Meidän palstamme

Kuva

—Two teens (boy and girl) talking on phones.

Kuvitus Alyssa Petersen

Ensimmäisillä treffeilläni Naten kanssa yllätyin saadessani tietää, ettei hän ollut myöhempien aikojen pyhä. Hän oli hyvin kohtelias, mutta kun tulin kotiin, en ollut varma, lähtisinkö uudestaan treffeille hänen kanssaan.

Seuraavalla viikolla Nate soitti kysyäkseen, haluaisinko lähteä ulos uudenvuodenaattona. ”Olen pahoillani, Nate”, sanoin. ”Se on sunnuntai-ilta, ja perheeni ja minä katsomme ensimmäisen presidenttikunnan lähetystä.” Tunsin kehotuksen kipinän ja lisäsin: ”Voit tulla katsomaan sitä kanssamme, jos haluat.” Yllätyin kuullessani hänen vastaavan myöntävästi.

Tunsin Hengen hyvin voimakkaana, kun profeetta kannusti meitä tekemään päätöksiä, jotka veisivät meitä lähemmäksi Kristusta. Nate kuunteli joka sanaa. Kun hän oli lähtenyt kotiin, oloni oli tyyni ja rauhallinen. Hän soitti seuraavana aamuna.

”Halusin kiittää siitä, että kutsuit minut teille eilen illalla”, hän sanoi. ”Kaikki ystäväni menivät juhliin, enkä halunnut mennä, koska tiesin, että siellä tehtäisiin huonoja juttuja. Olen iloinen, että kutsuit minut. Minulla on oikein hyvä olo.”

Tunsin Hengen kertovan minulle, että olin tehnyt oikein. Ystävällisyyteni auttoi Natea tuntemaan vanhurskaan elämän siunauksia. Tiedän, että Jumala välittää meistä kaikista ja että Hän auttaa aina meitä valitsemaan oikein.

Yhtenä vuonna perheemme ajoi Tijuanaan Meksikoon käymään muutamien siellä olevien jäsenten luona ja viemään tavaroita lähetyskotiin. Mutta kun olimme ylittäneet rajan Kaliforniasta Yhdysvalloista Meksikoon, jouduimme eksyksiin. Kenelläkään meistä ei ollut matkapuhelinta, joten meillä ei ollut mitään keinoa ottaa yhteyttä kehenkään ja pyytää apua.

Viimein siskoni ehdotti, että ajaisimme tien sivuun ja pitäisimme rukouksen. Me kaikki suljimme silmämme ja painoimme päämme, kun hän rukoili. Kun hän lopetti, aukaisin silmäni, ja ensimmäinen asia, mitä näin, oli taksi, jossa oli tarroilla muodostettu piirros – San Diegon temppelistä Kaliforniassa! Huusin: ”Temppeli!”

Yksi siskoistani nousi nopeasti autosta ja juoksi taksin luo, jonka liikenne oli pysäyttänyt. Hän puhui kuljettajan kanssa hetken, juoksi sitten takaisin ja sanoi, että kuljettaja oli käskenyt meidän ajaa hänen perässään. Seurasimme häntä, kun hän pujotteli liikenteen seassa Tijuanan kaduilla, kunnes saavuimme lähetyskotiin.

Tämä kokemus vahvisti todistustani siitä, että taivaallinen Isä elää ja pitää meistä huolen. Uskollisesti rukoileminen perheen kanssa on paras tunne, ja Jumala todellakin kuulee rukouksemme.

Kuva

family history chart

Halusin todella auttaa sukututkimuksen tekemisessä, mutta isälläni on sukupuussaan seitsemän sukupolvea, ja kaikki temppelitoimitukset on tehty. Yhteentoista vuoteen hän ei ollut löytänyt uutta tietoa suvustaan. Halukkuuteni ja toivoni katosivat. Sanoin itselleni turhautuneena: ”Sukututkimus omalta osaltani on tehty. Mistä minä saan nimiä vietäväksi temppeliin?”

Päätin katsoa kaikki tiedot, joita isälläni oli FamilySearchin sukupuussaan, ja kuulin äänen sanovan minulle, että siellä oli vielä paljon tehtävää. Aloin hakea tietoa kaikkialta internetistä. Pystyin löytämään monia ihmisiä, joilla oli sama sukunimi kuin minulla, mutta en löytänyt sukulaisuussuhdetta niihin ihmisiin.

Kun toivoni ehtyi, päätin paastota äidin kanssa, että kokisimme menestystä sukututkimuksessamme. Valmistautuessamme seuraavana sunnuntaiaamuna lähtemään kirkkoon tein tyypillisen internethakuni, ja äkkiä löysin sivun tiedoista, joita en ollut koskaan nähnyt. Se oli ihme!

Näiden uusien tietojen avulla minä, 14-vuotias, vein kaiken kaikkiaan 400 sukulaisen nimet temppeliin. Olin niin onnellinen. Kaikkein eniten pidin siitä, että voin antaa noita nimiä muille nuorille ja nähdä heidän ilonsa, kun heillä oli niin monia kortteja käsissään.

Todistan tästä suuresta ja ihmeellisestä työstä. Kun teemme sukututkimusta, Henki auttaa meitä menestymään ja koskettaa sydäntämme.