Tehokas vanhinten koorumi

VANHIN DALE E. MILLER

seitsemänkymmenen koorumista

Tämä on neljäs artikkeli sarjassa, jossa kerrotaan pappeuskoorumeista ja niiden tarkoituksista.

Nykypäivän pyhät kirjoitukset antavat ymmärtää, että pappeudenhaltijoiden on määrä ”tuoda takaisin Siion”, kuten Jesaja on profetoinut (OL 113:8; ks. Jes. 52:1, 8). Nykypäivän pyhissä kirjoituksissa viitataan myös siihen, että vanhinten on määrä olla ”paikoillaan pysyviä palvelijoita” (OL 124:137). Tämä tarkoittaa sitä, että vaarnanjohtajat ja piispat luottavat vahvoihin vanhinten koorumeihin, jotta kirkon tehtävä – kutsua kaikki tulemaan Kristuksen luokse ja tulemaan täydellisiksi Hänessä – toteutettaisiin julistamalla evankeliumia, tekemällä pyhät täydellisiksi ja lunastamalla kuolleet.

Vahvan koorumin luomiseen liittyvät haasteet ovat suuria. Koorumi elää jatkuvassa muutostilassa. Aktiivisia jäseniä on todennäköisesti liian vähän kotiopetustehtäviä silmällä pitäen. Aikuisia miespuolisia käännynnäisia muuttaa usein pois tai heitä ei pystytä tavoittamaan. Tulevia vanhimpia on usein enemmän kuin aktiivisia vanhimpia. Uskolliset vanhimmat usein matkustavat tai muuttavat työn tai opiskelun vuoksi. Jotkut kutsutaan ylipapeiksi tai heille annetaan jokin suurempi tehtävä koorumin ulkopuolella. Kysymys kuuluu siis, kuinka jatkuvien muutosten alla oleva vanhinten koorumi voi kasvaa vahvemmaksi.

Presidentti Stephen L Richards (1879– 1959), ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, on opettanut: ”Koorumi on kolme asiaa: ensiksi luokka, toiseksi veljeskunta ja kolmanneksi palveluyksikkö. Koorumissa pappeuden veljet oppivat evankeliumin periaatteita, vahvistavat todellista veljeyttä ja vievät Kristuksen työtä eteenpäin. Se on Jumalan antama yhteisö, josta he saavat enemmän kestävää hyötyä kuin mistään muusta veljesjärjestöstä yhteiskunnassamme. Sen päätarkoituksena on kannustaa ja suojella yksilöä.”¹

Presidentti Richardsin määritelmän mukaan me voimme luoda vahvan koorumin seuraavilla tavoilla:

Vahvistakaa veljeyden sidettä kaikkien koorumin jäsenten keskuudessa.
Oppikaa perustavaa laatua olevia oppeja ja pappeuden velvollisuuksia.
Toteuttakaa palvelutehtävät koko koorumin voimin.

Seuraavassa on muutamia käytännön ehdotuksia siihen, kuinka voimme toteuttaa näitä koorumia vahvistavia toimintoja:

1. Vahvistakaa veljeyden sidettä kaikkien koorumin jäsenten keskuudessa

Ottakaa mukaan kaikki koorumin jäsenet. Ketään ei tule jättää pois, olivatpa olosuhteet millaiset tahansa. Presidentti Boyd K. Packer, kahdentoista apostolin koorumin virkaa toimittava presidentti, on sanonut: ”Hän [koorumin jäsen] saattaa kadottaa kiinnostuksensa koorumia kohtaan, mutta koorumi ei koskaan saa menettää kiinnostustaan häntä kohtaan. Koorumi on aina ja jatkuvasti vastuussa siitä, että jokaiseen jäseneen pidetään yhteyttä. Epäaktiivisen jäsenen unohtaminen, kiinnostuksen osoittamisen ja yhteydenpidon lopettaminen on hänen pappeuteensa liittyvien oikeuksiensa loukkaamista.”²

Vierailkaa. Vierailkaa. Vierailkaa. Vanhinten koorumien johtokunnat eri puolilla maailmaa sanovat, että heidän henkilökohtaisilla vierailuillaan on kestävä vaikutus kaikkien jäsenten tuomisessa koorumin veljeyden piiriin. Nämä vierailut otetaan vastaan parhaiten silloin, kun niistä kuvastuu todellinen ystävyys ja aito kiinnostus. Usein esitetään kutsu osallistua aktiivisesti koorumin toimintaan ja kotiin jätetään siunaus polvistumalla rukoukseen.

Antakaa jokaiselle jäsenelle työtä. Presidentti Gordon B. Hinckley on korostanut: ”Jokaisen pappeuskoorumin täytyy merkitä toimivaa veljeyttä jokaiselle jäsenelle, jotta sen tarkoitus voitaisiin toteuttaa.”³ Tämä epäilemättä sopii hänen kehotukseensa, jonka mukaan jokainen uusi käännynnäinen (ja koorumin jäsen) tarvitsee tehtävän. Jokainen jäsen tarvitsee sitä jatkuvaa hengellistä ravintoa, joka tulee siitä, kun tuntee palvelevansa jotakuta avun tarpeessa olevaa.

2. Oppikaa perustavaa laatua olevia oppeja ja pappeuden velvollisuuksia

Oppikaa niiltä, jotka johtavat. Vanhinten koorumin johtajan tulee opettaa kooruminsa jäsenille sitä, mitä hän itse oppii. Viikon aikana hänen mieleensä ja sydämeensä saattaa tulla Hengen opetuksia. Hänen tulisi kirjoittaa niitä muistiin. Ollessaan yhdessä vaarnan johtokunnan, piispakunnan tai korkean neuvoston jäsenen kanssa tai ollessaan ohjekokouksessa hän voisi kysyä mielessään: ”Mitä sellaista opin täällä, mitä minun tulisi opettaa veljilleni koorumissa?” Jos hän tekee muistiinpanoja ja muokkaa niitä, hänelle tulee tilaisuuksia kertoa niistä koorumin kokouksissa, puhutteluissa tai erityisissä neuvonpidoissa.

Pyhät kirjoitukset antavat koorumin johtajalle tehtävän ”istua neuvostossa heidän kanssansa [koorumin jäsenten] ja opettaa heitä liittojen mukaan” (OL 107:89; ks. myös OL 20:38–45). Istuminen neuvostossa voi tapahtua kahden kesken kotona vierailtaessa tai määräaikaispuhutteluissa, tai se voi tapahtua ryhmänä koko koorumin kanssa.

Oppikaa niiltä, jotka opettavat. Koorumin jäsenen mielenkiinto ja osallistuminen ovat osittain yhteydessä tehokkaaseen opettamiseen ja oppimiseen. Vaikka monet tulevatkin kunnioituksesta liittojaan kohtaan, muut päättävät osallistumisestaan sen mukaan, kuinka arvokkaiksi he kokevat opetuksen. Opettajien tulee valmistaa ja esittää oppiaiheet pitäen mielessään jäsenten tarpeet sekä heidän osallistumisensa. Opettajien tulee myös opettaa Hengen valtuudella ja opastuksella, kuten selitetään Opin ja liittojen luvussa 50 (ks. jakeet 10–25). tähden se, joka saarnaa [Hengen voimalla], ja se, joka ottaa vastaan [Hengen voimalla], ymmärtävät toisiansa, ja molemmat rakentuvat ja riemuitsevat yhdessä” (OL 50:22).

3. Toteuttakaa palvelutehtävät koko koorumin voimin

Kehittäkää koorumin jäsenten keskuudessa ajallista omavaraisuutta. Presidentti J. Reuben Clark jr (1871–1961), ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, on neuvonut: ”Piispa näkee jokaisen avun tarpeessa olevan henkilön tilapäisenä ongelmana, ja hän huolehtii heistä siihen asti, kunnes he pystyvät auttamaan itse itseään; pappeuden [koorumin] on nähtävä puutteenalaiset veljet pitkäaikaisena ongelmana, kunnes heidän ajallisten tarpeidensa lisäksi myös heidän hengelliset tarpeensa on tyydytetty. Konkreettisena esimerkkinä – piispa auttaa niin kauan kuin käsityöläinen tai ammattimies on työttömänä ja puutteessa; pappeuskoorumi auttaa häntä työpaikan löytämisessä ja pyrkii huolehtimaan siitä, että hän selviytyy, kunnes hänestä tulee omillaan toimeen tuleva ja aktiivisesti pappeustehtävänsä hoitava.”⁴

Laatikaa toteuttamiskelpoinen kotiopetusjärjestelmä. Vanhin L. Tom Perry kahdentoista apostolin koorumista antoi arvokkaita neuvoja 11. tammikuuta 2003 pidetyssä maailmanlaajuisessa pappeusjohtajien koulutuskokouksessa. Hän puhui kirkon pienistä yksiköistä. Neuvot soveltuvat myös silloin, kun kotiopettajien määrä on pieni. Aktiiviset kotiopettajat tulee määrätä tarpeiden mukaan, keskittyen ensiksi uusiin käännynnäisiin. Täydellistä kattavuutta ei saavuteta ehkä vähään aikaan. Vanhin Perry neuvoi: ”Jos te pappeusjohtajat autatte jäseniänne pitämään liittonsa Herran kanssa, te olette merkittävässä määrin tehneet sen, mitä teiltä odotetaan.”⁵

Presidentti Spencer W. Kimball (1895–1985) määritti kotiopetuksen olemuksen kenties parhaiten sanoessaan: ”Ajan henkenä on maailmallisuus. – – Mutta Herra on tarjonnut vanhan ohjelman uudessa muodossa, ja se antaa toiveita maailman palauttamiselle terveeseen elämäntapaan, todelliseen perhe-elämään, perheen keskinäiseen riippuvuuteen. Sen on määrä palauttaa isä hänen oikeutetulle paikalleen perheenpäänä, tuoda äiti kotiin työstä ja kodin ulkopuolisista riennoista, lapset lähes pelkästä hauskanpidosta. Kotiopetusohjelma sekä sen kruunaava toiminta, perheilta, kumoavat vahingolliset vaikutukset, jos ihmiset vain käyttävät tätä lääkettä.”⁶

Nämä ovat vain muutamia ehdotuksia, joiden avulla vanhimmat voivat vahvistaa koorumia. Olemme suuresti siunattuja, kun saamme jatkuvia neuvoja eläviltä apostoleilta ja profeetoilta. Presidentti Boyd K. Packer on puhunut vastauksista, joita saamme kirkon käsikirjoista, pyhistä kirjoituksista ja elävien profeettojen aiemmista neuvoista, sekä avaimista ja oikeudesta jatkuvaan, henkilökohtaiseen ilmoitukseen.⁷ Me pidämme kutsumuksemme kunniassa ja pystymme myös edistämään omaa hengellistä kehitystämme, kun jatkuvasti opimme elävien profeettojen ja paikallisten johtajiemme opetuksia ja toteutamme niitä omassa elämässämme.

Kiitämme vanhinten koorumeja siitä suurenmoisesta työstä, jota he tekevät ”tuodakseen takaisin Siionin” ja siten täyttääkseen profetian valmistamalla pyhiä tulemaan Kristuksen ja heidän Jumalansa luokse. Siunatkoon Jumala heitä runsaasti heidän pyrkimyksissään.

PAPPEUS- KOORUMEISTA

”Se on oleva ihmeellinen päivä, veljeni – – kun pappeuskoorumeistamme tulee voiman ankkuri jokaiselle siihen kuuluvalle miehelle, kun jokainen tällainen mies pystyy totuudenmukaisesti sanomaan: ’Minä olen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon pappeuskoorumin jäsen. Minä olen valmis auttamaan veljiäni kaikissa heidän tarpeissaan aivan kuten olen varma siitä, että he ovat valmiita auttamaan minua minun tarpeissani. Tekemällä yhdessä työtä me kasvamme hengellisesti Jumalan poikina liitossa Hänen kanssaan. Tekemällä yhdessä työtä me voimme kestää ilman hämmennystä ja ilman pelkoa jokaisen vastoinkäymisen, joka meitä saattaa kohdata, olkoon se sitten taloudellista, sosiaalista tai hengellistä laatua.’”

Presidentti Gordon B. Hinckley, ”Pappeuskoorumien huoltotyövastuut”, Valkeus, huhtikuu 1978, s. 137.

KIITOLLISUUTTA VANHINTEN KOORUMISTA

Isäni tutustui kirkkoon seurustellessaan äitini kanssa. Hänet asetettiin vanhimmaksi, ja hän oli aktiivinen lyhyen aikaa ennen kuin jäi pois kirkosta.

Isällä ei ollut mitään virallista yhteyttä kirkkoon suunnilleen 50 vuoteen. Hän oli muuttanut moneen kertaan. Sitten kun hän oli 82-vuotias ja asui yksin Etelä-Kaliforniassa terveys horjuvana, kaksi miestä koputti eräänä sunnuntaiaamuna hänen oveensa. He sanoivat: ”Me olemme tulleet hakemaan sinut pappeuskokoukseen.”

Isä oli hyvin kiitollinen siitä, että joku näki vaivaa osoittaakseen hänelle ystävällisyyttä. Nuo veljet toivat isäni kirkkoon – sitä hänen kolme aktiivista poikaansa eivät olleet koskaan onnistuneet tekemään erityisiä tilaisuuksia lukuun ottamatta. He olivat hyviä esimerkkejä siitä, kuinka pappeuskoorumien jäsenten tulee etsiä ne, jotka tarvitsevat apua. Perheeni on oleva ikuisesti kiitollinen sen koorumin veljille.

Vanhin Dale E. Miller seitsemänkymmenen koorumista.