PIENTEN SEURAKUNTIEN VAHVA PERUSTUS
Astu metsään ja kuuntele hiljaisuutta. Näe, kuinka aurinko siivilöityy puiden lehvien läpi. Tunne taivaallisen Isän luomistöiden hiljainen ihmeellisyys. Hämmästele, kuinka korkeina ja vahvoina ja vankkoina puut seisovat.
Joseph Smith tuli tämänkaltaiseen metsään silloin kun hän polvistui rukoukseen ja toi uutta valoa maailmaan. Hän tarvitsi paikan, jossa hän saattoi olla yksin, hiljaisen paikan, jossa hän saattoi ajatella ja saada vastauksia kysymyksiinsä.
Joseph Smith sai ensimmäisen näkynsä New Yorkin osavaltiossa Koillis-Yhdysvalloissa, mutta nämä metsät sijaitsevat Kroatiassa ja Sloveniassa. Tänne kokoontuu nuoria miehiä ja nuoria naisia nuorisokonferensseihin. Profeetta Josephin tavoin nämäkin nuoret rukoilevat saadakseen vastauksia, ja he löytävät niitä Jeesuksen Kristuksen evankeliumista.
Kroatia ja Slovenia ovat Italian itäpuolella olevia maita, jotka vuoteen 1991 asti olivat osa Jugoslaviaa. Myöhempien aikojen pyhiin kuuluvat lähetyssaarnaajat tulivat ensimmäisen kerran tähän osaan maailmaa 1990-luvun alkupuolella. Sen jälkeen Sloveniaan on perustettu kolme lähetysseurakuntaa ja Kroatiaan seitsemän. Kirkko ei ole kasvanut täällä vielä riittävän suureksi, jotta voitaisiin rakentaa seurakuntakeskuksia, mutta työ menee eteenpäin. Useimmat uusimmista jäsenistä ovat nuoria miehiä ja nuoria naisia, jotka kokoontuvat yhteen mahdollisimman usein saadakseen voimaa yhteen liitetyistä todistuksistaan.
Seistä yksin
Näissä pienissä seurakunnissa kirkon jäsenenä oleminen voi olla yksinäistä. Kun Kristina Mestrov menee seurakuntansa kokouksiin Splitissä Kroatiassa, siellä ovat toisinaan hänen kanssaan vain hänen äitinsä ja lähetyssaarnaajat. Mutta hän tekee parhaansa muuttaakseen tilannetta. ”Pyrin jatkuvasti olemaan niin hyvä lähetyssaarnaaja kuin osaan”, Kristina sanoo.
Monet nuoret ovat ainoita kirkon jäseniä perheessään. Kroatian Zagrebissa asuva Petra Karaklajic kaipaa sitä päivää, jolloin hänen perheensä ymmärtäisi sitä, mihin hän uskoo. Hän kertoo: ”Jotkut perheeni jäsenet suhtautuvat kielteisesti joihinkin kirkon oppeihin sekä siihen, että käyn sunnuntain kokouksissa.” Mutta sitten Petra selittää oman selviytymiskaavansa: ”Ota selville, kuka todella olet ja minne olet menossa. Evankeliumi muuttaa elämääsi parempaan suuntaan, jos vain suot siihen mahdollisuuden. Tee vain parhaasi, ja seuraa Jeesusta Kristusta. Sinä olet elävän Jumalan rakas lapsi.”
Tina Dobravc liittyi hiljattain kirkkoon Celjessä Sloveniassa. Hän on kääntymyksensä jälkeen huomannut myönteisiä muutoksia elämässään. Mutta hän on huomannut myös, kuinka hänen on toisinaan vaikeata elää evankeliumin mukaan ilman perheensä tukea. ”Meidän kodissamme on vaikeata pitää ruokarukousta tai rukoilla yksin”, hän kertoo. ”Mutta minun täytyy muistaa, että se kannattaa. Tiedän, että jonakin päivänä perheeni vielä löytää onnen ja että he löytävät evankeliumin.” Tina palvelee seurakunnassaan toiminnan johtajana.
Monien nuorten täytyy selviytyä yksin myös ystäviensä keskuudessa. Monet ovat jättäneet ystävät taakseen ottaessaan evankeliumin vastaan. Slovenian Ljubljanassa asuva uusi käännynnäinen Lucija Krajnik kertoo: ”Kirkkoon liittymiseni jälkeen olen joutunut tekemään eron vanhoista ystävistäni, koska he olivat huonoa seuraa. Minun kohdallani oli parasta erottautua heistä ja pysyä tekemisissä jäsenten ja lähetyssaarnaajien kanssa.”
Seistä yhdessä
Aivan kuten metsän puut ammentavat voimaa toisistaan, samoin nuoretkin saavat voimaa yhdessäolosta. Hiljattain pidetyssä nuorisokonferenssissa, joka oli monien kohdalla aivan ensimmäinen, kokoontui 47 nuorta yhteen. He eivät aina ymmärtäneet toisiaan, koska toiset puhuvat englantia, toiset kroatiaa tai sloveniaa, mutta heitä yhdisti evankeliumin kieli.
Petra Karaklajic saa vahvistusta nuorisokonferensseissa ja muissa toiminnoissa, joissa on ihmisiä, jotka uskovat samalla tavoin kun hän itse. ”Kun olemme kaikki yhdessä, olemme vahvempia”, hän sanoo. ”Tunnen itseni hyvin siunatuksi, kun minulla on veljiä ja sisaria kirkossa.”
Lucija Krajnik tietää, että hän tarvitsee ystäviään evankeliumissa. ”Missä olisinkaan, ellei minulla olisi kirkkoa?” hän kysyy. ”Olen kiitollinen siitä, että olen kirkon jäsen ja että minulla on ystäväni rinnallani.”
Nuoret tietävät, että jos he kertovat evankeliumista muille, kirkko jatkaa kasvuaan. He kutsuvat usein muita mukaansa auttaakseen näitä näkemään evankeliumin valon.
Slovenian Celjessä asuva Simon Stevanovic uskoo lujasti, että hänen täytyy kertoa evankeliumista ystävilleen ja perheelleen: ”Meidän tulee kannustaa vanhempiamme ja ystäviämme niin että kirkko kasvaisi. Meillä on paljon ystäviä. Meidän tulee viedä evankeliumia eteenpäin.” Simon auttaa isäänsä tutustumaan kirkkoon paremmin ja odottaa innolla palvelevansa jonakin päivänä kokoaikaisessa lähetystyössä.
Slovenian Ljubljanassa asuva Ava Zupancic ymmärtää, että muiden auttaminen kasteelle on vasta alkua. ”Minuun todella koskee, kun näen ihmisten menevän kasteelle ja sitten jonkin ajan kuluttua he eivät enää tulekaan takaisin”, hän kertoo. ”Sitä tapahtuu liian usein. Meidän täytyy auttaa uusia jäseniä!”
Pysyä vahvana
Vaikka puiden juuret ovatkin vahvoja ja ympäröivät puut antavat tukeaan, näissäkin metsissä raivoaa joskus myrskyjä ja eteen nousee haasteita. Mutta nämä nuoret tietävät, että myrskyjä vastaan kannattaa taistella.
Davor Majc Kranjista Sloveniasta sanoo: ”Mestaruuteen tarvitaan sitä, että nousee aina ylös – riippumatta siitä, kuinka monta kertaa kaatuu yrittäessään saavuttaa tavoitteen – ja yrittää sitten uudestaan. Ne, jotka odottavat sinua maalissa, hurraavat sinulle.”
Ivona Frcek Zagrebista Kroatiasta todistaa: ”Kaikki paha, mitä tapahtuu, menee ohi. Ole vain vahva ja pidä kiinni totuudesta.”
Kroatian ja Slovenian nuoret ammentavat edelleenkin voimaa toisistaan ja auttavat toisiaan löytämään vastauksia elämän tärkeisiin kysymyksiin. He toivovat olevansa metsien puiden kaltaisia: korkeita, vankkoja, taipumattomia ja vahvoja.
Phillip ja Ani Maxfield auttoivat tämän artikkelin laatimisessa. He palvelivat Zagrebin lähetyskentällä Kroatiassa ja kuuluvat Issaquahin 5. seurakuntaan Bellevuen vaarnassa Washingtonin osavaltiossa Yhdysvalloissa.
”Pyydämme jokaista kirkon jäsentä ojentamaan kätensä uusille käännynnäisille, kietomaan käsivartensa heidän ympärilleen ja saamaan heidät tuntemaan olonsa kotoisaksi. Siunatkaa heitä ystävyydellänne. Rohkaiskaa heitä uskollanne. Huolehtikaa siitä, ettei kukaan heistä jää pois.”
Presidentti Gordon B. Hinckley, ”Kirkon tila”, Liahona, toukokuu 2003, s. 4.