2018
Opin antamaan anteeksi itselleni
March 2018


Opin antamaan anteeksi itselleni

Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.

Minun ei tarvinnut rangaista itseäni, koska Jeesus Kristus oli jo sovittanut syntini.

Kuva
young woman sitting with head down

Valokuva Getty Images

Oli kulunut viisi kuukautta, enkä vieläkään pystynyt antamaan anteeksi itselleni. Siitä asti kun olin lipsahtanut ja tehnyt sellaista, mitä häpesin, tuntui kuin olisin ollut alaspäin vievässä kierteessä. Häpeäni syveni aina kun tein jotakin, minkä ajattelin olevan väärin. En pystynyt tuntemaan rauhaa.

Olin rukoillut anteeksiantoa ja jopa tuntenut, että Jumala oli antanut minulle anteeksi. Mutta en vain pystynyt antamaan anteeksi itselleni. Kuinka voisin, kun olin tehnyt syntiä? Sätin itseäni yhä uudelleen enkä siksi päässyt eteenpäin.

Tällaisin tuntein osallistuin kesän nuorisokonferenssiin, missä keskitimme suuren osan tutkimisestamme Vapahtajan sovitukseen. Yhtenä päivänä luin Enosin kirjasta kohdan: ”Enos, sinun syntisi on annettu sinulle anteeksi, ja sinä olet oleva siunattu.

Ja minä, Enos, tiesin, ettei Jumala voinut valehdella; sen vuoksi syyllisyyteni oli pyyhitty pois.” (En. 5–6.)

Se vaikutti minuun voimallisesti. Oivalsin, että kuten minä, Enos oli tehnyt jotakin väärää ja tarvitsi anteeksiantoa. Hän jopa kuvaili sitä, miten kovasti hän pyrki saamaan anteeksi, kamppailuksi Jumalan edessä (ks. En. 2). Mutta viimein, rukoiltuaan koko päivän ja yön, Enos tunsi rauhaa. Ja kun hän kysyi: ”Herra, kuinka se on tapahtunut?”, Herra vastasi: ”Uskosi tähden Kristukseen” (En. 7–8).

Siinä se oli! Enos uskoi Jeesukseen Kristukseen. Jos Enos saattoi antaa Vapahtajan pyyhkiä pois syyllisyytensä, miksi minä en voisi antaa Hänen tuoda tuota samaa rauhaa omaan elämääni? Siitä hetkestä alkaen joka kerta kun minusta tuntui, etten pystyisi antamaan anteeksi itselleni, ajattelin Jeesuksen Kristuksen rakkautta ja anteeksiantoa. Rukoilin kykyä päästä eroon huonoista tunteistani ja lakata tuntemasta niin suurta häpeää. Se vei jonkin aikaa, mutta monien rukousten jälkeen minusta ei enää tuntunut koko ajan niin kamalalta. Koin viimeinkin rauhaa.

Tämä kokemus opetti minulle paljon Kristuksen armosta. Kun olin tehnyt syntiä, olin tuntenut Jumalan mielen mukaista murhetta, rukoillut, tehnyt parannusta ja tuntenut vahvistuksen, että Jumala oli antanut minulle anteeksi. Silti jatkoin itseni rankaisemista. Viimein oivalsin, ettei minun tarvinnut jatkuvasti laittaa itseäni kärsimään tuon synnin vuoksi, koska Jeesus Kristus oli jo maksanut sen sovituksessaan. Sen täytyi olla Hänelle vaikeaa ja tuskallista, mutta Hän oli silti halukas kärsimään, jotta minun ei tarvitse.

Kuva
Jesus Christ

Kristuksen kuva, Heinrich Hofmann

Olen sittemmin oppinut luottamaan Jeesukseen Kristukseen ja antamaan Hänen rauhansa täyttää elämäni vahvistamalla suhdettani Häneen ja taivaalliseen Isääni. Yritän rukoilla ja lukea pyhiä kirjoituksia, etenkin Mormonin kirjaa, joka päivä. Yritän osallistua kohottaviin toimintoihin ja valita hyvää mediatarjontaa.

Teen yhä virheitä, mutta tiedän, että jos teen parannuksen ja yritän jatkuvasti toimia parhaani mukaan, Jeesus Kristus siunaa minua armollaan. Kun turvaan Häneen ja taivaalliseen Isään, syyllisyys ja häpeä loppuvat. Tunnen nyt sitä rauhaa, joka tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen ansiosta olen vahvempi.