalittomaan käytökseen korvikkeena avioliiton pyhälle instituutiolle.
Vastustaja on ottanut kohteekseen naiset ja on esittänyt äitiyden raadantaan johtavana umpikujana. Hän on ottanut kohteekseen miehet ja on esittänyt isyyden merkityksettömänä ja uskollisuuden vanhanaikaisena. Pornografian aiheuttama etääntyminen ja esineellistäminen ovat esimerkki siitä, kuinka avioliiton pyhä instituutio korvataan moraalittomalla käytöksellä. Se tähdentää vastustajan tavoittelemaa kauhistuttavaa kääntymistä pois totuudesta ja vanhurskaudesta.
Sopimattomat vaihtoehtoiset valinnat esitetään sopivina ja sellaisina, että ne auttavat saavuttamaan vapauden ja tasavertaisuuden maailmalliset tavoitteet. Tällaisten valintojen seurauksena se lapsiluku, jonka nainen keskimäärin elinaikanaan synnyttää, on dramaattisesti vähenemässä. On arvioitu, että 46 prosenttia maailman väestöstä elää maissa, joissa syntyvyys on alle 2,1 lasta – mikä taso on välttämätön, jotta väkiluku pysyy vakaana. Useimmissa Euroopan ja Aasian maissa syntyvyys on tätä vähäisempää. Italiassa ja Japanissa se on noin 1,3 lasta. Japanin väkiluvun odotetaan laskevan 120 miljoonasta noin 100 miljoonaan vuoteen 2050 mennessä.16
Tätä maailmanlaajuista väestön vähenemistä ovat jotkut kuvanneet ”demografiseksi talveksi”.17 Monissa maissa syntyy liian vähän lapsia korvaamaan kuolevan sukupolven.
Saanen kertoa vielä yhdestä tosiasiasta, joka huolestuttaa minua suuresti. Sain vakavoittavan kokemuksen Jerusalemissa vuonna 2016, kun olin lasten muistomuseossa, joka on osa Yad Vashemia, holokaustin uhrien muistoksi perustettua keskusta. Vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista ja minä sekä kaksi amerikkalaista juutalaisjohtajaa laskimme muistoseppeleen. On arvioitu, että holokaustissa surmattiin yli miljoona juutalaislasta.18
Käydessäni siinä museossa olin pakahtua liikutuksesta. Kun seisoin museon ulkopuolella ja yritin rauhoittua, ajattelin tuota kauheaa tapahtumaa ja tajusin äkkiä, että yksin Yhdysvalloissa tehdään kahdessa vuodessa yhtä monta aborttia kuin juutalaislapsia surmattiin holokaustissa toisen maailmansodan aikana.19
Juutalaislapset surmattiin, koska he olivat juutalaisia, eikä historiassa ole mitään sen vertaista, mutta syvä liikutukseni koski menetettyjä lapsia. Lasten saattaminen maailmaan on pyhä osa taivaallisen Isämme onnensuunnitelmaa. Aborttikäytännön valtavuus lamaannuttaa ja kauhistuttaa meitä siinä määrin, että monet meistä ovat työntäneet sen mielessään taka-alalle ja yrittävät pitää sen poissa tietoisuudestaan. Selvästikin vastustaja hyökkää monella tasolla lasten arvoa vastaan.
Aborttiasiaa pitää lähestyä varoen. Sitä ei arvatenkaan ratkaista henkilön tuomitsemisella tai syyttämisellä. Jotkut ovat varoittaneet tuomitsemasta laivaa – tai miehiä tai naisia – ellei ole ymmärrystä merimatkan pituudesta tai kohdattavista myrskyistä.20 Saattaisin lisätä, ettei monilla, jotka ovat osallisina tässä valitettavassa toimenpiteessä, ole todistusta Vapahtajasta eikä tietoa Isän suunnitelmasta.
Niille kuitenkin, jotka uskovat meidän olevan tilivelvollisia Jumalalle – ja myös monille niistä, jotka eivät ole kirkkomme jäseniä – tästä on tullut valtavien mittasuhteiden murhenäytelmä. Kun sen yhdistää juuri tutkailemaamme demografiseen talveen, se on vakava moraalinen häpeätahra yhteiskunnassamme.
Presidentti Spencer W. Kimball (1895–1985) on opettanut: ”Suurin onni avioliitossa riippuu huomattavassa määrin yhdestä tietystä tekijästä – lasten saamisesta ja kasvattamisesta. – – Kirkko ei voi hyväksyä eikä suvaita tapoja, jotka rajoittavat suuresti perhettä.”21
Mitä tulee lasten lukumäärään ja heidän välisiinsä ikäeroihin, äidin terveys täytyy ottaa huomioon, ja aviomiehen ja vaimon tulee tehdä tämä päätös rukoillen.22 Ulkopuolisten ei pitäisi koskaan arvostella tällaisia päätöksiä. Jotkut uskolliset pyhät eivät pysty saamaan lapsia tai heillä ei ehkä ole tilaisuutta solmia avioliittoa. He saavat jokaisen siunauksen seurausten lopullisella juhla-aterialla.23
Siitä huolimatta Lusifer on tukenut aborttia ja muuttamalla paradigmaa kauhistuttavalla tavalla hän on saanut monet vakuuttumaan siitä, että lapset merkitsevät menetettyjä mahdollisuuksia ja kurjuutta eivätkä iloa ja onnea.
Meidän myöhempien aikojen pyhien täytyy olla etulinjassa muuttamassa ihmisten tuntemuksia ja ajatuksia lasten tärkeydestä. Juuri kuvailemani hyökkäykset perhettä vastaan johtavat lopulta murheeseen ja kurjuuteen.
Herra on julistanut, että Hänen työnsä ja kirkkautensa on ”ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen” (Moos. 1:39). Tämä suunnitelma toteutuu perheissä. Jokainen perheenjäsen on tärkeä, ja hänen roolinsa on kaunis, loistava ja tyydytystä tuottava.
Perhejulistus ei voisi ilmaista selkeämmin Isän suunnitelman vastaisten valintojen seurauksia. Se julistaa yksiselitteisesti: ”Varoitamme – –, että perheen hajoaminen tuo yksilöille, yhteisöille ja kansakunnille ne onnettomuudet, joista muinaiset ja nykyiset profeetat ovat ennustaneet.”24
Tässä esitellään selkeästi seurausten lopullinen juhla-ateria sekä niiden valintojen kumulatiivinen vaikutus, jotka eivät ole Isän onnensuunnitelman mukaisia.
Kaikissa avioliitoissa ja lasten kasvattamisessa on haasteita ja uhrauksia. Mutta palkinnot sekä tässä elämässä että iankaikkisuudessa ovat henkeäsalpaavan ihania. Ne ovat peräisin rakastavalta taivaan Isältä.
Menestyminen maassa
Tutussa pyhien kirjoitusten kohdassa, joka löytyy kautta Mormonin kirjan, on kaksi osaa. Siinä sanotaan: ”Mikäli sinä pidät Jumalan käskyt, sinä menestyt maassa.” Toinen osa kuuluu: ”Mikäli sinä et pidä Jumalan käskyjä, sinut erotetaan pois hänen edestään” (ks. esim. Alma 36:30). On ilmeistä, että Pyhän Hengen siunaus, joka koituu kuuliaisuudesta, on ensisijainen osatekijä menestymiseen maassa.
Lisäksi kirkon pyhät opetukset määrittävät, että paras ajallisen vaurauden mitta on, että meillä on riittävästi tarpeisiimme. Tässä asiassa Lusifer on muuttanut paradigmaa edistääkseen suuren rikkauden tavoittelua ja erittäin näkyvien ylellisyystuotteiden hankintaa. Joitakuita näyttää ajavan eteenpäin pelkästään halu saavuttaa rikkaiden ja kuuluisien elämäntapa. Uskollisille jäsenille ei luvata ylen määrin vaurautta, eikä se yleensä tuo onnea.
Kansana myöhempien aikojen pyhät ovat kyllä vaurastuneet. Viisaita taloudenpidon periaatteita ovat
• etsiä ensin Jumalan valtakuntaa
• tehdä työtä, suunnitella ja käyttää rahaa viisaasti
• suunnitella tulevaisuuden varalle
• käyttää vaurautta Jumalan valtakunnan rakentamiseen.
Lusiferin tavoite
Sen lisäksi, että Lusifer esittää siunaukset kurjuutena, hän pyrkii horjuttamaan Jumalan suunnitelmaa ja hävittämään uskon Jeesukseen Kristukseen ja Hänen oppiinsa. Hyökkäys Raamattua ja Jeesuksen Kristuksen jumalallisuutta vastaan ei ole omana elinaikanani ollut koskaan korostuneempaa kuin se on nyt. Kuten pyhissä kirjoituksissa on ennustettu, Lusifer käyttää monia keinoja saavuttaakseen tämän tavoitteen.
Vastustajan eksyttämäksi voi joutua, mutta on aivan toinen asia olla yksi hänen palkkasotureistaan. Vanhin Neal A. Maxwell (1926–2004) kahdentoista apostolin koorumista ilmaisi asian hienosti: ”Kuinka murheellista onkaan, että niin monet kuolevaiset ovat vastustajan palkkasotureita – – ja että heidät on – – ostettu niin halvalla hinnalla. Vähän asemaa, vähän rahaa, vähän kiitosta, vähän ohikiitävää mainetta, ja he ovat halukkaita tekemään niin kuin tahtoo hän, joka voi tarjota kaikenlaisia hetkellisiä ’palkkioita’ mutta jolla ei ole selestistä valuuttaa.”25
Parempaa esimerkkiä palkkasoturien vaikutuksesta ei luultavasti ole kuin Mormonin kirjassa kuvattu Lehin näky elämän puusta ja suuresta ja avarasta rakennuksesta. Tuossa rakennuksessa olijat osoittelivat sormellaan niitä, jotka olivat tarttuneet rautakaiteeseen ja jopa maistaneet puun hedelmää. Maistettuaan he ”olivat häpeissään niiden tähden, jotka ivasivat heitä; ja he lankesivat kielletyille poluille ja joutuivat hukkaan” (1. Nefi 8:27–28).
Näin siis huonot valinnat johtavat karvaiden, pilaantuneiden, haitallisten ja surkeiden tulosten aterialle.
Verratkaa tätä siihen seurausten loistavaan juhla-ateriaan, joka luvataan teille, jotka olette uskollisia. Teidät ”täytetään Herran kirkkaudella” ja ”Henki pyhittää [teidät teidän ruumiinne] uudistamiseksi” ja kaikki, mitä Isällä on, annetaan teille (OL 84:32–33; ks. myös jakeet 34–38).
Sellaisella seurausten juhla-aterialla nauttimamme hengellinen ruoka on herkullista, maukasta, makeaa, mehevää, ravitsevaa ja täyttävää, ja sen ansiosta sydämemme riemuitsee. Kun tulemme ”Israelin Pyhän luokse ja [kestitsemme itseämme] sillä, mikä ei häviä eikä voi turmeltua” (2. Nefi 9:51), voimme kulkea kaitaa polkua ja suoraa reittiä, joka vie meidät Israelin Pyhän luokse, ”sillä Herra Jumala on hänen nimensä” (2. Nefi 9:41).