Rukoilkaa jokaisen sisaren puolesta mainiten heidät nimeltä

Kuva

visiting teaching companions praying together

Yksi sisar kertoi, että eräänä vaikeana aikana elämässään hän sai usein kotikäyntiopettajiltaan puhelinsoiton tai yksinkertaisen tekstiviestin ”erityisen synkkinä päivinä”. He tuntuivat tietävän juuri sen hetken, jolloin hän tarvitsi piristystä. Hän tiesi, että he rukoilivat hänen puolestaan sekä heidän tavatessaan että ollessaan yksin.

Pyhissä kirjoituksissa on monia esimerkkejä miehistä ja naisista, jotka ovat rukoilleet muiden puolesta mainiten heidät nimeltä. Vaikuttavimpia heistä on Alma nuoremman isä. Enkeli puhui Alma nuoremmalle ja sanoi, että tämän isä ”on suuresti uskoen rukoillut sinun tähtesi, – – sen tähden minä olen tullut tätä tarkoitusta varten, saadakseni sinut vakuuttuneeksi Jumalan voimasta ja valtuudesta, jotta hänen palvelijoidensa rukouksiin vastattaisiin heidän uskonsa mukaisesti” (Moosia 27:14).

Rukoileminen toistemme puolesta avaa sydämemme vastaanottamaan siunaukset, joita Herra haluaa antaa meille. ”Rukouksen tavoitteena ei ole muuttaa Jumalan tahtoa vaan saada meille itsellemme ja muille siunauksia, jotka Jumala on jo halukas suomaan, mutta joiden saamisen ehtona on, että me pyydämme niitä.”¹

”Ajatelkaa yhdistettyä voimaamme, jos jokainen sisar pitäisi vilpittömän rukouksen joka aamu ja ilta, tai mikä vielä parempaa, rukoilisi lakkaamatta kuten Herra on käskenyt”, sisar Julie B. Beck, entinen Apuyhdistyksen ylijohtaja, on sanonut.² Rukoileminen niiden puolesta, joiden kotikäyntiopettajia olemme, vahvistaa meitä yksilöinä ja myöhempien aikojen pyhiin kuuluvina naisina.

Presidentti Henry B. Eyring, ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, on sanonut: ”[Rukoilkaa] keinoa tuntea näiden ihmisten [sydän] – –. Teidän pitää tietää, mitä Jumala haluaisi teidän tekevän auttaaksenne heitä ja tehdäksenne sen kaiken niin hyvin kuin voitte tuntien Jumalan rakkautta heitä kohtaan.”³

Usko, perhe, auttaminen

Kuva

Relief Society seal