Kristuksen valo

Useimmilla kirkon jäsenillä on perusymmärrys Pyhästä Hengestä. Useimmat ovat kuulleet sen kuiskauksia ja ymmärtävät, miksi Pyhää Henkeä kutsutaan Lohduttajaksi.

He tietävät, että Pyhä Henki on henkipersoona (ks. OL 130:22) ja jumaluuden jäsen (ks. UK 1).

Mutta monet eivät tiedä, että on olemassa toinenkin Henki – ”Kristuksen valo” (OL 88:7) – toinenkin innoituksen lähde, joka on meillä jokaisella samoin kuin kaikilla muillakin ihmiskunnan jäsenillä. Jos meillä on tieto Kristuksen valosta, me ymmärrämme, että meidän kaikkien sisimmässä on jotakin, ja voimme vedota siihen halutessamme kertoa totuudesta.

Pyhä Henki ja Kristuksen valo ovat keskenään erilaisia. Vaikka niitä toisinaan kuvataankin pyhissä kirjoituksissa samoilla sanoilla, ne ovat kaksi erilaista ja erillistä itsenäistä kokonaisuutta. Teidän on tärkeätä tietää niistä kummastakin.

Mitä enemmän tiedämme Kristuksen valosta, sitä enemmän me ymmärrämme elämää ja sitä enemmän me tunnemme syvää rakkautta koko ihmiskuntaa kohtaan. Meistä tulee parempia opettajia ja lähetyssaarnaajia ja vanhempia sekä parempia miehiä ja naisia ja lapsia. Tunnemme syvempää kunnioitusta veljiämme ja sisariamme kohtaan kirkossa sekä niitä kohtaan, jotka eivät usko ja joille ei ole vielä annettu Pyhän Hengen lahjaa.

Kristuksen valo määritetään pyhissä kirjoituksissa Hengeksi, joka ”antaa valon jokaiselle ihmiselle, joka tulee maailmaan” (OL 84:46, kursivointi lisätty), valoksi, ”joka on kaikessa ja joka antaa elämän kaikelle ja joka on laki, jolla kaikkea hallitaan” (OL 88:13; ks. myös Joh. 1:4–9; OL 84:45–47; 88:6; 93:9).

Kristuksen valoa kutsutaan pyhissä kirjoituksissa myös Jeesuksen Kristuksen Hengeksi (ks. OL 84:45), Herran Hengeksi (ks. 2. Kor. 3:18; ks. myös Moosia 25:24), totuuden Hengeksi (ks. OL 93:26), totuuden valoksi (ks. OL 88:6), Jumalan Hengeksi (ks. OL 46:17) ja Pyhäksi Hengeksi (ks. OL 45:57). Joitakin näitä nimityksiä käytetään viittaamaan myös Pyhään Henkeen.

Ensimmäinen presidenttikunta on kirjoittanut: ”On olemassa kaikkialle maailmaan levinnyt olemus, joka on maailman valo ja elämä, ’joka valaisee jokaisen ihmisen’, joka tulee maailmaan, joka lähtee Jumalan edestä läpi avaruuden äärettömyyden, jonka valoa ja voimaa Jumala suo vaihtelevissa määrin niille, jotka pyytävät Häneltä, heidän uskonsa ja kuuliaisuutensa mukaan.”¹

Riippumatta siitä, kutsutaanko tätä sisäistä valoa, tätä tietoa oikeasta ja väärästä, Kristuksen valoksi, moraaliseksi ymmärrykseksi tai omaksitunnoksi, se voi ohjata meitä hillitsemään tekojamme – paitsi jos tukahdutamme tai vaiennamme sen.

Jokainen taivaallisen Isämme henkilapsi astuu kuolevaisuuteen saadakseen fyysisen ruumiin ja tullakseen koetelluksi.

”Herra sanoi: – – He ovat minun omien kätteni tekoa, ja minä annoin heille heidän ymmärryksensä sinä päivänä, jolloin minä heidät loin; ja Eedenin puutarhassa minä soin ihmiselle hänen tahtonsa vapauden” (Moos. 7:32).

”Sen vuoksi ihmiset ovat vapaita lihan mukaisesti, ja heille on annettu kaikki, mikä on ihmiselle tarpeen. Ja he ovat vapaita valitsemaan vapauden ja iankaikkisen elämän kaikkien ihmisten suuren Välimiehen kautta, tai valitsemaan orjuuden ja kuoleman Perkeleen orjuuden ja vallan mukaisesti.” (2. Nefi 2:27.)

Sen tähden me tiedämme, että ”jokainen voi toimia tulevaisuutta koskevassa opissa ja periaatteessa moraalisen tahdonvapauden mukaan, jonka minä olen antanut hänelle, niin että jokainen voi olla vastuussa omista synneistään tuomiopäivänä” (OL 101:78, kursivointi lisätty).

Meitä varoitetaan sammuttamasta Henkeä (ks. 1. Tess. 5:19). Näin voimme nähdä, että kaikki ”ovat saaneet kylliksi opetusta erottaakseen hyvän pahasta” (2. Nefi 2:5; ks. myös 2. Nefi 2:27). Heillä on tahdonvapautensa, ja he ovat vastuullisia.

Tämä Kristuksen valo edistää kaikkea, mikä on hyvää, kaikkea hyveellisyyttä (ks. Moroni 7:16). Se on loistavana ja kestävänä vastakohtana kaikelle, mikä on karkeaa tai rumaa tai jumalatonta tai pahaa tai syntistä (ks. Moroni 7:17).

Omatunto vahvistaa Kristuksen Hengen todella asuvan ihmisessä. Samalla tavoin se vahvistaa sen, että on olemassa hyvää ja pahaa, oikeudenmukaisuutta, armoa, kunniaa, rohkeutta, uskoa, rakkautta ja hyveellisyyttä samoin kuin niiden välttämättömiä vastakohtia – vihaa, ahneutta, karkeutta ja kateutta (ks. 2. Nefi 2:11, 16). Sellaiset arvot, vaikkakin ne ovat fyysisesti aineettomia, toimivat lakien mukaan, joilla on yhtä varma syy ja seuraus -suhde, kuin mikä tahansa fysiikan laeista johtuva (ks. Gal. 6:7–9). Kristuksen Henkeä voidaan verrata jokaisen ihmisen ”suojelusenkeliin”.²

Kristuksen Henki voi valaista keksijää, tiedemiestä, maalaria, kuvanveistäjää, säveltäjää, esiintyjää, arkkitehtiä tai kirjailijaa tuottamaan suurenmoisia, jopa innoitettuja teoksia koko ihmiskunnan hyväksi ja siunaukseksi.

Tämä Henki voi innoittaa maanviljelijää pellollaan ja kalastajaa veneessään. Se voi innoittaa opettajaa luokassa ja lähetyssaarnaajaa hänen esittäessään keskustelua. Se voi innoittaa oppilasta, joka kuuntelee. Ja mikä valtavan tärkeää, se voi innoittaa miestä ja vaimoa sekä isää ja äitiä.

Tämä sisäinen valo voi varoittaa ja varjella ja opastaa. Mutta sen voi karkottaa millä tahansa, mikä on rumaa tai sopimatonta tai jumalatonta tai siveetöntä tai itsekästä.

Kristuksen valo oli teissä ennen syntymäänne (ks. OL 93:23, 29–30), ja se on oleva teidän kanssanne jokaisena elämänne hetkenä, eikä se häviä silloinkaan, kun kuolevainen osa teitä on muuttunut tomuksi. Se on luonanne aina.

Jokaisella miehellä, naisella ja lapsella, olipa hän mitä tahansa kansaa, uskoa tai väriä – jokaisella, riippumatta siitä, missä hän asuu tai mihin hän uskoo tai mitä hän tekee – on sisimmässään katoamaton Kristuksen valo. Tässä suhteessa kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi. Jokaisessa oleva Kristuksen valo on todistus siitä, ettei Jumala erottele ihmisiä (ks. OL 1:35). Hän kohtelee jokaista yhtäläisesti suodessaan Kristuksen valon.

Opettajan tai lähetyssaarnaajan tai isän tai äidin on tärkeätä tietää, että Pyhä Henki voi tehdä työtä Kristuksen valon kautta. Evankeliumin totuuksia opettava henkilö ei kylvä aikuisen tai lapsen sisimpään mitään vierasta tai edes uutta. Sen sijaan lähetyssaarnaaja tai opettaja saa kosketuksen siellä jo olevaan Kristuksen Henkeen. Evankeliumi kuulostaa heistä tutulta. Sitten opetus saa ne, jotka haluavat kuunnella, ”vakuuttuneiksi siitä, että Jeesus on Kristus, iankaikkinen Jumala, joka ilmoittaa itsensä kaikille kansoille” (Mormonin kirjan nimisivu).

Kuolevaisuudessa suorittamansa palvelutyön aikana Jeesus opetti evankeliuminsa ja asetti paikalleen perustuksen, jolle Hänen kirkkonsa rakennettaisiin. Tämä perustus rakennettiin sellaisista opin kivistä, joita ei voi kuolevaisin silmin nähdä eikä kuolevaisin käsin koskea. Ne ovat näkymättömiä ja aineettomia. Ne eivät rapaudu eivätkä murene. Niitä ei voi rikkoa eikä hajottaa eikä tuhota. Nämä opin kivet ovat katoamattomia ja kestäviä.

Nämä opin kivet olivat olemassa ”jo ennen kuin maailma oli” (OL 124:38), ”jo ennen maailman perustamista” (OL 124:41). Kristus rakensi kirkkonsa niiden varaan.

Jeesus puhui kivestä, ”jonka rakentajat hylkäsivät” (Matt. 21:42). Sitten maan ylle lankesi luopumuksen varjo. Pappeuden valtuuden seuraanto katkesi. Mutta ihmiskuntaa ei jätetty täydelliseen pimeyteen tai kokonaan vaille ilmoitusta tai innoitusta. Se käsitys, että Kristuksen ristiinnaulitsemisen myötä taivaat sulkeutuivat ja että ne avattiin ensimmäisessä näyssä, ei ole totta. Kristuksen valo oli kaikkialla läsnä palvelemassa Jumalan lapsia; Pyhä Henki vieraili etsivien sielujen luona. Vanhurskaiden rukoukset eivät jääneet vaille vastausta.

Pyhän Hengen lahjan antamisen täytyi odottaa pappeuden palauttamista ja aikojen täyttymisen taloudenhoitokautta, jolloin kaikki ilmoitettaisiin. Silloin ilmoitettaisiin temppelityöstä – toimitustyöstä. Silloin lunastettaisiin ne, jotka elivät niiden monien sukupolvien aikana, jolloin välttämättömiä toimituksia ei ollut saatavilla, kun kastetta ei voitu toimittaa. Jumala ei koskaan hylkää lapsiaan. Hän ei ole koskaan hylännyt tätä maailmaa.

Kun Hänen evankeliuminsa täyteys palautettiin, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko rakennettiin samoille opin peruskiville.

Koska opimme miltei kaiken fyysisten aistiemme välityksellä, voi olla hyvin vaikeata opettaa aineettomia oppeja, joita emme voi nähdä emmekä tuntea. Jeesus, Mestariopettaja, opetti näitä oppeja, ja niitä voidaan opettaa samalla tavoin nykyäänkin. Minun tarkoituksenani on näyttää teille, kuinka Hän, Mestariopettaja, opetti niitä.

Te voitte ymmärtää hengellisiä totuuksia yhtä selkeästi kuin jos nämä opin kivet olisivat yhtä käsin kosketeltavia kuin graniitti tai piikivi tai marmori. Marmori muotoutuu kuvanveistäjän käsissä niin että toiset pääsevät näkemään sen, mitä hän näkee kätkössä muodottoman kiven sisällä. Samalla tavoin tekin voitte opettaa toisia näkemään – eli ymmärtämään – näitä aineettomia, näkymättömiä opin kiviä.

Se tapa, jolla Vapahtaja opetti ja jolla te voitte opettaa, on sekä yksinkertainen että hyvin syvällinen. Jos valitsette opin vertauskuvaksi jonkin konkreettisen esineen tai asian, voitte opettaa samalla tavoin kuin Hänkin. Opettaja voi liittää opin johonkin jo tuttuun asiaan, jonka voi nähdä fyysisin silmin.

Jeesus vertasi uskoa siemeneen, pikkuruiseen sinapinsiemeneen, jonka voi nähdä ja jota voi koskettaa. Hän kertoi, kuinka siemen voi itää ja kukoistaa ja kasvaa puuksi, jos sitä hoidetaan. (Ks. Luuk. 13:19.)

Vapahtaja vertasi taivasten valtakuntaa arkipäiväiseen esineeseen, jonka voi nähdä. Hän sanoi: ”Taivasten valtakunta on kuin nuotta, joka laskettiin mereen ja joka keräsi kaikenlaisia kaloja” (Matt. 13:47). Hän sanoi myös: ”Taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre. Kun mies löysi sen, hän peitti sen uudelleen maahan, ja sitten hän iloissaan myi kaiken minkä omisti ja osti sen pellon.” (Matt. 13:44.)

Kristus käytti esimerkkeinä ja vertauskuvina aivan tavallisia esineitä ja asioita kuten suolaa (ks. Matt. 5:13; Mark. 9:49–50; Luuk. 14:34) ja lamppua (ks. Matt. 5:15; Mark. 4:21; Luuk. 8:16; 11:33–36; Ilm. 18:23), sadetta (ks. Matt. 7:25–27) ja sateenkaarta (ks. Ilm. 4:3; 10:1). Neljä evankeliumia ovat täynnä tämänkaltaisia esimerkkejä. Samalla tavoin Mormonin kirja, Oppi ja liitot sekä Kallisarvoinen helmi sisältävät kymmeniä samanlaisia viittauksia. Niitä on kaikkialla. Juuri sitä kertomus tai vertaus on – todenmukainen esimerkki, jota käytetään sellaisen opin tai periaatteen opettamiseksi, jota ei voi nähdä eikä kosketella.

Kerran Matteuksen evankeliumissa, kerran Luukkaan evankeliumissa, kolmesti Mormonin kirjassa ja kolmesti Opissa ja liitoissa Vapahtaja puhui kanaemosta ja sen poikasista (ks. Matt. 23:37; Luuk. 13:34; 3. Nefi 10:4–6; OL 10:65; 29:2; 43:24). Jokainen tuntee kanat ja kananpoikaset, jopa pienet lapsetkin.

Usko ei oikeastaan ole tarkalleen siemenen kaltainen, niin kuin ei taivasten valtakuntakaan ole tarkalleen nuotan tai aarteen tai hapatteen kaltainen (ks. Luuk. 13:21) tai kauppiaan kaltainen, joka etsi kauniita helmiä (ks. Matt. 13:45). Mutta näiden kuvien avulla Jeesus pystyi avaamaan opetuslastensa silmät – ei heidän luonnollisia silmiään vaan heidän ymmärryksensä silmät (ks. Matt. 13:15; Joh. 12:40; Ap. t. 28:27; Ef. 1:18; 2. Nefi 16:10; OL 76:12, 19; 88:11; 110:1).

Ymmärryksemme silmin me näemme asioita, jotka ovat hengellisiä. Kun henkemme kurkottaa ulospäin, me voimme koskettaa asioita, jotka ovat hengellisiä, ja tuntea ne. Silloin me voimme nähdä ja me voimme tuntea asioita, joita ei voi nähdä fyysisin aistein. Muistakaa, että Nefi sanoi kapinallisille veljilleen, jotka olivat hylänneet enkelin tuoman sanoman: ”Teidän tuntonne oli turtunut, niin että ette voineet tuntea hänen sanojaan” (1. Nefi 17:45, kursivointi lisätty).

Paavali kirjoitti korinttilaisille: ”Meille Jumala on sen ilmoittanut Hengellään, sillä Henki tutkii kaiken, myös Jumalan syvimmät salaisuudet. – –

Siitä me myös puhumme, mutta me käytämme Hengen emmekä ihmisviisauden opettamia sanoja ja selitämme hengelliset asiat Hengen avulla.

Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla.” (1. Kor. 2:10, 13–14.)

Nykypäivän ilmoituksessa Kristus puhui valosta, ”joka loistaa ja joka antaa teille valoa [ja] valaisee teidän silmänne, ja se on sama valo, joka elävöittää teidän ymmärryksenne” (OL 88:11).

En tiedä, kuinka muuten voi opettaa Kristuksen Hengestä kuin tekemällä samoin kuin Herra teki opettaessaan opetuslapsilleen totuuksia, joita ei voi nähdä eikä koskettaa.

Kuvatakseni Kristuksen valoa vertaan sitä auringon valoon. Auringonvalo on tuttu jokaiselle. Se on läsnä kaikkialla, ja sen voi nähdä ja sen voi tuntea. Itse elämä riippuu auringonvalosta.

Kristuksen valo on kuin auringonvalo. Sekin on läsnä kaikkialla, ja sitä annetaan jokaiselle yhtäläisesti.

Samoin kuin pimeyden on hälvettävä auringon valon ilmestyessä, samoin Kristuksen valo karkottaa pahuuden.

Auringonvalossa ei ole ollenkaan pimeyttä. Pimeys on sille alamainen. Pilvet tai maan kiertoliike voivat kätkeä auringon, mutta pilvet väistyvät ja maa kääntyy jälleen aurinkoon päin.

Meille on kerrottu, että suunnitelman mukaan ”on välttämätöntä, että kaikessa on vastakohtaisuutta” (2. Nefi 2:11).

Mormon varoitti, että ”Perkele – – ei kehota ketään tekemään hyvää, ei yhden yhtäkään, eivätkä hänen enkelinsäkään eivätkä ne, jotka alistuvat hänen valtaansa.

Ja nyt – – koska te tunnette sen valon, jonka mukaan voitte arvostella ja joka valo on Kristuksen valo, katsokaa, ettette arvostele väärin.” (Moroni 7:17–18.)

Tämä Kristuksen valo, joka antaa elämän, on teidän sisimmässänne. Paholainen yrittää peittää sen. Hämmennyksen pilvet voivat peittää sen siinä määrin, että te vakuututte siitä, ettei sitä ole olemassakaan.

Samoin kuin auringonvalolla on luonnostaan puhdistava vaikutus, Kristuksen valokin voi puhdistaa hengen.

Jokainen sielu, olipa hän kuka hyvänsä tai elipä hän missä tai milloin tahansa, on Jumalan lapsi. Meidän velvollisuutenamme on opettaa, että ”onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä” (Job 32:8, ks. vuoden 1933 raamatunkäännös).

Presidentti Joseph Fielding Smith puhui Pyhän Hengen opetuksista ja Kristuksen valosta: ”Jokainen ihminen voi saada Pyhän Hengen ilmoituksen, vaikka hän ei olisikaan kirkossa, jos hän vilpittömästi etsii valkeutta ja totuutta. Pyhä Henki tulee ja antaa ihmiselle sen todistuksen, jota hän etsii, ja vetäytyy sitten pois; eikä ihmisellä ole oikeutta vaatia Häneltä toista käyntiä tai jatkuvia käyntejä ja ilmoituksia. Hän voi saada tuon toisen hengen, Kristuksen Hengen, jatkuvaa opastusta.”³

Kristuksen Henki on aina läsnä. Se ei koskaan lähde pois. Se ei voi lähteä pois.

Kaikilla ihmisillä kaikkialla on jo Kristuksen Henki, ja vaikka Pyhä Henki voi vierailla kenen tahansa luona, Pyhän Hengen lahjan voi saada ”noudattamalla evankeliumin lakeja ja toimituksia” (UK 3), ottamalla vastaan upotuskasteen syntien anteeksisaamiseksi ja saamalla Pyhän Hengen lahjan kätten päällepanemisen kautta (ks. UK 4). Se ei ole automaattisesti läsnä kuten Kristuksen Henki on läsnä. Tämä lahja täytyy olla sellaisen henkilön antama, jolla on valtuus (ks. UK 5).

Tässä juuri on meidän tehtävämme – vaalia Kristuksen valoa, joka on jokaisen tapaamamme sielun sisimmässä, ja tuoda sieluja siihen vaiheeseen, jossa Pyhä Henki voi vierailla heidän luonaan. Ja sitten aikanaan he voivat toimituksen kautta saada Pyhän Hengen lahjan, joka annetaan jokaiselle kirkon jäsenelle.

Kun henkilö on saanut tämän Pyhän Hengen lahjan ja voi käyttää sitä yhdessä Kristuksen valon kanssa, joka hänellä jo on, silloin evankeliumin täyteys avautuu hänen ymmärrykselleen. Pyhä Henki voi jopa työskennellä Kristuksen valon kautta.⁴

Kristuksen valo on yhtä maailmanlaajuinen kuin auringonvalo itse. Missä vain on ihmiselämää, siellä vaikuttaa Kristuksen Henki. Se vallitsee jokaisessa elävässä sielussa. Se edistää kaikkea, mikä on hyvää. Se innoittaa kaikkeen sellaiseen, mikä on hyödyksi ja siunaukseksi ihmiskunnalle. Se ravitsee itse hyvyyttä.

Mormon opetti: ”[Tutkikaa] uutterasti Kristuksen valossa, jotta voitte erottaa hyvän pahasta; ja jos te tartutte kaikkeen hyvään ettekä sitä tuomitse, te olette varmasti Kristuksen lapsia” (Moroni 7:19).

Jokainen tuntee auringonvalon. Kun vertaatte Kristuksen Henkeä auringonvaloon, mieleenne saattaa tulla tavallisia esimerkkejä omista kokemuksistanne. Näitä esimerkkejä on miltei loputtomiin. Näitä esimerkkejä voivat ymmärtää pienet lapset ja aikuiset, kuten voi ymmärtää Kristuksen vertauksiakin. Ei pitäisi olla vaikeata opettaa, kuinka ilmoitus voi tulla valon kautta, vaikkemme tietäisikään tarkalleen, kuinka innoitus toimii.

Ihminen kaikkine rajoituksineen pystyy siirtämään viestejä valokuitukaapeleita pitkin. Yksi ohut lasinen kuitu, hiustakin ohuempi, pystyy kuljettamaan samanaikaisesti 40 000 viestiä. Ne voidaan sitten tulkita ja muuttaa kuvaksi ja ääneksi ja väreiksi, jopa liikkeeksi. Ihminen pystyy siihen.

Lasersäde, jossa ei ole minkäänlaista kaapelia tai kuitua, voi kuljettaa 100 miljardia bittiä tietoa sekunnissa.

Jos ihminen pystyy siihen, niin miksi me ihmettelisimme lupausta, jonka mukaan meissä kaikissa on Kristuksen valo ja että Pyhä Henki voi vierailla kenen tahansa meidän luona?

Sen vuoksi ei pitäisikään olla vaikeata ymmärtää, kuinka ilmoitus Jumalalta Hänen maan päällä oleville lapsilleen voi tulla koko ihmiskunnalle sekä Kristuksen Hengen että Pyhän Hengen kautta.

Tämä Kristuksen valo esiintyy kaikkialla pyhissä kirjoituksissa. Oppi ja liitot sisältää hyvin runsaasti opetuksia Kristuksen valosta. Siellä puhutaan esimerkiksi ”[totuuden valosta]; joka totuus loistaa. Tämä on Kristuksen valo. – – Hän on myös auringossa ja auringon valo ja sen voima, jolla se tehtiin.” (OL 88:6–7.)

Tavallisilla opettajilla, joiden tehtävänä on opettaa oppeja ja todistaa hengellisistä asioista, on omassa kokemuspiirissään arkipäiväisiä asioita, joita he voivat verrata asioihin, jotka ovat hengellisiä.

Silloin Pyhän Hengen, Lohduttajan, voima voi sytyttää Kristuksen valon. Meille on kerrottu, että silloin ”Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut” (Joh. 14:26).

Presidentti Harold B. Lee on selittänyt: ”Tuo valo ei sammu koskaan kokonaan – – [puhuen Kristuksen valosta] ellemme lankea anteeksiantamattomaan syntiin. Sen hehku saattaa käydä niin heikoksi, että pystymme tuskin havaitsemaan sitä, mutta se on olemassa meitä varten, jotta voimme puhaltaa sen liekkiin, joka ymmärryksen ja tiedon myötä palaa kirkkaammin. Ilman sitä me emme pystyisi saavutuksiin. Meidän lähetystyömme jäisi tuloksettomaksi.”⁵

Jos ymmärrämme Kristuksen valon todella asuvan jokaisessa, jonka näemme, ja jokaisessa kokouksessa, johon osallistumme, ja meidän sisimmässämme, ja ymmärrämme meillä olevan suuren haasteen – ympäristön, jossa elämme, vaaran, joka toisinaan saartaa meitä – me saamme rohkeutta ja innoitusta enemmän kuin olemme koskaan siihen saakka tunteneet. Ja niin täytyy ollakin! Ja niin onkin ! Kaikki tämä on sellaista ulottuvuutta evankeliumin totuudessa, jota liian harvat ymmärtävät.

Toivon, että pyritte rukoillen ja ahkeroiden ymmärtämään näiden periaatteiden merkityksen ja että alatte sitten soveltaa niitä käytäntöön. Niin tehdessänne saatte todistuksen siitä, että Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on totta, että evankeliumin palautus on todella tapahtunut ja että Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on ainoa tosi ja elävä kirkko koko maan päällä (ks. OL 1:30). Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, Isän Ainosyntyinen. Ja Hänestä säteilee Kristuksen valo koko ihmiskunnalle.

Toivon teidän, jotka on kutsuttu lähetyssaarnaajiksi tai opettajiksi, ja teidän, jotka olette vanhempia, kestitsevän ”itseänne Kristuksen sanoilla, sillä katso, Kristuksen sanat kertovat teille kaiken, mitä teidän tulee tehdä” (2. Nefi 32:3). Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Puheesta, joka pidettiin 22. kesäkuuta 2004 uusien lähetysjohtajien seminaarissa lähetyssaarnaajien koulutuskeskuksessa Provossa Utahissa Yhdysvalloissa.