Tutustu muinaiseen telttamajaan
Kuten nykyajan temppelien vertauskuvallisuus, samoin telttamajan vertauskuvallisuus voi opettaa meille matkastamme takaisin Jumalan luo.
Tuhansien vuosien ajan temppelit ovat olleet paikka, missä Jumala käyttää pappeuden toimituksia ja pyhiä liittoja opettaakseen lapsilleen iankaikkisia totuuksia pelastussuunnitelmastaan.
Kun israelilaiset matkasivat autiomaassa, heitä käskettiin rakentamaan telttamaja, jotta Jumala voisi ”[asua] heidän keskellään” (2. Moos. 29:46). ”Telttamaja tarkoittaa heprean kielellä kirjaimellisesti ’asuinpaikkaa’, ja sitä kutsuttiin niin siinä uskossa, että Jumala asui kirjaimellisesti sen pyhissä tiloissa. Kun Israel leiriytyi, telttamaja pystytettiin tarkalleen leirin keskikohtaan (kuvaamaan ajatusta, että Jumalan tuli olla kansansa elämän keskipisteenä).”1
Tarkastele telttamajaa ja näitä telttamajan esineitä sekä sitä, mitä ne voivat opettaa meille palaamisestamme Jumalan luo.
KUVITUS STEVE CREITZ / LUPA SIVUSTOLTA GOODSALT.COM
Telttamaja: Telttamaja koostui kolmesta osasta, joiden läpi ihmisen täytyy kulkea päästäkseen Jumalan luo: esipiha, pyhä ja kaikkeinpyhin (ks. 2. Moos. 25–30).
Alttari: Mooseksen laissa määrättiin alttarilla annettavat uhrit, jotka enteilivät Vapahtajaa ja Hänen ”suurta ja viimeistä uhriaan” (ks. Alma 34:10). Uhraaminen voi myös olla vertauskuva parannuksestamme – luovumme synneistämme ja tarjoamme uhrina särkyneen sydämen ja murtuneen mielen (ks. 3. Nefi 9:19–20; PKO, ”Uhri”).
Vesiallas: Ennen pyhään paikkaan astumista papit pesivät pronssisessa vesialtaassa kätensä ja jalkansa (ks. 2. Moos. 30:19–21), mikä muistuttaa meitä tarpeestamme olla puhtaita, kun valmistaudumme palaamaan Herran luo (ks. 3. Nefi 27:19–20).
Lampunjalka: Seitsemässä lampussa poltettiin puhdasta oliiviöljyä antamaan valoa pyhäkkötelttaan (ks. 3. Moos. 24:2–4). Tämä voi muistuttaa meitä Kristuksen valosta ja Pyhästä Hengestä, hengellisen valon lähteistä.
Uhrileipäpöytä: Kaksitoista happamatonta leipää asetettiin joka sapatti uhrileipäpöydälle. Sana ”uhrileipä” tarkoittaa heprean kielellä ’läsnäolon leipä’ (ks. 2. Moos. 25:30). Leivät syötiin pyhässä paikassa joka sapatti ”ikuisena liittona” (ks. 3. Moos. 24:5–9).
Suitsutusalttari: Papit polttivat suitsuketta joka aamu ja ilta alttarilla, joka oli väliverhon edessä. Ylöspäin kohoava savu voi edustaa taivaaseen kohoavia rukouksia (ks. Ilm. 5:8).
Väliverho: Ylipappi astui kaikkeinpyhimpään väliverhon läpi. Väliverhoon oli kudottu kerubeja eli enkeleitä (ks. 2. Moos. 26:31–33; OL 132:19). Väliverho voi muistuttaa meille, että kun meidät nyt erottaa Jumalasta väliverho, niin suuri ylipappi Jeesus Kristus voi avata tuon väliverhon.
Kaikkeinpyhin: Ylipappi astui tähän telttamajan pyhimpään paikkaan kerran vuodessa sovituspäivänä. Kaikkeinpyhin kuvasi Jumalan kirkkautta, ja siellä oli liitonarkku, jonka kantta kutsuttiin armonistuimeksi. ”Sen luona sinä saat kohdata minut”, Herra sanoi Moosekselle, ”ja minä puhun sinulle” (2. Moos. 25:22; ks. myös 2. Moos. 29:43; 30:36).2